Yleisin jalankulkuonnettomuuden riskitekijä moottoriajoneuvon kuljettajan havaintovirhe

Liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari: ”Liikenneympäristöä on kehitettävä niin, että se tukee moottoriajoneuvon kuljettajaa havaitsemaan jalankulkijat ajoissa.”

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tunnistivat vuosina 2017–2021 tieympäristöön liittyviä riskitekijöitä 43 prosentissa jalankulkuonnettomuuksista.

Riskitekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi puutteellista valaistusta, epäselviä liikennejärjestelyitä, näkemistä vaikeuttavia esteitä ympäristössä sekä puutteita suojateiden turvallisuusjärjestelyissä. Liikenneympäristöä parantamalla voidaan auttaa autoilijoita turvallisempaan ajotapaan, ja saadaan tehokkaita ja pitkäaikaisia liikenneturvallisuutta lisääviä vaikutuksia.

Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuusjohtaja Kalle Parkkari penää valistuksen tarpeellisuutta.

− Valistusta turvallisesta liikkumisesta tarvitaan jatkuvasti. Lisäksi liikenneympäristöä on kehitettävä niin, että se tukee moottoriajoneuvon kuljettajaa havaitsemaan jalankulkijat ajoissa.

Haasteena ajonopeudet

OTI-jalankulkuraportissa tarkastellaan vuosina 2017–2021 tapahtuneita tieliikenneonnettomuuksia, joissa kuoli 65 jalankulkijaa. Jalankulkijan kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa on taustalla usein havaintovirheitä ja liikenneympäristöön liittyviä riskitekijöitä.

Parkkarin mukaan ajonopeuksien hallintaa erityisesti suojateiden läheisyydessä tulee kehittää. Suojateiden havaittavuutta voidaan myös kohentaa monin tavoin.

Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan yleisin onnettomuuden aiheuttanut riskitekijä oli moottoriajoneuvon kuljettajan havaintovirhe. Kuljettaja ei joko huomannut jalankulkijaa lainkaan tai havaitsi hänet liian myöhään.

Puutteellista ennakointia

Yli puolessa (57 %) onnettomuuksista arvioitiin, että kuljettajan ennakointi ja toiminta onnettomuustilanteessa oli puutteellista. Useimmiten tämä tarkoitti, että kuljettaja ajoi liian suurella nopeudella tilanteeseen nähden tai ylinopeutta.

Kuljettaja saattoi myös esimerkiksi olla liiaksi keskittynyt johonkin muuhun kuin jalankulkijan tarkkailuun. Tyypillisesti tuttu ympäristö, kiire tai rutiininomaisuus saattoivat vähentää tarkkaavaisuutta.

Jalankulkijan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 42 prosenttia tapahtui suojateillä. Suojateillä tapahtuneista onnettomuuksista kahdeksan tapahtui valo-ohjatuilla suojateillä ja 19 valo-ohjaamattomilla suojateillä.

Valo-ohjatuilla suojateillä tapahtuneista onnettomuuksista kuudessa jalankulkijoille ja kääntyville moottoriajoneuvoille paloi samanaikaisesti vihreä valo.

Heijastin voi pelastaa

Vuosina 2017–2021 jalankulkijan liikennekuolemista noin puolet sattui pimeällä tai hämärällä.

Suurin osa pimeällä tai hämärällä menehtyneistä jalankulkijoista ei käyttänyt heijastinta. Tutkijalautakuntien arvioiden mukaan yhdeksän henkeä 23:sta olisi voinut pelastua, jos heijastin olisi ollut käytössä.

Älä luota tuttuun ympäristöön!

Tuttuun ympäristöön luottaminen näkyi myös jalankulkijoiden riskeissä.

− Onnettomuustutkinnassa on havaittu usein, että ajoneuvon kuljettaja tai jalankulkija on saattanut luottaa liikaa tuttuun ympäristöön, ja havainnointi on herpaantunut, liikenneturvallisuustutkija Niina Sihvola kertoo.

– Ajatus on voinut olla, että ”ei tuolta ole ennenkään ketään tullut”. Myös tutussa ympäristössä täytyy säilyttää valppaus ja varautua yllättäviin tilanteisiin.

Runsaasti iäkkäitä kuolleita

Liikenneonnettomuuksissa menehtyneistä jalankulkijoista valtaosa (75 %) oli yli 44-vuotiaita. Useampi kuin joka kolmas (37 %) uhreista oli yli 74-vuotias. Alaikäisiä jalankulkijoita menehtyi neljä viiden vuoden aikana.

− Yli kolmannes liikenteessä menehtyvistä jalankulkijoista on iäkkäitä. Tähän vaikuttaa havainnointi- ja reagointinopeuden hidastuminen ikääntyessä sekä kehon haurastuminen, Sihvola selittää.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien keskeisiä turvallisuuden parannusehdotuksia jalankulkijoiden liikennekuolemien estämiseksi:

• Erityisesti moottoriajoneuvon kuljettajille suunnatussa tiedotuksessa ja koulutuksessa tulisi korostaa ennakoinnin merkitystä, yllättäviin tilanteisiin varautumista sekä ajonopeuden sovittamista sellaiseksi, että ajoneuvon voi tarvittaessa pysäyttää näkemämatkalla.
• Riskien tunnistamista ja ennakointia tulee edelleen painottaa myös ammattikuljettajien koulutuksessa.
• Suojateiden korottaminen ja keskisaarekkeiden rakentaminen. Riittävistä näkemistä sekä valaistuksesta huolehtiminen.
• Eri kulkumuotojen erottelu toisistaan, esimerkiksi ali- ja ylikulkujen avulla. Myös piha- ja pysäköintialueilla tulisi panostaa kulkureittien suunnitteluun.
• Kuljettajan havainnointia tukevat kamerat ja sensorit, jotka vähentävät näkemisen katvealueita, varoittavat jalankulkijoista ja tarvittaessa tekevät automaattisen hätäjarrutuksen.

Teksti: Marko Jokela Kuvituskuvat: Moottorin arkisto Lähde: Onnettomuustietoinstituutti