15.12.2024

Ylinopeusholhous ja luistamisen ABC – Ajatuksia autoista

Kuva Aake Kinnunen, Moottorin arkisto
Ajatuksia autoista ISA nopeusrajoitus nopeusavustin ajoavustin nopeuspiippaus

Ole hiljaa ISA nyt vain.

PIIP PIIP PIIP.

Euroopan unionin GSR II -asetus toi mukanaan pakollisen "älykkään nopeusavustimen", autoalan aakkoskeitossa ISA:n (Intelligent Speed Assistance), joka piippaa jo 1 km/h ylinopeudesta. Useimmissa toteutuksissa ylinopeuskin lasketaan mittarinopeudesta, joten todellisuudessa ei tarvitse edes rikkoa lakia suututtaakseen sähköpaimenen. Liikenteen rytmissä pysyminen on sitten ihan toinen temppu. Sinänsä nopeusrajoituksesta ja muista rajoitusmerkeistä tietoinen auto ei ole huono tuki kuljettajalle, sillä jo keskustelu muiden autossa olevien kanssa voi viedä ajatukset pois kolmesta edellisestä liikennemerkistä.

Tiukkojen säädösten ensimmäiset tulkitsijat toteuttivatkin pykälät varman päälle. Keinot lamauttaa ylinopeuspiippailu tai siihen liittyvä piippaus nopeusrajoituksen vaihtumisesta oli haudattu useamman valikkoportaan taakse. Tietoja valikko-osoitteista piti jakaa kuin kassakaapin koodilukuja: kolme vasemmalle, neljä oikealle...

nopeusrajoitus

Sitten tulivat erilaiset oikopolut valikkoon, josta järjestelmän sai kytkettyä pois päältä. Ohjauspyörän napista pääsi ensin ajoavustimiin, sitten suoraan nopeusavustimeen. Kolme sekuntia mykistystä riittää. Kaksi sekuntia vakionopeussäätimen painiketta. Tai suoraan kosketusnäytöltä. Tai kaksoisnapauta painiketta, joka lamauttaa samalla koko joukon muitakin paimentoimintoja ja ajoavustimia, jos niin haluaa. Tai oma painike kokonaan, päättäväinen painallus riittää. Tai varoitusääni on tehty niin hennoksi, että se hukkuu Dua Lipan uusimman kappaleen taustoihin. Jossain varmasti pohditaan jo, voiko nopeuspiippauksen ohituksen kytkeä auton käyttäjäprofiiliin samalla tavalla, kuin muutkin oikeudelliset hyväksynnät.

Tärkeintä olisi myöntää, että ehkäpä tässä mentiin jälleen turhan pitkälle. Nyt järjestelmiä on sentään alettu muokata niin, että ne reagoivat vasta todelliseen nopeuteen. Jopa päättäjiltä on kuultu kommentteja, että tämä oli ehkä parempi idea paperilla ja että autoista on tullut melko ärsyttäviä. 50 000 euroa vähän ärsyttävästä kulutuselektroniikasta? Ei houkuttele.

Ainoa hyvä piirre tässä on se, että jos autojen järjestelmiä on päivitetty jo nyt ISA:n ja oikoteiden osalta, ei järjestelmän hienosäätäminen olisi mahdotonta, kunhan byrokratian rattaat kääntyisivät komissiossa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kommentit (3)

  • ESA SAIRIO

    Ylinopeusvaroitin henkilöautossa on täysin turha. Oma autoni on vuosimallia 2017, eikä siinä ole moista turhaketta. Jos ostan uuden auton, pitää nopeusvaroitin olla helposti ja mieluiten pysyvästi poiskytkettävissä tai auton sellainen, että varoitinta ei siinä ole.

    1. Usein nopeusrajoitus on tiehen ja olosuhteisiin nähden liian matala etenkin Suomessa. Tällaista rajoitusta ei yleensä noudateta eikä pieni ylitys edes vaaranna turvallisuutta. Tästäkö auton pitäisi ”piippailla”? Liikenneviranomaisten tehtävänä on turvata sujuva ja joustava liikenne eli asettaa nopeusrajoitus järkeväksi ja sellaiseksi, että autolijat kokevan rajoituksen mielekkääksi noudattaa ja että matka-ajat ovat mahdollisimman lyhyet.

    2. Ylenmääräinen varoittelu vie kuljettajan keskittymistä muualle ja vaarantaa turvallisuutta.

    3. Autoissa on nopeusmittari (virheineen). On kuljettajan vastuulla noudatta tai olla noudattamatta rajoituksia ja tietää mittarinsa virhe.

    4. Miten Suomen lumisissa talviolosuhteissa varoitin voi tietää oikean rajoituksen? Jos vaikka liikennemerkki on lumen peitossa.

    • Moottorin toimitus

      Hyviä pointteja kaikki.
      Järjestelmien toiminnassa on usein puutteita juuri lumien peittämien merkkien kanssa, taajamien reuna-alueiden kanssa (joita luullaan helposti 80 km/h yleisrajoitusalueeksi), tien pintaan kirjoitettujen rajoitusten kohdalla sekä lemppariosuuteni kanssa Jalasjärvellä, jossa valtatien molemmin puolin kulkee 40 km/h sivutie, jonka innokkaimmat kamerat poimivat.
      –A.K.

  • DAN LUNDQVIST

    Olen ajanut autoa jo 56 vuotta, olen sinä aikana saanut yhden nopeussakon. En tarvitse piippaavaa helvetinkonetta autooni. Osaan seurata nopeusrajoituksia omin silmin. Valitettavasti nykyisessä autossani on tuo piippaava helvetinkone. Sen pystyy vaientamaan, kunhan näppäilee valikoissa riittävän syvälle, niin siellä se OFF nappi löytyy. Seuraavan kerran kun käynnistän auton, piippaus on kuitenkin taas päällä. Turhia EU-näppäilyjä tulee näin 4x päivässä x 4 näppäilyä x 300 päivää= 4800 EU-näppäilyä vuodessa. Tämä ei kuitenkaan riitä vaan lisäksi pitää painaa automaattisen kaistavahdin OFF näppäintä 1200 kertaa vuodessa. Muuten se kaistavahti häiritsee ajamista omatoimisuudellaan, vaikka niitä kaistaviivoja ei täällä maaseudulla olekaan. Yhteensä noin 6000 kertaa vuodessa pitää turhaan näppäillä kosketusnäyttöä, osa näppäilyistä ajon aikana. Tämä vasta vaarallista on.
    Olen ollut EU puolestapuhuja, nyt uskoni EU:hun jo horjuu, – onko tämäntyyppiset asiat todella niitä mistä EU:n pitää päättää? Jatkeeksi haluan esimerkkinä tuoda esiin, että EU on nyt kieltämässä puun polton lämmönlähteenä, asiasta kerrottiin radiossa eilen. Eikö EU:lla todellakaan ole tärkeämpää tekemistä?

Kommentoi artikkelia

Luetuimmat