Tiina Rovanperä ja Kalle Rovanperä

Ajoneuvot 4.10.2022

Äiti ei pysty seuraamaan MM-rallin ratkaisun hetkiä: ”En koskaan katso niitä livenä”

Kalle Rovanperän tukijoukko MM-ralleihin kuuluu isän lisäksi myös äiti Tiina, joka kiertää säännöllisesti lapsensa edesottamuksia seuraamassa.

Déjà-vu –ilmiö on Tiina Rovanperälle todellinen. Hän tietää jo 1990-luvun loppupuolelta lähtien, millaista on jännittää lähimmäisen puolesta. Tuolloin Kallen isä Harri Rovanperä, kiersi vuosien ajan rallin MM-sarjaa usean tehdastiimin palkkalistoilla.

Laji on yhä sama, mutta tällä kertaa jännitettävänä ovat oman pojan suoritukset, mikä tekee asiasta vielä piirun verran jännittävämpää.

– Aika suuri ero siinä on, koska lapsi on lapsi. Olin jo aiemmin kulkenut vuosia seuraamassa ralleja, joten tiesin, mitä tuleman pitää ja mitä touhua se on. En ole kauhean kova jännittämään, mutta Powereita en koskaan katso livenä. Muutoin kyllä olen reippaana pätkien varrella, Tiina Rovanperä hymyilee.

Toden totta, MM-rallin päättävät Power Staget ovat olleet Kallen heiniä koko kauden ajan. Huipputuloksista huolimatta äiti ei kotoa rallia seuratessaan kuitenkaan istu tuolloin television ääressä.

Belgian osakilpailuun mennessä ajetuista yhdeksästä Power Stagesta Kalle on voittanut kahdeksan, mikä tarkoittaa sitä, että hänen venymiskykynsä on ainutlaatuinen kilpakumppaneihin verrattuna.

– Niin on, mutta kun tietää sen, mitä korvien välissä liikkuu…sitten kun rykäistään sukka syylärissä erikoiskokeelle, niin mahdollisuus kaikkeen on olemassa. Jos kotona katson rallia, niin en ikinä katso niitä livenä.

Mukana elämistä joka tilanteessa

Erityisen hohdokasta rallin seuraaminen on ollut kuluvalla kaudella. Viisi ykköstilaa ovat tarkoittaneet sitä, että hurraamista on riittänyt. Kalle on yltänyt liki kaikissa osakilpailuissa lyömättömään flow-tilaan, jolloin kaikki tuntuu onnistuvan.

– Se on ollut itsellenikin helpompaa, kun ei ole tarvinnut kokea pettymyksiä. Elän myös ne pettymykset aika voimakkaasti, jos tulee vaikkapa teknisiä vikoja. Ulosajon vaara on aina olemassa, mutta olen helpottunut, koska kun ”moodi” on hyvä ja ralli lähtee kulkemaan hyvin, niin se antaa monesti pieniä virheitä anteeksi.

Kaikesta näkee ja kuulee, että ralli on Tiina Rovanperälle tuttu laji. Ja miksei olisi, sillä hän matkaa mielellään rallipaikkakunnille useamman kerran vuodessa. Eikä silloin seurata kisaa hotellihuoneen televisiosta, vaan aitiopaikalta, erikoiskokeen varrella.

Tiina Rovanperä

– Aika tarkkaan sellainen neljä, viisi kisaa olen päässyt joka vuosi katsomaan. En käy edes joka rallissa huoltoparkissa, mutta kerran pyrin käymään kisan aikana tervehtimässä. Tai sitten käyn hotellilla muutaman sanan vaihtamassa. Hirveästi ei silloinkaan jutella, vaan se on enemmänkin hyvän yön toivotuksia. En jää jutustelemaan, koska Kallen pitää päästä katsomaan videoita, ja sitä touhua riittää pitkälle yöhön. Haluan aina nähdä livenä jossain kohtaa, jos en huoltoparkkiin ehdi. Pyrin käymään kaikki erikoiskokeet, joille vain suinkin ehdin, hän kertoo rallin aikaisesta ohjelmastaan.

Kallen polte ajotehtäviin oli jo nuoresta pitäen niin kova, että olisi ollut melkein ihme, jos aikuisikään ei olisi moottorit vahvasti liittyneet.

– En osannut kauhean aikaisin ajatella rallia Kallen ammattina. Into kaikkeen moottoriurheiluun oli vahva, joten nopeasti oli selvää, että jonkinlaiseen rapakossa rämpimiseen, eli pätkillä kulkemiseen, täytyy varautua. Aika nopeasti tämä menestys on kuitenkin tullut. En osannut arvata, että jo tällä hetkellä oltaisiin tässä tilanteessa.

”Jäätävä kyky”

Tiina Rovanperä tuntee lapsensa paremmin kuin kukaan toinen. Niinpä hän on oikea ihminen analysoimaan Kallen vahvuuksia ammattimaisena kilpa-ajajana.

– Korvien väli on se suurin tekijä. Kallella on jotenkin niin jäätävä kyky pois sulkea asiat mielestään ja keskittyä vain yhteen asiaan. Vaikka ongelmia tulisi, niin nekin hän onnistuu sulkemaan pois ajatuksistaan. Kenenkähän hermot lienee saanut, kun tuntuu, ettei hän koskaan hermoile mistään, naurahtaa onnellinen äiti.

Todellisen tuntuman lapsensa työhön hän on saanut kyytikokemuksilla, joita nykyisestä, hybridiautosta ei ole vielä tullut, mutta aiemmista autoista kylläkin.

– Siinä oli palan matkaa välissä, etten ollut WRC:ssä istunut, joten olihan se vaikuttavaa olla oman pojan kyydissä. Fiilis oli sellainen, ettei tämä ole todellista – että tällaista kyytiä mennään. Tuntuuhan se autossa sisällä huimemmalta, kun hypätään suoraan mutkan yli vasempaan tai oikeaan. Miten se on mahdollista? He tekevät sitä aamusta iltaan, ja nykyään kun ei ehdi nukkua muutamaa tuntia enempää yössä, niin onhan se rankkaa.

Tässä asiassa auttaa vain erinomaiset unen lahjat, jotka Kallelle on suotu. Siirtymäosuuksilla hän luovuttaa mielellään auton kartanlukijalleen Jonne Halttuselle, jotta mahdollisuus pieneen lepohetkeen on olemassa myös kesken kiireisen kisapäivän.

– Hän nukkuu oikeasti, hän on täydessä unessa. Sellainen taito hänellä on, ja minulla myös. Minäkin pystyn tekemään sen – laittamaan silmät kiinni ja nukahtamaan heti, mutta minä en olekaan tuollaisessa ammatissa.

Pitkän MM-rallirypistyksen jälkeen äiti haluaa kuulla poikansa ajatukset tuoreeltaan.

– Laitan hänelle viestin heti rallin jälkeen, ja yleensä Kalle soittaa takaisin, kun on sopiva hetki. On kiva kuulla fiilikset ja mitä rallissa on tapahtunut, jos on ollut jotain erikoista matkan varrella. Haluan aina tietää lyhyesti asiat heti, ja enemmän sitten kun livenä nähdään, jos hän tulee vaikka kotona käymään. Sitten voi pikkuisen jutella, vaikka emme enää vapaa-ajalla hirveästi rallista puhu.

Jaa artikkeli

Kaikki koeajot

Uusimmat