Koeajo: Audi TT RS Coupé 2.5 TFSI – makeanhelpot 400 hv

Audi TT RS ei tee kovaa ajamisesta liian vaikeaa. Hyvää: suorituskyky, ajamisen helppous. Huonoa: suuntavakavuus kovissa jarrutuksissa.

Lippumies antaa merkin varikkosuoran päässä: Jaraman rata on vapaassa käytössäni seuraavan kolmen kierroksen ajan. Painan kaasun pohjaan, ja Audi TT RS hyökkää matkaan. Nostalgia valtaa mielen – kahdestakin eri syystä.

Tällä Madridin lähellä sijaitsevalla areenalla ajettiin kaikkiaan yhdeksän Espanjan GP:tä vuosina 1968–1981. Täällä ovat ajaneet voittoon muun muassa maailmanmestarit Graham Hill, Jackie Stewart, Emerson Fittipaldi, Niki Lauda, James Hunt ja Mario Andretti.

Ja juuri täällä Ferrari-pyhimys Gilles Villeneuve otti uransa viimeisen F1-voiton vuonna 1981 ennen seuraavalla kaudella tapahtunutta traagista menehtymistään.

Samaan aikaan, siis 1980-luvun alussa, autourheilun toisella laidalla elettiin vallankumousta, kun Audi toi nelivetoisen Quattro-mallinsa ralliin. Viisisylinterisen turboahdetun moottorin pehmeänmatala murina tallentui saman tien päänsisäiselle kovalevylle.

Samat mitat, uudet sisuskalut

Juuri tuota Ingostadtin perinnereseptiä – viisi sylinteriä ja neliveto – noudatetaan uskollisesti myös uudessa Audi TT RS:ssä.

Edellisen mallisukupolven TT RS:ään verrattuna tehoa on nyt 60 hevosvoimaa enemmän, eli 400 hv. Vaikka 2,5-litraisen viitoskoneen iskutilavuus on sama kuin ennen, todellisuudessa miltei kaikki on pistetty uusiksi.

Esimerkiksi moottorin lohko on nyt alumiinia aikaisemman valuraudan sijaan – lukuisten muiden kevennys- ja muutostöiden ohella. Tuloksena 26 kilogramman painonsäästö aiempaan voimanlähteeseen verrattuna.

Merkittävää on sekin, että tämä moottoriversio on TT RS:n myötä ensimmäistä kertaa käytössä.

Kuulostaa samalta – melkein

Tehon ohella myös kiihtyvyys rikkoo TT-ennätyksiä, sillä 2+2-paikkainen Coupé-versio saavuttaa seisovan satasen 3,7 sekunnissa. Kahden istuimen Roadsterilta sama rupeama vie 3,9 s. Rajoitetun 250 km/h huippunopeuden saa halutessaan nostettua lukemaan 280 km/h.

Koska kaikki TT RS:t ovat nelivedon ohella varustettu seitsenvaihteisella kaksoiskytkinautomaatilla, kiihdyttäminen on lasten leikkiä. Myös äänet ovat yllättävän voimakkaat etenkin auton ulkopuolelta kuunneltuna.

Salaisuutena ovat pakoputkistossa olevat läpät, joiden avulla äänimaailmaa saa tuunattua ajomoodien ohitse myös keskikonsolissa olevasta nappulasta.

Soundi on viitoselle tyypillinen, mutta sisältää ehkä turhan paljon myös keinotekoista rosoisuutta – Hannu Mikkolan menopelin äänet ovat jääneet mieleen astetta pehmeämpinä ja täyteläisempinä.

Sisustettu kuten pitääkin

TT RS:n kiinteillä pääntuilla maustetut istuimet tarjoavat erinomaisen ajoasennon, ja pieni ohjaamo kaartuu juuri sopivasti etumatkustajien ympärille.

Moottori käynnistetään ohjauspyörän starttinappulasta, ja myös ajotilan valitsin on sijoitettu rattiin. Keskelle valittu iso kierroslukumittari näyttää rajoittimen lähestymisen vihreällä, keltaisella ja lopulta punaisella värillä, kun vaihteiston manuaaliasento on valittuna.

Vauhdikkaan kokonaisuuden täydentää tehokkaasti toimiva automaattinen lähtöjärjestelmä, joka on eräistä kilpailijoista poiketen todella yksinkertainen käyttää, sekä mahdollisuus kytkeä ajonvakautus kokonaan pois päältä.

Lisähintaan TT RS:ää voi tuunata vieläkin ratakelpoisemmaksi keraamisilla jarruilla, säätyvällä iskunvaimennuksella sekä sporttipakoputkistolla. Session jälkeen ajon yksityiskohtia voi tarkkailla älypuhelimen Audi Sport Performance -sovelluksella.

Vakaa ja varma – jarrutukseen asti

Jaraman rataa on muutettu menneistä vuosista vain vähän. Kumpuileva ja tiukkoja mutkia sisältävä ränni, jota aikanaan moitittiin F1-autoille liian kapeaksi, on kuin tehty nykyaikaisen siviilisportin testaamiseen.

Ei tarvitse ajaa montaakaan mutkaa läpi, kun maantielenkillä saadut kokemukset vahvistuvat. Siellä TT RS osoittautui yllättävän käyttökelpoiseksi – esimerkiksi jousitus oli isoissa heitoissa jopa pehmeänsorttinen, vaikka alustaa on luonnollisesti jäykistetty vakio-TT:hen verrattuna.

Radalla TT RS on kuta kuinkin yllätyksetön ajettava. Sähköisellä monilevykytkimellä toteutettu neliveto pitää auton tiukan neutraalissa otteessa, ja liiallinen kaasunpainallus kaarteesta ulos tullessa saa aikaan jopa aliohjautumista.

Sinänsä TT RS kääntyy tiukkaankin mutkaan tasapainoisesti, eikä kovaa ajaminen vaadi erikoistemppuja. Tässä kompaktit ulkomitat ja Coupé-version suhteellisen alhainen 1 440 kilogramman omamassa auttavat.

Ohjaus tosin on kaiken aikaa melko tunnoton, ja eniten haittaa epävakaus jarrutuksissa: keventävään oikeaan ja sitä seuraavaan kaarrejarrutukseen ei tee mieli ladata täysillä. Varsinkaan, kun jousituksen liikkeet osoittautuvat äärirajoilla jo melko laajoiksi.

Suhtautumisongelmia

Lopputulema TT RS:stä on ristiriitainen. Jos autoa kohtelee GTI-luokkalaisen jalosteena, kokonaisuus on varsin makea – sporttinen kori, hieno joskin jonkin verran keinotekoinen äänimaailma ja kunnon kulkupuoli lämmittävät mieltä.

Mutta jos verrokkina pidetään tiettyjä takavetoisia eteläsaksalaisia sporttiautoja (ja nykyään myös erästä italialaista), TT RS jättää hieman kylmäksi. Autosta kerta kaikkiaan puuttuu sellainen pelkokerroin, joka saa kädet vapisemaan ennen radalle menoa.

Potentiaalista ostajaa, joka kuulee TT RS:n hinnat Suomessa loka-marraskuussa ja saa mahdollisen uuden autonsa käsiinsä ensi vuoden puolella, viimeksi mainitut asiat eivät kuitenkaan haitanne. Tärkeintä on, että muut katsovat – ja kuuntelevat.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: valmistaja ja Jussi Saarinen