Huutokauppahelmet – McLaren F1 LM-Spec

Tämä McLaren F1 LM-Spec on toinen kahdesta koskaan rakennetusta. Silti sen lähes 20 miljoonan dollarin myyntihinta on paljon rahaa.

Kirjoitushetkellä jutun McLaren F1 LM-Spec on merkin kaikkien aikojen kallein auto. Tämä ratkesi menneenä viikonloppuna RM Sotheby’s huutokaupassa Montereyssä, Kaliforniassa. Huutokauppahinnaksi muodostui lopulta 19 805 000 dollaria, eli kirjoitushetken kurssilla vaivaiset 18 miljoonaa euroa.

Se ei suinkaan ollut ainoa samassa tapahtumassa kaupattu auto. Yhteispotti oli hurjat 107 miljoonaa dollaria. Valtavaan tapahtumaan kerääntyi osallistujia peräti 43:sta eri maasta kuvaten hyvin huutokaupan kansainvälistä merkitystä.

Viime viikon Huutokauppahelmi, vuoden 1939 Porsche Typ 64, koki kuitenkin koomisen kohtalon. Huuto aloitettiin 20 miljoonasta dollarista ja 30 miljoonan kautta päästiin peräti 70 miljoonan huutoon. Tämän jälkeen huutokaupan pitäjä joutui nolosti myöntämään, että huutojen piti alkaa 13 miljoonan dollarin summasta.

Mielenkiinto autoon lässähti välittömästi. Huutajat olivat ilmeisesti mielestään huutaneet 13 ja 17 miljoonan dollarin summia, mutta taululle ilmestyi kymmenlukuja. Lopulta kyseinen Porsche Typ 64 jäi kokonaan myymättä.

Montereyn menestyksestä vastasi aikanaan numerolla 018 tehtaalta valmistunut McLaren F1 LM-Spec. McLaren päivitti vain kaksi kaikista kadulle valmistuneista F1-malleista vastaamaan Le Mansissa käytettyjä yksilöitä GTR-moottorin ja aerodynamiikkapaketin osalta. Itse asiassa aerodynamiikkapaketti oli virallisia Le Mans -yksilöitä kattavampi, sillä katuautoa eivät säännöt rajoittaneet.

1994 McLaren F1 LM-Spec – RM Sotheby’s

McLaren F1 oli pitkälti Gordon Murrayn visio. Brabhamin F1 -tallista McLarenille siirtynyt Murray ei olisi kuitenkaan koskaan saanut toteuttaa sitä ilman yhtiön tukea. Yrityksen osaomistaja Mansour Ojjeh omasi tärkeän roolin, mutta varsinaisesta tehtävänannosta vastasi Ron Dennis ja se tehtävänanto oli rakentaa täydellinen urheiluauto.

Ei liene liioittelua väittää Gordon Murrayn onnistuneen tehtävässään varsin hyvin. Hiilikuitua, alumiinia ja hunajakennorakenteet korissa, auton keskilinjalle sijoitettu kuljettaja, moottorin ilmanotto auton katolla ja saksiovet kuuluvat näkyviin piirteisiin.

Auton sydän oli tässäkin tapauksessa moottori, joka tuli kuitenkin BMW:ltä. McLaren kävi pitkälliset keskustelut Formula 1 -autojen moottoritoimittajansa, Hondan, kanssa löytämättä yhteistä säveltä. Nyt kaivattiin suuritilavuuksinen vapaasti hengittävä moottori ja BMW valmisti V12-moottorin tuottamaan 627 hevosvoimaa.

Vaikka auto oli suunniteltu katulailliseksi, niin sen suorituskyky haluttiin mitata moottoriradoilla. Asiakkaat tiedustelivat tehtaalta tukea yksityistallien kilpatoimintaan. Tätä seurasi tehtaan virallinen F1 GTR kilpa-auto.

Ron Dennis halusi voittaa, sittemmin FIA GT Championshipilla korvatun, BPR Global Championship -urheiluautosarjan ja kruunata menestyksen myös Le Mansin 24 tunnin kilpailulla. Jälleen voidaan puhua ylisuoriutumisesta, sillä mestaruussarja voitettiin kolmasti ja Le Mans vuonna 1995. Jälkimmäisessä saavutettiin myös 3., 4. ja 5. sija. Tuon kunniaksi McLaren julkaisi pienen erän F1 LM -nimettyjä autoja varustettuna GTR:n moottorilla ja kattavalla aerodynamiikkapaketilla.

Yhteensä valmistettiin 106 McLaren F1:stä. Näistä 64 oli tavanomaisia tuotantoautoja, 28 GTR -kilpa-autoja, 5 F1 LM -versioita, 2 GT -malleja ja loput prototyyppejä tai esisarjan autoja. Tuotannon päättymisen jälkeen McLaren rakensi kaksi tavallisempaa tuotantoautoa vastaamaan F1 LM -malleja muuten, mutta säilyttäen tuotantoauton vähemmän karun sisustan - siksi käyttämämme nimitys LM-Spec. Kyseessä olivat numerot 073 ja 018.

Nyt näistä myytiin vuonna 1994 valmistettu numero 018. Mustan verhoilun parina oli alun perin tummansininen helmiäsväri (Midnight Blue Pearl), mutta vuonna 2000 auto palasi tehtaalle LM-Spec päivitysten vuoksi. Päivitysten lista on loputtoman pitkä ja siihen kannattaa tutustua tarkemmin huutokauppasivustolla. Samassa yhteydessä sisätilat verhoiltiin vaalealla nahalla ja sekä vaalealla että ruskealla Alcantaralla. Koko auto maalattiin platinanhopealla metallivärillä.

Auto liikkui ympäri maailmaa useilla eri omistajilla sekä ennen että jälkeen päivitysten. Se oli huutokaupattaessa edelleen hienossa kunnossa ja mittarilukema oli myyntihetkellä alle 21 000 kilometriä. Upealla GTR-moottorilla ja kattavalla aerodynamiikkapaketilla varustetulla autolla on myös kattava historia ja siten maksetun hinnan voi joko ymmärtää tai olla ymmärtämättä.

Teksti: Henri Posa Kuvat: RM Sotheby’s/Andrei Diomidov Lähde: RM Sotheby´s