Ajoneuvot Huutokauppahelmet 18.12.2021
Huutokauppahelmet – Ruf BTR Stage III
Kun 1980-luvun kaipuu käy kestämättömän kovaksi, Ruf BTR Stage III ahtaa elämään uutta intoa. Tässä pannaan Porsche toiseen potenssiin.
Tällä hetkellä Singerin esimerkillä rakennettujen, viritettyjen ja jossain tapauksissa jopa paranneltujen klassisten 911-mallien markkinoita katsellessa unohtuu helposti, että kyseessä ei ole kovinkaan uusi konsepti. Jo Stuttgartin tamman alkuajoilta saakka koripajat ja insinöörit pyrkivät lisäämään oman kädenjälkensä jo valmiiksi upeisiin tuotteisiin. Ruf BTR Stage III on eräs esimerkki 1980-luvulta.
Monelle Porschesta haaveilevalle, tai sellaisia omistavalle, eräs toinenkin saksalaismerkki omaa paikan samoissa pilvissä. Tietyllä tapaa, ainakin hinnaltaan, Porschen yläpuolella toimiva Ruf on tehnyt Porschen tuotteista vieläkin hurjempia. Alois Ruf on rakentanut Pfaffenhausenin tiloissaan kalustoa asiakkaille, jotka ovat vaatineet yhä enemmän ja enemmän.
1985 Ruf BTR Stage III – RM Sotheby´s
Osin Ruf pystyi hyödyntämään materiaaleja ja ratkaisuja, jotka olisivat olleet Porschelle yksinkertaisesti liian kalliita sarjatuotantoautoihin. Ylpeästi Rufin logoja kantaneet autot hyödynsivät esimerkiksi turboahtimia, joilla autoista kutiteltiin vielä rutkasti enemmän tehoja.
Kun Porschen legendaarinen 930 Turbo tuotti 80-luvulla noin 300-hevosvoimaa, Ruf BTR tarjosi lähtökohtaisesti 369 hevosvoimaa. Huutokauppahelmenä esiintyvän, tummansiniseen erikoisväriin maalatun, ja samoin sinisillä sisätiloilla varustellun, Ruf BTR Stage III -yksilön lukemat olivat vieläkin hurjemmat.
Herkullisen leveällä korilla, viisipuolaisilla 17-tuumaisilla kevytmetallivanteilla ja tunnuksenomaisella takasiivellä varusteltu RUF BTR on ollut mielipuolinen näky tehtaalta tullessaan. Rufin insinöörit parantelivat muun muassa jäähdytystä, mäntiä ja polttoaineensyöttöä.
Jokainen BTR valmistettiin tilauksesta, joten käytännössä joka ikinen yksilö on ainutlaatuinen. Silti erot näiden välillä ovat selvästi pienempiä kuin Rufin ja Porschen 930-versioiden. Toisen polttoainesuuttimen lisääminen jokaiseen pyttyyn, ratkaisun joka periytyi DTM-sarjasta, auttoi hallitsemaan polttoaineensyöttöä aiempaa paremmin. Keulaan lisätty öljynjäähdytin ja tehokkaampi välijäähdytin auttoivat pitämään lämmöt kurissa.
Itse Alois Ruf suunnitteli tämän BTR:n rakentamista yhdessä auton alkuperäisen omistajan kanssa. Tästä on tallella useita käsinkirjoitettuja kirjeitä, joiden allekirjoituksena on pajan omistajan lempinimi “Luis”. Jo pelkät kirjeet olisivat arvokkaita kenelle tahansa Rufin historiasta kiinnostuneelle ja mukana on muun muassa käsin piirretty luonnostelma pakosarjan muutoksista ilmamassamittarin paremman sijoittelun sallimiseksi.
Silti auton ensimmäinen omistaja pyysi vuonna 1991 faksin välityksellä Rufia rakentamaan autosta astetta nopeamman niin sanotun “Stage III” paketin avulla. Viestissä omistaja kertoi ajavansa autoa moottoriratojen lisäksi kadulla ja tahtoi tähän soveltuvan moottorin.
Toisaalla sisätilojen puolella osa Rufin rakentamista autoista keskittyi keveyteen poistamalla perusmukavuudetkin, tämä yksilö oli kuitenkin suunnattu ylellisyyden suuntaan. Ohjaamossa oli radio, auton ulkoväriin sävytetyt sähkösäätöiset istuimet sekä arkikäytettävyyden kannalta oleellinen ilmastointi.
Ei ohjaamo silti täysin Porschen jäljiltä ollut. Rufin mittaristo ja ohjauspyörä kertoivat mistä on kyse. Tämä yksilö sai myös Stage III -päivityksen matkassa kaksi lisävaihdetta, eli kepistä voi valikoida haluamansa vaihteen aina kuudenteen pykälään saakka. Etuistuimien väliin sijoitettu huomiota herättävä namiska on varustettu viestillä “Ladedruck”, josta siis ahtopainetta säädetään.
Lienee sanomattakin selvää, että tämänkaltainen kokonaisuus saa kuolan valumaan moneltakin Porsche-harrastajalta tai muulta autofanaatikolta. Toisin kuin Singerin kanssa, tämän valmistumista ei enää tarvitse jonotella nimi listalla. Alustava hinta-arvio on toki ilmeen peruslukemille palauttava 325 000 – 375 000 dollaria, eli noin 287 000 – 331 000 euroa.
