HX-kandidaatit esittelyssä osa 2: Dassault Rafale
Juttusarjassa luomme kevyen silmäyksen Ilmavoimien HX-hankkeessa kilpaileviin hävittäjäkoneisiin. Tällä kertaa vuorossa on Dassault Rafale.
Dassault on ranskalainen pitkän linjan lentokonevalmistaja, joka on erikoistunut sotilaskoneiden lisäksi liikesuihkukoneisiin. Myös suomalaisen liikesuihkukoneilla operoivan Jetflite OY:n käytössä on legendaarisia Dassault Falconeita. Kenties kuuluisin Dassaultin valmistama konetyyppi on deltasiipinen Mirage-hävittäjä 1960-luvun taitteesta. Suomenkin Ilmavoimat harkitsi Miragea tuolloin vakavasti, mutta päätyi lopulta ulkopoliittisista syistä neuvostoliittolaiseen MiG-21:een. Miragesta tehtiin myöhemmin kehittyneempi Mirage 2000 -versio, mutta Rafale on täysin oma konetyyppinsä.
Monet Euroopan suurmaat ovat halunneet kehittää sotilasliittolaistensa kanssa yhteisen ensilinjan hävittäjän kokonaan oman koneen sijaan, mutta ranskalaiset eivät lähteneet mukaan esimerkiksi Eurofighter-ohjelmaan. Dassault Rafalen ensimmäinen prototyyppi lensi ensilentonsa vuonna 1986. Konetta kehittävät ja valmistavat yhteistyössä Dassault Aviationin kanssa ranskalaiset puolustusteollisuusjätit Safran ja Thales.
Monipuolinen aselavetti
Valmistaja itse näkee Rafalen suurimmaksi valttikortiksi sen monipuolisuuden. Koneeseen saa monipuolisia asejärjestelmiä, se on ketterä, mutta toisaalta vahva ja kyvykäs kuljettamaan raskaampiakin asekuormia. Rafalesta on tarjolla yksipaikkainen C- ja kaksipaikkainen B-versio sekä lentotukialuskäyttöön suunniteltu M. Konetta kehitetään jatkuvasti, mutta aina välillä suurempien harppausten kautta, tällä hetkellä mennään kehitysversiossa F3. 2020-luvulla on tulossa teknisesti varsin herkulliselta kuulostava F4.
Rafale M tukialus Charles de Gaullella.
Ohjusjärjestelmistä mainittakoon yhteiseurooppalainen Meteor, jota pidetään äärimmäisen kantamansa vuoksi maailman parhaana ilmataisteluohjuksena. Rafale on yksi kolmesta hävittäjäkonetyypistä, johon Meteor on saatavilla.
Meteor-ohjus lähikuvassa.
Rafalen rakenne on luokassaan muodikas. Koneessa korkeutta säädetään ja sitä vakautetaan etuvakaimilla, ja se pysyy ilmassa deltasiivillä. Tämä yleinen, niin kutsuttu Canard-deltasiipi-rakenne mahdollistaa ketterät manööverit, mutta se vaatii aina toimiakseen kehittyneen tietokoneen, jonka toisaalta pitäisi estää konetta joutumasta koskaan sakkaukseen tai muihin hankaliin tilanteisiin.
Nimi Rafale tarkoittaa tuulenpuuskaa. Tässä tapauksessa tuulennopeus on ilmoitettu 1,8 Machia, mikä on siis samaa luokkaa Super Hornetin kanssa. Moottoreita on Rafalessakin kaksi, ne ovat valmistajakolmikosta Safranin käsialaa.
Plussat ja miinukset
Ranskalainen HX-ehdokas nauttii kaikista vähiten mediahuomiota, ja on myös suuren yleisön kaikkein vähiten tuntema. Sitä pidetään jopa jonkinlaisena altavastaajana, mutta suorituskyky todistaa muuta. Rafalen ulkoinen kantokyky, siis mahdollinen ase- ja lisäpolttoainekuorma on kaikista ehdokkaista suurin. Super Hornetia melko lailla kevyempi kone taittuu kurveihin ketterästi. Kehityksessä Dassault kumppaneineen on hyvin mukana, sillä myös Rafalen elektroniikka vastaa hyvin uhkaympäristön asettamaan vaatimustasoon. Tässä asiassa kehitteillä oleva versio F4 olisi tietysti vielä oma lukunsa.
Ulko- ja turvallisuuspoliittisesta asetelmasta voi todeta, että Ranska on NATO-maa ja EU-maa, jonka kanssa Suomi tekee myös puolustusyhteistyötä. Hyvin tärkeänä asiana HX-hankkeessa pidetään myös tulevan hävittäjän kustannustehokkuutta. Tässä kohdassa Rafalen pisteet yltävät ehdokkaista toiseksi parhaalle tasolle.
Rafalen mainostettu monipuolisuus voidaan toki nähdä myös negatiivisessa mielessä, oikein mikään ominaisuus kun ei silloin välttämättä yllä parhaimmistoon. Rafalen kohdalla tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei moottoreista irtoa aivan parasta mahdollista räjähtävää voimaa nopeisiin kiihdytyksiin ilmataistelussa. Myöskään maksimilentokorkeus ei yllä ranskalaisessa parhaimmiston tasolle, mikä on tietysti miinusta ilmaherruudesta taisteltaessa.
Dassault Rafalen kohdalla on ehdokkaista ehkä eniten ollut huolta tuotannon jatkuvuuden varmuudesta. Tässä kohtaa Ranska on halunnut pitää huolta ulkomaankaupastaan, ja antanut jo omille ilmavoimilleen valmistuneita koneita ikään kuin jonon ohi ulkomaalaisille asiakkaille.
Osuneet valinnat
Kuten muillakin hävittäjävalmistajilla, myös Dassaultilla asiakkaita on tullut ja mennyt. Tällä hetkellä Rafaleita on käytössä Ranskan (Ilma- ja Merivoimien) lisäksi Qatarilla ja Egyptillä sekä uusimpana Intialla. Rafalea on käytetty tositoimissa jo kymmeniä tuhansia tunteja, se on nähnyt sotaa Libyassa, Irakissa, Afganistanissa ja Syyriassa sekä monissa Ranskan entisissä siirtomaissa Afrikassa.
Ranskan Rafalet ovat käyneet useamman kerran harjoittelemassa Suomen maaperällä Hornetien kanssa. Lentonäytösyleisöä Dassault ei viihdyttänyt vuonna 2017 Kaivopuistossa, sen sijaan viime vuonna Jyväskylässä kylläkin kahden koneen esityksellä. Turkuun saapui peräti kolme Rafalea, joista kaksi osallistui lentonäytösesitykseen.
Teksti: Benjamin Helander Kuvat: Dassault ja Benjamin Helander
Keskustelu