Koeajo: Kawasaki näyttää kyntensä – Ninja H2
Kompressoriahdettu moottoripyörä vaatii tarkkaa kaasukättä. Hyvää: suorituskyky, ahdin ei lisää huoltokohteita eikä -kustannuksia, viimeistely. Huonoa: aiheuttaa kateutta, hankintahinta.
Kawasaki on ladannut osaamisensa yksiin kuoriin. Teknisesti upea kompressoriahdettu moottori, huippuelektroniikka, täysin uusi putkirunko ja kuorrutuksena mustakromiväritys. Mallinimi H2 on tuttu: Kawasakin 1970-luvun kolmesylinterinen, kaksitahtinen ja 750-kuutioinen kantoi samaa nimeä.
Kompressoriahdettu moottori reagoi kaasuun selvästi nopeammin kuin vapaastihengittävät ja turboahdetut moottorit. Kompressori ilmoittaa itsestään vinkuvalla sivuäänellä.
Kawasakin ilmoittamat teho-ja vääntölukemat eivät anna täyttä kuvaa suorituskyvystä. Eturengas kevenee neljällä ensimmäisellä vaihteella kiihdytettäessä kuin vahingossa. Kaasukahvan lyhyt liike korostaa moottorin herkkyyttä.
Suorat tuntuvat lyhyemmiltä kuin millään muulla moottoripyörällä. Vaikka painoa on 30 kiloa enemmän kuin tuhatkuutioisissa sporteissa ja akselivälikin on viisi senttiä pidempi, taipuu Kawasaki Ninja H2 mutkiin kevyen neutraalisti.
MotoGP-tekniikkaa
Ajoasento on väljä ja sopii isokokoisellekin kuljettajalle. Istuimen takaosasta saa tukea kiihdytyksissä. Tehoasetuksia, luiston- ja keulimisenestoa sekä moottorijarrutusta voi säätää.
Vaihteisto on MotoGP-pyöristä tuttu Dog Ring -vaihteisto, jossa siirtäjähaarukat pysyvät paikoillaan ja vaihteet kytkeytyvät hammasvälirenkaiden välityksellä. Vaihteet kytkeytyvät nopeasti ja kevyesti ilman kolahdusta, myös vapaalta ykkösvaihteelle. Vapaan löytäminen vaatii totuttelua, aluksi vaihde kytkeytyy helposti ykköseltä suoraan kakkoselle ja päinvastoin.
Jarrut ovat tehokkaat mutta pehmeän tunnokkaat, tehokkaatkin jarrutukset vaativat vain kahden sormen voiman. Jousitus on säädettävissä: vakioasetuksissa se on pintaherkkä ja sopivan kantava normaaliin ajoon.
