Koeajo: Lexus ES 300h on talousjohtajan auto
Lexus ES asettaa mukavuuden ja taloudellisuuden muiden ominaisuuksien edelle. Hyvää: runsaat tilat, kulutus, vähäpäästöisyys, varustelu, hiljaisuus, mukavuus, viimeistely. Huonoa: matala kiinteä tavaratila, suppea mallisto, etuveto, ei vetokoukkua.
Lexus ES, japanilainen näkemys kohtuuhintaisesta isosta porrasperästä, on uudistunut maltillisesti. Maskia ja valoja on tyylitelty kuitenkin merkille tyypillinen ilme säilyttäen. Sisällä suurin muutos on kookkaan keskinäytön muuttuminen kosketustoimiseksi ja kääntäminen lähemmäs kuljettajaa. Silti keskikonsolin kosketuslevystä ei ole luovuttu.
Myös perinteisiä nappuloita on säilytetty kilpailijoita enemmän, eikä viisarikelloakaan ole unohdettu. Mittariston sarvista kytketään ajomoodit ja ajonvakautus. Sähköisen käsijarrun kytkin on katveessa kojelaudan alareunassa. Mittaristoa hallitsee tehomittari; nopeus näkyy vain numeroina ja kierroslukumittari ainoastaan sport-asetuksella.
Ensivaikutelmana kojelauta näyttää sekavalta ja järjestelmiä voi käskeä siis useammalla tavalla. Pienen totuttelun jälkeen useimmat löytänevät itselleen sopivimman tavan, ja lopuksi ohjaamoon kotiutuukin helposti. Esimerkiksi automaattisesti kytkeytyvät penkin- ja ratinlämmitykset kertovat paneutumisesta kuskin hyvinvointiin.
Herraskaista kyytiä
Ajettavuudeltaan Lexus ES ei edes yritä olla alustaltaan tiukan dynaaminen, kuten saksalaiset kilpailijansa. Sen sijaan paukut on pantu mukavuuteen ja taloudellisuuteen. Mukavuus alkaa runsaista tiloista ja luontevasta istuma-asennosta. Takaovet ovat leveät ja takana on edustustason jalkatilat, vaikka tässä luokassa omistaja istuneekin vielä etupenkillä.
Tavaratila on kookas, mutta matala ja varustettu tavaroita ruttaavilla saranoilla. Takaselkänoja on kiinteä, joten laajennusmahdollisuus rajoittuu suksiluukkuun.
ES:n sisustus on ylellinen, yksityiskohdat harkittuja ja viimeistely laadukasta kuorrutettuna nahalla ja runsaalla varustelulla. Äänimaailma on vaimea ja jousitus pehmeä. Ohjauspyörä on tuhdin paksu ja ohjaus tunnokas, mutta silti kookas aliohjaava etuvetoinen ei houkuttele urheilusuorituksiin.
ES-mallisto on niukka: sedan on ainoa korimalli ja bensiinihybridi etuvedolla ainoa voimalinja. Varustetasoja on sentään valittavana kuusi ja värejä kymmenen. Lexus ohjaakin nelivetoa, monitoimisempaa koria tai perävaunun vetomahdollisuutta halajavat maasturimalliensa pariin.
Antaa bensan hinnan nousta
Lexus ja Toyota ovat vasta heräilemässä täyssähköautojen ja lataushybridien esittelyyn, mutta ovat tavallisissa, nykyisin itselataaviksi kutsutuissa hybrideissä maailmanhuippua niin ominaisuuksiltaan kuin myyntimääriltäänkin.
Tekniikkaa on hiottu jatkuvasti paremmaksi. ES:ssä 2,5-litrainen bensiininelonen (131 kW/178 hv) ja sähkömoottori (88 kW/120 hv) pelaavat saumattomasti yhteen portaattoman voimansiirron säestämänä. Hetkittäin on mittaristosta tarkistettava, kumman moottorin voimalla mennään.
Suorituskyky on eleettömän ripeää, vain täyskaasulla bensiinimoottorin ääni kantautuu sisälle. Kierrokset eivät kuitenkaan entiseen tapaan jää rallattamaan yläkierroksille, vaan hellittävät heti kaasua nostaessa. Lexus tuskin on hakenutkaan sähkömoottorilla suorituskykyä vaan hienostuneen äänetöntä kulkua ja päästöjen vähentämistä. Suoritus on mestarillinen, viisimetrisen limusiinin kulutukseksi talvinopeuksilla selvisi lopputankkauksessa 5,1 l/100 km! Vaikka iso ES ei ehkä ole sopivin kaupunkiauto, se on kuitenkin kohtuupäästöinen vaihtoehto keskusta-asukkaalle, jolla ei ole latausmahdollisuutta.
