Koeajo: Opel Mokka-e on sitikan sisarmalli, vaikkei päältä uskoisi

Konserniyhteistyöstä nauttiva Opel Mokka-e tarjoaa näppärän kohtuuhintaisen täyssähköauton. Hyvää: käytön mukavuus. Huonoa: toimintamatkan arviointi.

Opelilla on uusi suunta, jonka mukaista Astra-mallia odotamme jo innolla. Uusi Mokka avasi tätä muotokieltä vuoden 2020 puolella, ja nyt koeajettu Mokka-e on sen täyssähköversio. Citroën ë-C4 on hyvässä ja pahassa tämän mallin isoveli.

Katumaasturibuumissa Mokka on paahtunut hitaasti ja kitkerää makua välttäen tärkeäksi tuotteeksi saksalaiselle salamamerkille. Matkalla mukaan on tarttunut erinäisiä lisäkirjaimia X:stä e:hen, mutta tuote on jatkanut kehittymistään.

Pieni on kaunista

Ohjaamon puolella havaitsee välittömästi yhteistyön lieveilmiöitä. Saksalaiset ovat tahtoneet ilmastoinnille perinteiset pyöriteltävät namiskat, mistä kiitokset. Valitettavasti lämpötilansäädöt ovat unohtuneet turhaan tietoviihdejärjestelmän näytölle.

Se kaipaisi kuljettajaltakin ranskalaista logiikkaa. Navigaattorille on esimerkiksi ensin kerrottava, haluaako hakea kohdetta nimellä vai osoitteen perusteella. Suosittelemme Android Auton tai Apple CarPlayn hyödyntämistä.

Ohjauspyörä, viikset ja mittaristo ovat Opelia. Näistä monitoimiohjauspyörä tekee ratinlämmittimen löytämisestä selvästi Citroënin vastaavaa helpompaa.

Koristelistana käytetystä hiilikuitujäljitelmästä voi olla montaa mieltä, mutta Executive-varustelun istuinverhoilu tuntuu erittäin laadukkaalta. Toimintamatkasta lisää hieman edempänä, mutta pidemmällä matkalla selkä kyllä kipeytyisi istuimessa, josta ristiseläntuki uupuu kokonaan.

Auton helman kynnys on erittäin leveä ja autoon kumartuminen vaatii notkeutta, ettei päätä lyö matalalla kulkevaan kattolinjaan ja voimakkaasti laskevaan C-pilarin reunaan. Vaikka takapenkki näyttää ahtaalta, kaksi keskikokoista aikuista mahtuu istumaan peräkkäin. Leveyttä ei luonnollisesti riitä kolmelle, ja reisitukikin jää vajavaiseksi.

Sukulaissuhteesta huolimatta Mokka-e on selvästi lyhyempi kuin Citroën ë-C4. Tämä näkyy typiste-tymmän akselivälin lisäksi 70 litraa pienemmässä tavaratilassa.

Toimintamatkaa arvaillen

Sähkömoottorin voima riittää liikuttamaan tämän kokoluokan autoa hyvin, ja eteneminen on saumatonta. Toisaalta todellisten tilanteiden toimintamatkaa on keskimäärin vain reilut 200 kilometriä – mikäli pahimmat pakkaset unohdetaan. Sopivalla säällä noin 300 kilometriä lienee mahdollista saavuttaa.

Auton oma kulutusmittari kertoo moottoritietä, maantietä ja kaupunkiajoa sisältäneelle koeajolle keskikulutukseksi 17 kWh/100 km. Sen tulisi tarkoittaa yli 260 kilometrin toimintamatkaa, mutta tämä ei aivan vastannut kokemuksiamme. Muutenkin auton toimintamatka-arvio tuntuu putoavan aina nopeammin kuin matkamittari mutustelee metrejä.

Myöskään auton lataus ei tuntuisi aivan yltävän luvattuun 100 kilowatin tehoon, sillä latauksen kannalta akun varauksen optimialueellakin (20–80 %) liikuttiin lähempänä 50 kilowatin lataustehoa. Lisäksi 11 kilowatin kolmivaihelataus saisi olla vakiovaruste.

Ajettavuudeltaan Mokka-e välittää iloisia uutisia kevyeksi tehostetulla ohjauksellaan. Alusta on jämäkkä muttei kova – aivan kuin jousivakio olisi piirun verran iskunvaimennusta jäykemmällä. Myös melutaso on erityisesti tässä kokoluokassa hyvällä tolalla.

Opelin hinnasto näyttäisi alkavan täyssähköisen Mokka-e:n osalta alle 30 000 eurosta, mutta tässä on jo huomioitu valtion 2 000 euron täyssähköautoja koskeva hankintatuki. Sama hintaero on myös Opelin hinnaston ja ilmoittamamme automallin hinnan välillä.

Kaikesta huolimatta Mokka-e on houkuttelevan edullinen erityisesti maantiemukavuus huomioon ottaen. Hinnan huomaa lähinnä sisätilojen materiaaleista ja ahtaudesta, mutta toimintamatkan arviointiin kaivattaisiin parempaa matematiikkaa.

Teksti ja kuvat: Henri Posa