Koeajo: Peugeot e-Expert – kun sekajuna teki paluun
Sähköinen Peugeot e-Expert Crew Cab on jännä ratkaisu – henkilöauton ja pakettiauton varsin onnistunut yhdistelmä. Hyvää: matkustamon tilaratkaisut, ajettavuus, hiljaisuus. Huonoa: toimintamatka, etuistuimen pehmeys, vaihdevipunen, tavaratilan kiinnityslenkit.
Peugeotin täyssähköinen e-Expert Crew Cab on jännä tapaus, rohkea ja erikoinenkin ratkaisu. Koeajossa alla ei nimittäin ole toisaalta pakettiauton kuoriin mahdutettu tila-auto, muttei toisaalta myöskään tavaroiden kuljetukselle pyhitetty pakettiautokaan.
Alla on kumpikin – ihan vanhojen hyvien aikojen sekajunan tapaan, mikä oli lempinimenä linja- ja kuorma-auton yhdistelmälle.
Ja mukava lisämauste on, että niin kuljettajan valtakunta, matkustamo kuin auton suoma ajettavuuskin ovat hyvässä mielessä henkilöautomaista.
Viisipaikkaisen tarjolle tulon mahdollistaa verotus ja käyttövoima. Sähköautona hinta voidaan pitää luokassaan kilpailukykyisenä – dieselinä hintaa korottava verorasitus olisi liian suuri, jotta autolle löytyisi ostajansa.
Erilainen ratkaisu toimii
Epäluuloinen arvioisi ratkaisua ärsyttäväksi kompromissiksi kummastakin näkökulmasta, niin ihmisten kuin tavaroiden kuljetustarpeita ajatellen. Totta, kontin tilavuus on rajoitettu.
Tavaratila on selkeän muotoinen ja siten vaivattomasti käytettävä – joskin toki selkeästi tonniluokan peruspakua lyhyempi. Pituudeltaan 180-senttinen sänky mahtuu kyytiin juuri ja juuri. Lastauskynnys on mukavan matalat 60 senttiä.
Tavaratilan korkeus on tyypilliset 1,4 metriä. Takaovet saa vapautettua saranoiltaan aukeamaan laajalle, mutta sivuovea ei ole käytössä.
Lattiasta vaneroidussa tavaratilassa on lattiassa kiitettävästi kiinteitä kiinnityslenkkejä, mutta ne ovat jotenkin anteeksipyytävän pienikokoisia, joten leveätä ja kankeaa kiinnitysliinaa saa tosissaan tunkea lenkistä lävitse.
Hiljaisesti edeten
Ennakkoluulottomasti autotulokkaaseen suhtautuva ilahtuisi siitä, että matkustamo on pakettiautokoriseksi autoksi miellyttävän hiljainen.
Kiinteä, tavaratilan matkustamosta eristävä väliseinä ja sähköauton vaimeat ajoäänet ovat toimiva yhdistelmä. Korvia hivelee ajon aikainen meluttomuus.
Kuskin istuin saisi olla tanakampi ja sivutuetumpi, sen säätövarat ovat kuitenkin riittävät, joten mieluisan ajoasennon kyllä löytää.
Takana matkustavien istuinasento on pysty ja jalkatilaa on ruhtinaallisesti, mutta pehmeiden istuinten sivutuki on heikko.
Tulokkaalla on vaivatonta taittaa niin pidempää taivalta kuin puikkelehtia kaupunkisokkelikoissakin, eikä taskuparkkeerauskaan tuota ongelmia umpinaisesta takaosasta huolimatta. Tästä pitävät huolen juuri ja juuri riittävän kokoiset sivupeilit sekä mainio peruutuskamera.
Näkymät ulos ovat esteettömät. Mittaristo on miellyttävän selkeälukuinen ja sen valikoiden selailu vaivatonta. Keskinäyttö on varsin pieni.
Kulkusuunta vaihtuu pienestä kytkimestä, joka saisi omana makuun olla kookkaampi vipunen. Kytkimeen pitää myös hieman kurotella.
Kojelaudan päällä on avoin lokerikko, jossa tavarat seilaavat estettä puolelta toiselle, etenkin kannellisia lokerikkoja saisi olla enemmän.
Toimintamatkan koettelua
Päätän testata pakettiauton kykyjä matka-ajossa välillä Helsinki–Lahti–Helsinki. Tavaratilassa on ajokoetta – ja muuttotarpeita – varten pyykinpesukone ja kuivausrumpu, repsikan penkillä apupoika matkaseurana.
Lataan ajoakun täyteen. Muutaman pakkasasteen oloissa se tarkoittaa mittariston kertomana 312 kilometrin toimintamatkaa.
Säädän auton sisälämpötilan 19 asteeseen, ajoasetukseksi Econ ja annan A/C-säädön olla kytkettynä. Päätän ajaa rauhallisesti turhia kiihdyttelemättä, mutta toisaalta luontevasti liikennevirrassa kanssa-autoilijoiden jalkoihin jäämättä. Istuinlämmitystäkin rohjetaan käyttää alkumatkasta. Ulkolämpötila vaihtelee koeajon aikana 5 ja 10 pakkasasteen välillä, ja sää on varsin tyyni.
Mittaristoa jatkuvasti tarkkailemalla käy ilmi, ettei toimintamatka näytä alkumatkasta lainkaan hupenevan, vaikka kilometrejä kertyy. Toisaalta alkumatkasta eteen tulee jonoihin ja liikennevaloihin pysähtelyä, joten jarrutusenergian talteenotto tuo kilometrejä takaisin.
Moottoritiellä ajan 80–90 kilometrin tuntivauhtia. Kun kookas rekka tulee sopivasti eteen, ajan sen perässä ajoviimalta suojassa toistakymmentä kilometriä, mikä varmaan säästää osaltaan toimintamatkaa. Tässä luonnollisesti turvaväli muistaen.
Perille on matkaa 97 kilometriä, ja toistaiseksi näyttää hyvältä. Mittaristoa vilkuillessa yli 30 kWh:n kipuava kulutus tosin mietityttää. Lukema on toki ymmärrettävä kookkaalle autolle, jossa otsapinta-alaa riittää.
Mittaristoa luettava oikein
Kun määränpää on lähestymässä, laskeskelen jäljellä olevia kilometrejä. Niitä näyttäisi jäävän 150 kilometrin verran, kun paluumatkaa on ne samat 97 km.
Toisaalta ranskalaisten ratissa ei kannata tuudittautua liian optimistiseksi, sillä yli 50 prosentin lataustasolla auto ei huomioi edeltäneitä ajoja tai ajo-olosuhteita. Maahantuoja avaa kysyttäessä, että toimintamatkamittarin logiikka on sama kaikissa Stellantis-perheen ranskalaissukuisissa sähköautoissa merkistä riippumatta: Citroën ë-C4 X:stä Peugeot e-208:iin.
Kun ensimmäinen kymmenen prosenttia toimintamatkasta on huvennut eli ollaan välillä 90–50 prosenttia, kuljettajalle näkyvä toimintamatka-arvio on todellisen kulutuksen ja WLTP-arvon (koeajoautolla 330 km) laskennallinen yhdistelmä.
Vastaavasti 50 prosentista alaspäin toimintamatkailmoitus perustuu aiempaan kulutukseen, ja on siten realistisimmillaan.
Illaksi kotiin
Perillä Lahdessa kilometrejä on jäljellä 140. Iltaisella paluumatkalla saa ajella rauhallisesti, jottei tarvitse loppumatkasta käydä välilataamassa autoa. Takaisin kotipihassa ollaan ongelmitta, jäljellä on 55 kilometriä.
Sähköauto osoittautuu käyttökelpoiseksi matka-autoksikin, mutta tiuhaa päivän mittaista jakeluajoa ajatellen eli ammattikäyttöön toimintamatka ei välttämättä vielä riitä, jos tavoite on hoitaa päivän työajot ilman välilatauksia.
