Koeajo: uudella ilmeellä kaupunkiin – Škoda Citigo

Škoda-malliston pienin, Škoda Citigo, pesi kasvonsa ja kasvatti avustinkatrastaan. Hyvää: ketterä ajettava, napakka vaihteisto, tilat. Huonoa: sisämelu, etuistuimen säätö, suuntavakaus maantiellä, hinta varusteltuna.

Moottorin koeajama Škoda Citigo 1.0 75 Dynamic on hyvä kaupunkiauto. Malli on käynyt lävitse kasvojenkohotuksen, jonka osasia ovat uusi keulailme ja konepelti, uusiksi muotoiltu puskuri tarkoittaa sen alaosan aiempaa leveämpää kitaa.

Hätäjarrutusavustin on ehkäisemässä peräänajoja, se toimii automaattisesti nopeusvälillä 5–30 km/h. Tarvittaessa järjestelmä seisauttaa auton.

Škodamaisuutta on sateenvarjo etumatkustajan istuimen alla ja kääntyvä kassikoukku hansikaslokeron kahvassa.

Myös mittariston ilme on päivittynyt. Harmi kyllä, sen yläosa jää ratin taakse näkökatveeseen.

Säyseä tapaus

Yksilitraisen vapaasti hengittävän moottorin käyntiääni on yllättävän tasainen, säyseä ja miellyttävä kolmisylinteriseksi. Turbo toisi etenemiseen lisäpuhtia, mutta sen puute ei tee autosta kuitenkaan toivottoman laiskaa. Tehoa on tarjolla 75 hevosvoimaa, joka riittää hyvin kevyen auton tarpeisiin kaupungissa ja taajamassa.

Citigolla pärjää toki maantielläkin, kunhan muistaa, ettei kannata haaveilla rekkojen ohituksista ylämäissä.

Lyhyenä Citigo on altis voimakkaille sivutuulille. Citigo on näissä suhteissa tyypillinen autoluokkansa edustaja.

Ohjaustuntuma on luonteva. Kaupunkiruuhkissa Citigo on vaivattoman rivakka, kunhan vaihtaa uutta vaihdetta silmään riittävän ahkerasti. Viisilovisen vaihteiston välitykset ovat toimivat ja vaihdekepin liikeradat täsmälliset.

Ja ehdoton valtti on pysäköinti. Citigolla löytyy kätevästi isompiensa jättämiä lokosia kadunvarsilta, joihin auto taittuu kertaviikkauksella.

Vaikkei sekalaisessa koeajossa aivan ylletty luvattuun yhdistettyyn keskikulutukseen (4,4 l/100 km), on auto miellyttävän pihi tapaus.

Ajoasennon etsintää

Kuljettaja saa aseteltua ajoasennon varsin hyvin mieleisekseen, mutta pitkäkoipisemmalla voisi olla tukalaa, sillä ohjauspyörä ei säädy syvyyssuunnassa.

Etuistuin jättää toivomisen varaa. Etenkin istuinosan sivutuki saisi olla napakampi. Selkänojan karkealovinen vipusäätö ei vedä vertoja tarkempitoimiselle pyörösäätimelle.

Plussaa on, että ovet aukeavat laajalle, joten autoon ja autosta on vaivatonta käydä.

Ei liene yllätys, että tämän kokoluokan autossa takana istuvilla on tyköistuva tunnelma. Polvet nousevat korkealle ja jalkatila on kortilla. Auton matkustamotilojen tilankäyttö on silti toimivaa. Pyörät ovat aivan auton kulmissa, joten kaikki niiden väliin säästyvä tila on käytetty taiten hyväksi.

Tavaratila ei ole kovin avara, mutta 251-litraisena ja selkeämuotoisena riittävä.

Škoda Citigon akilleen kantapää on äänieristys. Terävät tärähdykset välittyvät eturenkaista myös ääninä. Renkaiden rallatuksen lisäksi sisälle ja korviin kantavat erilaiset kumahtelut myös jostain takaviistosta. Luonnollista kyllä, ajoäänet kuuluvat häiritsevinä sisälle sitä kovempaa, mitä kovempaa ajetaan.

Hinta ratkaisee – ja varustelu

Pienet kaupunkiautot ovat nykyisin niin haluttaessa varsin muhkeasti varusteltuja. Jos kukkaro vaan kestää, niin näppärät arkiautot saa räätälöityä mieleisikeen niin ajoturvallisuutta tuovien varusteiden kuin mukavuutta lisäävienkin herkkujen osalta.

Pikkuauton ostaja toivoo näppärää, tyylikästä ja turvallista käyttöautoa, jossa on vaivatonta ajoa takaava voimalinja – mahdollisimman varusteltuna mutta myös kohtuuhintaisena. Yhtälö on yhtä hankala kuin mahdotonkin. Kaikkea ei voi saada samassa paketissa, jostakin on tingittävä.

Koeajetussa Citigo-yksilössä on lisävarusteina muun muassa vakionopeudensäädin, Move&Fun-kännykkäteline, etusumuvalot kääntymisvaloilla, poppikone vahvistimella ja subwooferilla, pirteä Kiwi Green -erikoisväri ja sisälle ilmettä luova mustien koristelistojen Dynamic-paketti.

Varustelun kääntöpuolena on suolaiseksi kohoava hinta. Jos 3,6-metrinen kaupunkikuljin maksaa koeajoyksilön tapaan lisävarusteineen jo 17 202 euroa, ollaan kipurajoilla.

Pikkuautoissa hinta on tärkeä tekijä: muutama sata euroa varustetasojen tai automerkkien välillä voi ratkaista.

Kolme sisarmallia

Koeajettu Škoda Citigo jakaa saman perustekniikan sisarmallien Volkswagen Upin ja Seat Miin kanssa. Hintavertailun näiden mallien kesken voi tehdä vain suuntaa antavasti, sillä eri keulamerkkien alla on toisistaan eroavia vaihteistoja ja varustekokonaisuuksia.

Koeajo-Citigon saa tällä voimalinjalla varustettuna edullisimmillaan 13 991 eurolla. Ambition-varustetasolla voi tosin vain haikailla esimerkiksi automaatti-ilmastoinnista, etusumuvaloista, tummennetuista taka- ja sivuikkunoista tai pysäköintitutkasta taakse.

Seat Mii 75-hevosvoimaisena (1.0 Start&Stop Style) maksaa ilman lisävarusteita 14 439 euroa, mutta on tarjolla vain automaattivaihteisena. Volkswagen Upin 75-hevosvoimainen manuaalivaihteinen malliversio (move up! 1.0 55 kW) maksaa puolestaan 14 621 euroa.

Järjellä ja tunteella

Riidattomat tekniset ominaisuudet, varustekatras, hinta ja vakaa harkinta ovat yhdessä ostopäätöksen järki. Sillä on sijansa, mutta järki ei kuitenkaan syrjäytä tunnetta ostopäätöksen taustalla.

Škoda Citigon hankinnan voi perustella kummallakin – tunteella ja järjellä.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus

Lisätietoja: www.skoda.fi/citigo