Koeajo: Volkswagen ID.4 myy syystäkin pikkusisartaan paremmin

Volkswagen ID.4 on valmistajansa ensimmäinen katumaasturikorinen sähköauto, joka on viimeistelty ID.3-viistoperää paremmin. Hyvää: voimalinja, tilat, laatuvaikutelma. Huonoa: tietoviihdejärjestelmä, hipaisukytkimet, tiukka luistonestojärjestelmä talvella.

Volkswagen ID.3:n, jonka käyttötestin saimme hiljattain maaliin, yksi varteenotettavimmista auton kilpailijoista on valmistajan toinen MEB-perusrakenteelle rakennettu auto – Volkswagen ID.4 -katumaasturi. Autojen hintaero hinnat alkaen -mallien kohdalla on ainoastaan 3 582 euroa, joten jo se selittää osaltaan, miksi ID.4:ää on myyty Suomessa heinäkuun loppuun mennessä yli tuplamäärä ID.3:een nähden. Onpa auto ehtinyt voittamaan myös Vuoden Auto Maailmassa 2021 -palkinnonkin.

Kun tähän ynnätään vielä katumaasturikorin tuoma egolisä sekä suomalaisille pyhä peräkärryn vetokyky (joka ID.3:sta puuttuu täysin), lähtökohdat ovat ID.4:lle vähintään suotuisat.

Iloisempi ilmestys

ID.4:ssä tuntuu jo autoon noustessa olevan enemmän elämäniloa kuin kolmosessa: oveen on raaskittu laittaa verhoilua, ja istuimet näyttävät kutsuvilta sekä tuntuvat laadukkailta. Yksi asia on kuitenkin tallella – moneen kertaan morkattu tietoviihdejärjestelmä. Mainittakoon kuitenkin, että 10-tuumainen näyttö tuntuu riittävän toimintojen ohjaamiseen hyvin, eikä lisävarusteista 12-tuumaista ruutua osaa kaivata.

Tilojen puolesta auto tuntuu ID.3:a avarammalta, mutta iso osa tästä tuntumasta johtunee suuremmasta korkeudesta ja leveydestä – polvitilaa takana ei ole kauheasti viistoperämallia enemmän, mutta ei sitä enempää tarvitsisikaan.

Suurempi ero syntyy tavaratilassa, jota ID.4:ssä on varsin mukavat 543 litraa. Takapenkit kaatamalla tilaa saadaan laajennettua aina 1 575 litraan asti.

Painavaa ei tarvitse paimentaa

Mitä tulee ajettavuuteen, ID.4:n korin korkeuden ja massan havaitsee selvästi pienenä nojailemisena. Alusta on mukavuuspainotteinen, eivätkä esimerkiksi tien poikittaissaumat täräytä pahasti 20-tuumaisista renkaista huolimatta. Progressiivinen ohjaus toimii tarkasti ja muuttaa välitystä sopivassa suhteessa vauhdin kasvaessa.

150 kilowatin (204 hv) teho riittää mainiosti ID.4:n liikuttamiseen ohitustilanteissakin, vaikka autolle on kertynyt omamassaa 2 124 kilogramman edestä. Voimalinja on Volkswagenin tapaan hienostunut ja helppo ajettava. Nollasta sataan auto kiihtyy 8,5 sekunnissa, joten vauhdinnälkäiset saattavat kaivata vielä lisää hönkyä. Tätä varten saatavilla on myös nelivetoinen 220 kilowatin (299 hv) tehoinen ID.4 GTX, jolla samainen kiihdytys tapahtuu valmistajan mukaan jo 6,2 sekunnissa.

Matkanteko ei täyttä tuskaa

ID.4:n kokoon nähden kulutus on kohtuullinen. Koeajossa saavutimme maantiepainotteisessa ajossa 19 kWh/100 km -tason, mikä tarkoittaa noin 400 kilometrin toimintamatkaa. Pienemmillä nopeuksilla ja kesäisemmässä kelissä voi pihimpi ajaa hyvinkin 450 km ilman välilatauksia.

Koeajoyksilön luvataan vastaanottavan energiaa enintään 125 kW:n teholla, ja tarpeeksi tyhjällä akulla tämä toteutuukin. ID.3:n tapaan latausteho lähtee laskemaan varsin lineaarisesti kun akkua on ladattu kolmannes – eli jos reitin varrella on useampi suurteholaturi, kannattaa hyödyntää niiden ja lyhyiden pysähdysten taktiikkaa. 50 kW:n asemilta ID.4 tuntuu ottavan täyttä tehoa lähes tappiin asti.

Uusissa sähköautoissa kolmen vaiheen vaihtovirtalataus alkaa olla vakiintunut käytäntö, eikä ID.4 tee tässä poikkeusta. Autoa voi siis ladata kotilaturissakin 11 kilowatin teholla, kunhan käytössä on ne kolme vaihetta.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen