Koeajo: Volkswagen T-Roc R – Katumaasturin tulisempi sielu
Teho pukee uudistunutta Volkswagen T-Roc katumaasturia. Hyvää: tasavahva kokonaisuus, suorituskyky, ajamisen nautinto Huonoa: kulutus
R-mallin autoja löytyy tätä nykyä Volkkarin mallistosta useampia. Suurelle yleisölle tutuin lienee Golf R, mutta sporttisempaa bensamallia saa myös T-Rocin, Passatin, Tiguanin ja Tuaregin muodossa.
Kireämmän malliversion ajatus on autoteollisuudesta varsin tuttu: otetaan perusmallin auto ja laitetaan konepellin alle reilusti lisää tehoa ja kruunataan paketti nelivedolla. Tällä reseptillä tylsäpulskea perusauto muuttuu kertaheitolla kiinnostavammaksi.
Golf R:stä peräisin oleva voimanlähde toimii myös katumaasturissa. 221 kW ja 400 Nm nostavat suorituskyvyn uudelle tasolle, mistä kertoo ripeä 0–100 km/h kiihdytyslukema 4,9 sekuntia.
Vaihteistona toimii VW-konsernin DSG-automaatti ja kaikki neljä pyörää vetävät. Neliveto onkin R-mallien tavaramerkki ja ilman sitä auton tehoreserviä ei saisi välitettyä tiehen yhtä vaivattomasti.
Mieto kasvojenkohotus
T-Roc on verrattain uusi automalli, joka julkistettiin vuonna 2017. Viiden vuoden ikäinen malli saa pienen kasvojenkohotuksen, jonka ansiosta valot ovat edessä ja takana uudet. Sekä keulan, että perän ilme on päivittynyt, mutta muotokieli on muuten ennallaan.
Volkswagen T-Roc onnistuu viiden vuoden ikäisenäkin näyttämään tuoreelta. Ilmestyessään automalli ei ollut sieltä kaikkein persoonallisimmasta päästä, mutta ehkä juuri siksi se kestää aikaa. Viidessä vuodessa poikkitaiteellinen muotoilu voi näyttää pahimmillaan antiikkiselta.
R-mallin sporttisuus näkyy ja tuntuu voimalinjan lisäksi myös alustassa. T-Rocin alusta on Race-ajotilassa mukavan jämäkkä. Pienikokoinen katumaasturi ei juuri kallistele mutkissa, mutta tien epätasaisuudet tuntuvat ohjaamossa. Hidastetöyssyissä Volkswagenilla kannattaa hidastaa reippaasti.
Auton tuntumaa pystyy säätämään ajotilojen kautta. Eco, normal, race ja individual -tilat vaikuttavat moottorinohjaukseen, alustaan, ohjaustuntumaan ja tasauspyörästön toimintaan. Nimet kuvaavat hyvin ajotilojen eroja loogisesti ja individual-tilassa kuski saa muokata käytöksen omaan ajotapaansa sopivaksi.
Race-ajotilassa autosta pyritään ottamaan irti kaikki mahdollinen suorituskykymielessä: alusta ja ohjaus tiukentuvat, vaihdelaatikko pitää kierrokset korkeammalla ja moottorinohjaus laittaa kaiken peliin. Ajotila kytkeytyy päälle kätevästi ratin vasemmassa puolassa olevasta R-napista.
Sporttisimmassa ajotilassa myös äänimaailma muuttuu. T-Roc R:n perästä tuijottavat muhkeat tuplaulostulot, joiden kautta ilmoille pelmahtaa suorituskykyä alleviivaava pörinä. Ääni on maltillinen, sillä Volkswagen on sivistynyt tehopakkaus, eivätkä tiukat normit edes salli liiallista äänivallia.
Osaavissa käsissä nopea
Sivistyneisyys on asia, joka leimaa T-Rocia muutenkin. Vaikka tehoa on polttomoottoriautoksi reippaan puoleisesti, on ajokokemus ennen kaikkea mukava. Tehoa ei ole niin paljon, että sen kanssa pitäisi olla varuillaan, mutta osaavissa käsissä T-Roc on kiistatta nopea auto.
Vaikka kyseessä on pienikokoinen katumaasturi, sisätilat ovat kohtuulliset. Molemmille penkkiriveille mahtuu istumaan, mutta tiloista joutuu tinkimään etupenkillä silloin kun takapenkillä on aikuisia matkustajia.
Kuljettajan näkökulmasta homma toimi hyvin. Penkit ovat muotoiltu tiiviiksi ja tämän ansiosta etupenkeillä pysyy paikallaan reippaammassakin ajossa. Digimittaristo on uusissa autoissa tätä nykyä peruskauraa ja T-Rocista moinen löytyy vakiovarusteena.
Varustelu on muutenkin R-mallin kohdalla kattavaa: mukautuva vakionopeudensäädin, sähkötoiminen takaluukku, dynaamiset LED-ajovalot ja parkkitutkat ovat varusteita, jotka lisäävät mukavuutta ja tuovat turvallisuutta.
Bensaa palaa
Tehokkaan automallin haaste on luonnollisesti kulutus. 221 kW tehoreservi tarkoittaa, että kulutus ei ole samalla viivalla ekologisuutta korostavien polttomoottorien kanssa. Yhdistetyn kulutuksen WLTP-vertailuarvo on 8,5 litraa sadalla kilometrillä, mikä tuli todettua paikkansa pitäväksi koeajolla.
Kun polttoaineen hinnat hipovat maailmantilanteen vuoksi pilvissä, on parin-kolmen litran lisäys kulutukseen asia, joka varmasti mietityttää monia. Etenkin kun vastaavan suorituskyvyn saisi aikaa sähköistyksellä, joka samaan aikaan laskisi kulutusta. Pelkällä polttomoottorilla toteutettuna 8,5 litraa sadalla on kuitenkin hyväksyttävää.
Toki kulutuslukemaan vaikuttaa R-mallin kohdalla paljon oma ajotapa. Mikäli auton suorituskykyä haluaa hyödyntää täysimääräisesti, nousee kulutus ilmoitetusta. Toisaalta WLTP-lukemaan pääseminen normaalissa ajossa on helppoa, sillä vahva voimalinja pitää sen mitä lupaa.
T-Roc R:ää ajaessa tajuaa kouriintuntuvasti sen, että tämän kaltaiset automallit ovat katoavaa kansanperinnettä. Autoteollisuus sähköistyy vauhdilla ja tehokkaat bensiinimoottorit ja polttomoottorit ylipäänsä tulevat vaipumaan unholaan.
Vannoutuneelle polttomoottorin ystävälle kehitys on hieman sääli, mutta maailman muuttumista vastaan lienee hyödytöntä taistella. Onneksi polttomoottorit eivät ole aivan vielä katoamassa, sillä tehokkaassa bensiiniturbossa on edelleen tenhoa.
