Koeajo: Volvo XC60 T8 AWD Polestar Engineered – tarina siitä, kuinka huippualusta tekee autosta vähän huonomman

Polestar Engineered on joukko herkkuja valmiiksi maukkaaseen Volvo XC60 T8:iin. Kokonaisuus ei kuitenkaan ole osiensa summa. Hyvää: Vaivaton suorituskyky, keltaiset turvavyöt, periaatteessa hieno alusta… Huonoa: …vähän väärässä autossa.

Volvo XC60 T8 AWD Polestar Engineered ei ole ihan tavallinen Volvo. Nimen alkuosa kertoo perustan olevan keskikokoisessa ladattavassa hybridissä. Viimeiset kaksi sanaa paljastavat auton saaneen päivityksiä Polestarilta – nykyisin lähinnä sähköautonvalmistajana tunnetun brändin tausta kun on moottoriurheilupuolella.

Siitä kielii auton muutoksetkin: alustasta vastaa maineikas Öhlins, kuusimäntäiset etujarrut taas tulevat japanilaiselta Akebonolta. Lisäksi moottoritilan joustintukia tuetaan järeällä poikkitangolla ja 2-litraisen turbomoottorin huipputehoa on korotettu 15 hevosvoimalla ja 30 newtonmetrillä. Hybridijärjestelmän kokonaisteho on nyt 405 hv.

Hillittyä ilmettä

Visuaaliset muutokset ovat hillittyjä: R-Design-varustelun päälle on lisätty kiiltävän musta maski ja mustat pakoputkenpäät. Vanteet ovat peruskoossa 21-tuumaiset, lisätuuman saa lisärahalla.

Herkullisista muutoksista huolimatta auton nimi on osuva: kyse on yhä samasta ladattavasta XC60 T8 -katumaasturista ripauksella sporttia. Ärrä-Volvon paluusta ei voi puhua.

Säädä se itse

Öhlinsin alusta perustuu edessä kierrejousitettuihin joustintukiin, multilink -taka-akselin kuorman kantaa volvomainen poikittainen komposiittilehtijousi.

Alustaa voi säätää, mutta muutokset tehdään perinteiseen tapaan vaimentimien säätönupeista. Etuiskunvaimentimissa tämä onnistuu helposti konepelti avaamalla. Takaiskunvaimentimiin pääsee käsiksi työntämällä käsi takapyörän ja pyöränkaaren välistä iskunvaimentimen luo. Iskunvaimentimen yläpää on osin sisälokasuojan takana, mutta näppäräsorminen pystyy silti nostamaan säätönuppia suojaavan kumin pois ja kääntämään asetuksia. Kuraantumiselta ei kuitenkaan voi välttyä.

Polestar tarjoaa asetuksiin kolme esiasetusta: mukavuuspainotus, tehdasasetus ja urheiluasetus. Mikäli auton mukana kuuluisi tulla asetukset kertova lappu, oli se koeajoautosta jäänyt matkalle. Onneksi Volvon nettisivut paikkasivat tilanteen.

Erittäin hyvä, mutta

Aloitimme palauttamalla säädöt tehdasasetuksiin ja lähdimme kokeilemaan. Ensivaikutelma alustasta on varsin ristiriitainen. Toiminta on kyllä hyvin laadukasta alustan herkän reagoinnin ansiosta, mutta erittäin rautainen vaimennus tekee korin liikkeistä päättäväisiä. Toisaalta herkkyyden ansiosta pintamukavuus on kunnossa, ja varsin tasaisella moottoritiellä XC60 T8 Polestar Engineered kulkee mukavasti.

Mukavuusasetus tuo menoon hivenen lisäpehmeyttä, mutta edelleenkin tehokas iskunvaimennus pitää joustoliikkeet yhä mahdollisimman lyhyinä. Kaikki suuremmat töyssyt siis tuntuvat selvästi läpi, alustan pääprioriteetti on selvästi pyörä-tie -kontaktin maksimoiminen, ei tasaisen kyydin tarjoaminen.

Volvon Polestar Engineered lähestyy katumaasturin laatualuastaa aivan eri tavalla kuin Fordin Fox Racing -alustalla varustettu Ranger Raptor: Ford ottaa ilon irti lava-auton suurista joustovaroista, Volvo taas haluaa tehdä XC60:stä niin ratakelpoisen kuin näillä muutoksilla on mahdollista.

Polestar Engineeredin Öhlins-alusta ei missään tapauksessa ole huono, mutta autoa harkitsevan kannattaa käydä koeajolla ja esittää itselleen kysymys: tuleeko korkeasta ja painavasta hybridikatumaasturista parempi laittamalla siihen alusta, joka on parhaimmillaan auton kaarreominaisuuksien äärirajoilla. Urheiluautoon tai kuvitteelliseen uuteen V60 R -malliin se kyllä sopisi erinomaisesti.

Nelivedon epäurheilullisuus

Alustaa lukuun ottamatta XC60 T8 viihtyy paremmin arjessa. Hybridivoimalinja loihtii kyllä melkoisen kiihtyvyyden tarvittaessa, mutta suuri massa ja rajoittunut neliveto luovat perustan, jolla etenee luontevammin rauhassa upeasta äänentoistosta ja sisustasta nauttien.

Neliveto-kommentti liittyy Volvon ladattavien hybridien tapaan jakaa 317-hevosvoimaisen polttomoottorin teho etupyörille ja 88-hevosvoimaisen sähkömoottorin veto takapyörille. Ratkaisu on energiatehokas, koska sähkömoottorin ei tarvitse vetää auton vaihteiston läpi. Kääntöpuolena auto on sähköajolla vain takavetoinen, joten liukkaalla kelillä polttomoottori heräilee tarjoamaan vetoapua täyssähkötilassakin. Korkeammissa vauhdeissa sähkömoottori alkaa myös puutua, joten nopeuden kasvaessa autosta tulee koko ajan etuvetoisempi. Sen huomaa maantievauhdeissa jo ohjauksen vetelystä.

Yleisesti ohjaus on herkkä, mutta etäiseksi vaimennettu. Se toimii, mutta vaarallisen liukkailla pinnoilla kaipaisi vähän tilanteesta varottavaa lisätuntoa.

Muuten mukava

Muuten hybridivoimalinja toimii hyvin, ja kaupunkiajossa sähkövoima säästää melkoisesti kulutuksessa. Volvo ei valitettavasti juuri raportoi kuljettajalle sähköllä ajettujen kilometrien määrästä tai sähkönkulutuksesta. Vähitellen valmistajan toivoisi myös uudistavan latauksen: 1-vaiheinen 3,7 kilowatin laturi ei paljoa auta kauppareissuilla. Jatkuvalla lataamisella sähköajon maksimointi on kuitenkin ainoa keino pitää kulutus matalana.

Polttomoottori ei ole taloudellisimmasta päästä, ja moottoritiellä akun tyhjennettyä kulutus pyörii talvinopeuksillakin noin 9 l/100km tuntumassa. Onneksi polttoainetankki vetää 70 litraa.

Kokonaisuutena Volvo XC60 T8 on edelleen upea auto. Ulkonäkö on toki mielipideasia, vaikka käytännössä kaikki tuntuvatkin olevan samaa ylistävää mieltä linjoista. Sisätilat ovat samalla tasolla: täällä viihtyy oikein hyvin. Kannattaako mallinimeen sitten ostaa Polestar Engineered -varuste onkin jo eri asia: R-Designin päälle menevää kymppitonni on paljon rahaa, vaikka keltaiset turvavyöt ovatkin upeat.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen