Koeajo: Range Rover Sport SDV6 Autobiography
Kukkulankuninkaan urheilullisempi sisar on vihdoin mallinimensä veroinen. Suorituskykyisin Range niin maantielle kuin maastoonkin. Auton olemus ja tyyli on isoon Rangeen verrattuna nuorekkaampi. Hyvää: suorituskyky, henkilöautomainen ajettavuus, monipuoliset ominaisuudet Huonoa: vaihteen valitsimen epätäsmällinen toiminta, muutamat mauttomat yksityiskohdat, ulkomittojen hahmottaminen
Tuskin Solihullissa 1970-luvulla uskottiin, että Range Roverista tulisi joskus aidosti urheilullinen versio. Ensimmäinen vakavasti otettava yritys oli Range Rover Sportin ensimmäinen sukupolvi, joka esiteltiin vuonna 2005. Tuolloin Land Rover Discovery 3:n pohjalle perustuneessa Sportissa urheilullista oli lähinnä sen mallinimi ja varakkaista jalkapalloilijoista koostunut ostajakunta.
Tällä kertaa Land Rover yrittää tosissaan. Auto on viety maastoradoilta myös Nürburgringille, jossa on tahkottu useita tuhansia kilometrejä.
Lopputulos on hämmentävä – auto on edeltäjäänsä 300 kiloa kevyempi, mutta kori on jäykempi. Suorituskyky ja taloudellisuus ovat kohentuneet.
Menohaluja mutkiin ja metsiin
Korkea auto ja pitkälti yli 2 000 kilon massa kulkevat sulavasti sekä vakaasti nopeatkin mutkat. Isosta Vogue Rangesta periytyvä alumiinikori nielee kurvit vakaasti kallistelematta.
Ohjaus on tarkka, kevyt ja täsmällinen. Tuntoa on, mutta vastetta ohjaukseen kaipaisi toisinaan lisää.
Vääntöä ja rähinää
Koeajoimme kummatkin kolmilitraiset: 292 hevosvoiman turbodieselin ja V6-kompressoriahdetun bensiinimoottorin, josta on puristettu tehoa 340 hevosvoimaa.
Kuningasmoottori on viisilitrainen kompressoriahdettu V8, jonka 510 hevosvoimaa kiihdyttävät järkäleen sadan kilometrin tuntivauhtiin viidessä sekunnissa.
Dieselin hurja kuudensadan Newtonmetrin vääntö tekee ajamisesta vaivatonta, oli auto sitten täyteen kuormattu tai ei. Moottorista riippumatta Land Rover antaa lupauksen 3 500 kilon vetokyvystä. Kahdeksaportainen automaattivaihteisto vaihtaa pehmeästi, ellei innostu jarruttamaan mutkiin käyttämällä ratin takaa löytyviä vaihdeliipaisimia.
Remmillä on saatu rähinää ja luonnetta. Mekaanisesti ahdettu kuusisylinterinen sopii auton olemukseen ja antaa 10,7 litran keskikulutukselle vastineeksi komean suorituskyvyn.
Valitettavasti moottori kuulostaa paremmalta tyhjäkäynnillä ja matalilla kierroksilla, kuin kiihdyttäessä. Herkimmän pakonuotin soittaa varmasti yhä V8, kuten alkuperäisessä Range Roverissa.
Varustekartalla matkustaa pitkälle
Hinnat alkavat hieman alle 93 000 eurosta, jolla saa varsin pelkistetyn version. Vakiona on kuitenkin maastoajo-ominaisuudet, Terrain Response -järjestelmä erilaisiin ajo-olosuhteisiin optimoitavine asetuksineen sekä ilmajousitus.
Pelkistetty ja komea, nahalla verhoiltu kojelauta rauhoittaa täyteen varustellun auton.
Näytön kosketusherkkyys, peruutuskameran kuva sekä ontuvat suomennokset tuottavat pettymyksen. Konepellin muoviset kidukset jakanevat mielipiteet. Myös kuralätäköt valaiseva sivupeilin alta katuun heijastuva Range Rover -teksti voi tuntua turhanaikaiselta.
Valitettavasti käytännöllisyydestä on tingitty myös unohtamalla Rangen perinteinen kaksiosainen takaluukku, joka tekisi korkean auton lastaamisesta vaivattomampaa.
Teksti ja kuvat: Santeri Petrell
