Ajoneuvot | Klassikko | Moottoripyörät | MP-Klassikko | 20.1.2018

MP-klassikko: Möhkö – Kawasaki KZ 1300 ’80 – aikansa superpyörä

Kawasaki Z 1300 tuli markkinoille vuonna 1979. Se oli aikansa suurin sarjavalmisteinen moottoripyörä. Kolossi niin massaltaan, tilavuudeltaan kuin tehoiltaan. Meillä se sai brutaalin kulmikkaan muotoilunsa ja moottorinsa ansiosta lempinimekseen Möhkö.

Jaa artikkeli

Uudessa viikottaisessa juttusarjassamme tutustumme Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmista löytyviin aarteisiin. Toisena kohteena on vuoden 1980 Kawasaki KZ 1300, joka tunnetaan lempinimellä Möhkö.

Kawasaki Z 1300 ei ollut markkinoiden ensimmäinen kuusisylinterinen moottoripyörä. Isoja kuutos-pyöriä kokeiltiin jo 1920-luvulta lähtien, mutta lähinnä yksittäiskappalein. Hondan RC-sarjassa löytyy taasen rivikuutosia vuodesta 1964, mutta ne olivat 250–350 kuutiosentin kilpapyöriä.

Italialainen Benelli esitteli ensimmäisen siviilikäyttöön suunnatun, poikittaisella kuutosmoottorilla varustetun mallinsa, nimeltään 750 Sei vuonna 1972, jota seurasi 900 Sei vuonna 1979. Japanin rintamalla Honda julkisti oman rivikuutosensa, CBX 1000:n vuonna 1977 ja toi sen markkinoille vuotta myöhemmin.

Kawasaki 1300

Lisää kaikkea

Kawasaki pisti paremmaksi. Hondan ja Benellin pyörissä oli ilmajäähdytys ja ketjuveto. Kawasakissa nestejäähdytys ja kardaani. Moottoripuolella ero oli yhtä vakuuttava, Benellin 906-kuutioinen 80 hevosvoiman kone ja Hondan 1 047 kuution 103-heppainen saivat vastaansa Kawasakin 1 286 kuutiosentin tuottamat 120 hevosvoimaa.

Myös massan suhteen erot olivat, noh, massiiviset. Benellin paino oli 249 kg, Hondan 272 kg ja Kawasakin hulppeat 322 kg, josta pelkkä moottorin osuus oli noin 130 kiloa. Painolla oli haittansakin. Vaikka Kawan huippunopeus, 220 km/h pistikin kampoihin Benellille (193 km/h) ja oli samoissa Hondan kanssa, kiihtyvyydessä sadan kilometrin tuntinopeuteen se jäi italialaisen 4,6 sekunnille ja japanilaiskilpailijansa neljälle sekunnille. Möhköltä kiihtymiseen kului 4,8 sekuntia.

Ennen kuin tutustutaan Z 1300 -malliin tarkemmin, selvitetään hieman Kawasakin historiaa.

Kawasaki 1300

Polttonestesäiliö on iso ja leveä, mutta silti pitkä moottori pilkistää sen kummaltakin puolelta.
Kawan rivikuutosta ruokkii kolme kaksoiskaasutinta. Vuonna 1984 siirryttiin elektroniseen polttonesteen suihkutukseen.

Mammutin synty

Kawasakilla on pitkät perinteet kone- ja metalliteollisuuden parissa. Moottoripyörien valmistajana se on kuitenkin verrattain nuori. Shozo Kawasaki, kimonokauppiaan poika, aloitti uransa kauppiaana 17-vuotiaana. Myöhemmin hän siirtyi laivanvarustajaksi, mutta hänen ainoa rahtialuksensa upposi myrskyssä.

Vuonna 1878 hän perusti Japanin varatalousministerin kanssa Kawasaki Tsukiji -telakan Tokioon. Nimeksi tuli ajan saatossa Kawasaki Heavy Industries ja tuotantovalikoima laajeni muun muassa juniin, sukellusveneisiin ja lentokoneisiin.

Toisen maailmansodan jälkeen lentokoneiden valmistus kiellettiin. Yrityksen johto käänsi katseensa moottoripyöriin. Aluksi tehtiin alihankintana osia ja tilavuudeltaan pieniä moottoreita. Omien moottoripyörien valmistusta varten rakennettiin tehdas ja vuoden 1960 lopulla Kawasaki osti Japanin vanhimman moottoripyörävalmistajan, Meguron, joka oli aloittanut toimintansa vuonna 1928.

Vuonna 1961 valmistui ensimmäinen Kawasakin itse valmistama moottoripyörä. Tuo Meihatsuna myyty pyörä oli kaksitahtinen 125-kuutioinen. Vuonna 1963 esiteltiin ensimmäinen Kawasaki-tunnuksella varustettu moottoripyörä.

Nykyään Kawasaki Heavy Industries valmistaa tuotteita muun muassa siviili- ja sotilasilmailun käyttöön, raideliikenteeseen, merikuljetukseen sekä teollisuuden ja rakennusteollisuuden käyttöön.

Kawasaki 1300

Join the Force

Tuolla iskulauseella Kawasaki markkinoi Z1300-malliaan. Ja sitä forcea löytyy. Kawasaki potkaisee 120 hevosen voimalla. Kahdella yläpuolisella nokka-akselilla varustettu poikittainen nelitahtinen rivikuutonen käynnistyy sähköstartilla, joka toimii vain kytkinkahva pohjassa.

Moottori lepää kaksiputkisessa kehtorungossa, jossa on kolme yläputkea. Siitä tehtiin pitkäiskuinen (71 x 62 mm), jotta se saatiin pysymään riittävän lyhyenä. Kampiakselilla on seitsemän runkolaakeria. Polttoaineen jakelusta vastaa kolme Mikunin 32-millistä BSW32 kaksoiskaasutinta. Virtaa jakaa kärjetön elektroninen järjestelmä. Yhdeksänlevyinen märkäkytkin välittää voimaa viisiportaisen vaihteiston kautta kardaaniakselille, joka on piilossa takahaarukan oikeanpuolen putkessa. Se pyörittää seitsenpuolaisella valuvanteella istuvaa 130/90V 17 tuuman sisärenkaatonta. Kapeampi eturengas on tuumaa suurempi 110/90V-18.

Töyssyjä ja monttuja tasoittaa edessä ilma/öljy-teleskooppiputket, joiden liikevara on 200 milliä. Takana on puolestaan säädettävät, hydrauliset 105 millin liikkeen sallivat kierrejouselliset iskunvaimentimet. Vauhdin hillitsemiseksi edessä on kaksi 260 millin levyjarrua, takana yksi 250-millinen levy.

Kawasaki 1300

Valuvanteet ja kardaaniveto kuuluvat Möhkön ominaispiirteisiin. Kardaaniakseli on piilotettu takahaarukan oikeanpuoleiseen putkeen.

Kulmikkaat muodot

Kawasaki Z 1300:n muhkeita muotoja leimaa nelikulmaisuus. Suorakaiteen muoto toistuu ajovalossa, mittaristossa, jäähdyttimessä ja korostaa Möhkön järkälemäistä olemusta, johon valupyörät ja tumma väritys sopivat hyvin.

Leveä ja pehmeä istuin kertoo, että kyseessä on matkailukäyttöön tarkoitettu pyörä. Moottoritiellä Möhkö kulkee kohtalaisen vakaasti eikä massastaan huolimatta ole raskas käsiteltävä pienissä nopeuksissakaan. Urheilullinen ajo mutkaisella tiellä vaatii kokemusta ja voimaa. Poikittaisen moottorin hyrrävoimat pyrkivät vastustamaan kallistuksia, mutta toisaalta ne auttavat pyörää pysymään suunnassaan.

Vääntöä moottori tarjoaa mahtavasti jo pienillä kierroksilla. Ja kuutoskoneen käynti on tasaista. Vakiovaimentimilla äänet ovat pehmeät. Sporttiputkilla äänimaailma vaihtuu matalien kierrosten murinasta ylärekisterin kaksitahtimaiseen huutoon. Ollakseen 35 vuotta vanha konstruktio Z 1300 on hyvä ja mukava ajaa.

Kawasaki 1300

Malliston kehitys

Vuonna 1979 Kawasaki Z 1300 oli väriltään tumman sinivihreä, mukana hienojakoista metallinhohtoa ja koristeina kapeat kullanväriset raidat. Seuraavana vuonna oli jälleen saatavana vain yksi väri, rubiininpunainen. Osassa niistä oli jo suurempi öljypohja, tilavuudeltaan 4,5 litran sijaan 6,2 litraa, jolla korjailtiin kampiakselin voiteluongelmia. Samana vuonna esiteltiin lähinnä Yhdysvaltain markkinoille suunnattu KZ 1300 Touring. Sen varustukseen kuului iso etukate, taka- ja sivulaukut sekä kahteen osaan jaettu istuin.

Malli pysyi värivaihtoehtoja lukuun ottamatta lähes samanlaisena muutaman vuoden. Vuonna 1983 Yhdysvalloissa esiteltiin kaikin herkuin varustettu ZN 1300 Voyager matkustuskäyttöön.

Merkittävin mallikohtainen tekninen uudistus tapahtui vuonna vuonna 1984, kun Möhkö sai elektronisen polttoaineen suihkutuksen. Samalla teho nousi 130 hevosvoimaan. Seuraavana vuonna myynti kääntyi laskuun. Kawasaki Z/KZ 1300 pysyi käytännössä muuttumattomana vuoteen 1989, jolloin sen valmistus lopetettiin.

Kawasaki 1300

Elämä jatkuu

Kun Möhkö tuli markkinoille, ison pyörän piti monen ostajan mielestä kiihtyä hyvin ja sillä piti päästä kaahaamaan mutkateillä. Niissä Möhkö ei oikein pärjännyt pahimmille kilpailijoilleen.

Viimeiset myydyt vuosimallit ovat vuodelta 1989. Harrastajien mukaan Suomessa on projekteina tai ajossa vielä tuhatkunta Kawasaki Z/KZ 1300 -pyörää. Sitä voi pitää merkittävänä ottaen huomioon, että kymmenen vuoden aikana sitä tehtiin vain vajaat 25 000 kappaletta.

Tuonti-Möhkö

Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmissa olevan museo-Möhkön omistaja on Martti Eerikäinen. Hän on pyörän toinen suomalainen omistaja.

Tämä on yksi erittäin tavanomainen tarina tuonti-Möhköistä. Se oli aikoinaan erittäin arvostettu ja hyväksi osoittautunut pyörä. Ensimmäinen suomalaisomistaja toi pyörän maahan noin vuonna 2004.

– Itse ostin ensimmäiesn Möhkön -81 ja ajelin sillä noin 5v/60 000 km. Tämän toisen Möhköni ostin vuonna 2009. Tein sen juuri niin kuin moni muukin; halusin fiilistellä ”hyviä aikoja”. Etupäässä olen ajellut sillä tässä pk-seudulla ja pääosin työmatkoja.  Esimerkiksi viime kesänä aloitin työmatkailun motolla maaliskuussa ja lopetin joulukuussa, Martti Eerikäinen kertoo.

Jaa artikkeli

Keskustelu

MP-Klassikot: