Ajoneuvot | Klassikko | Moottoripyörät | MP-Klassikko | 19.5.2018

MP-klassikko: Yksi ensimmäisistä sporttiversioista – Sunbeam 3.5 hp Model TT ’16

Vuonna 1959 nuori wolverhamptonilaistunut John Marston hankki oppisopimuskoulutuksensa päätyttyä omistukseensa emalointiyrityksen, jota hän alkoi pyörittää nimellä John Marston Limited siinä määrin menestyksekkäästi, että oppisopimustarjoajansa Edward Perryn menehdyttyä 12 vuotta myöhemmin, hän osti tämän yrityksen osaksi omaa liiketoimintaansa.

Sunbeamland syntyy

Vuonna 1877 aktiivisena polkupyöräilijänä tunnettu Marston alkoi valmistaa pyöriä Sunbeamin nimellä – tehdastaan mies kutsui Sunbeamlandiksi ja tehdasalue tunnetaan yhä samalla nimellä. Polkupyörissään Marston keskittyi erittäin korkeaan laatuun. Marston perusti myös komponentteja polkupyöriin valmistaneen Villiersin, josta myöhemmin muodostui merkittävä moottorivalmistaja.

Vuonna 1899 Marston alkoi kokeilut autojen kanssa ja niiden sarjatuotanto käynnistyi vuonna 1901. Marston noudatti samaa periaatetta kuin polkupyörienkin suhteen, korkea laatu oli olennaista. Polkupyöriin viehättynyt Marston kuitenkin halusi eriyttää autojen valmistuksen pyöristä, joten vuonna 1905 perustettiin Sunbeam Motor Car Company ltd erillisenä yhtiönä.

Vastahakoisesti moottoripyörien pariin

1900-luvun alussa Sunbeam teki kokeiluja myös moottoripyörien kanssa asentamalla moottoreita polkupyöriin, mutta kokeilut lopetettiin kuolemantapauksen johdosta, eikä muutenkin moottoripyöriä vaarallisina pitäneen Marstonin innostus niitä kohtaan ainakaan lisääntynyt.

Kun autojen kysyntä oli laskusuunnassa ja moottoripyörien puolestaan kasvussa, oli Marstonin tarkistettava kantaansa ja Sunbeam esitteli ensimmäisen tuotantomoottoripyöränsä vuonna 1912.

Vanhoillisena perfektionistina Marston ei voinut ajatellakaan muuta kuin herrasmiehen moottoripyörää. Kaksivaihteisen, 347-kuutioisen sivuventtiilimoottorilla varustetun Sunbeam 2.75 hp:n ominaisuuksiin kuului kytkin, käynnistyspoljin ja yhtiön polkupyöristä tuttu koteloitu toisioketju, jonka ansiosta kuljettajan vaatteet pysyivät puhtaina hänen ajaessaan. Malli osoittautui hiljaiseksi sekä luotettavaksi ja sillä menestyttiin mainiosti hyväksi markkinointikanavaksi havaituissa moottoripyöräkilpailuissa, joten ei olekaan yllättävää, että siitä muodostui myyntimenestys. Mielenkiintoisena yksityiskohtana 2.75 hp:n suunnitellut Harry Stevens oli yksi AJS:n takaa löytyvistä veljeksistä.

TT-menestyksen juhlamalli

Seuraava malli, vuonna 1913 esitelty 3.5 hp, oli varustettu 499-kuutioisella, yksisylinterisellä sivuventtiilimoottorilla, kolmivaihteisella vaihteistolla ja jaetulla taka-askelilla, joka helpotti sisärenkaan vaihtamista käytettäessä koteloitua toisioketjua. Tuohon aikaan Sunbeam 3.5 hp oli teknisiltä ratkaisuiltaan täysin omassa luokassaan.

Juhlistaakseen Mansaaren TT:n debyytissään vuonna 1914 voittamaansa joukkuekilpailua ja Howard R. Daviesin Senior-luokan toista sijaa, loi Sunbeam mallista suorituskykyisemmän TT-version. Se ei kuitenkaan maailmansodan sytyttyä päässyt tositoimiin Mansaarella kuin vasta vuonna 1920, jolloin Tommy de la Hay ajoi sillä Senior-luokan voittoon.

Sota-aikana valtaosa Sunbeamin tuotannosta päätyi armeijan käyttöön, mutta myös siviilimallisten moottoripyörien valmistusta jatkettiin vuoden 1916 loppupuolelle saakka.

Maailmanluokan harvinaisuus

Juuri tällainen, sodan aikana, todennäköisesti vuoden 1916 loppukeväästä, valmistettu Sunbeam Model TT löytyy myös Suomen Moottoripyörämuseon kokoelmista. Pyörän omistaja, Juha Sipilä, on hankkinut harvinaisuuden omistukseensa valmiiksi entisöitynä Itävallasta.

– Model TT on varmasti maailman ensimmäisiä perusversiota suorituskykyisempiä ”R-malleja”, Sipilä veistelee.

Sipilän pyörä on tiettävästi ainoa oman aikakautensa Sunbeam Suomessa, mutta Model TT on myös maailman tasolla harvinainen malli ja se onkin aiheuttanut valtavasti kiinnostusta brittiläisissä museopyöräharrastajissa. Kun tällä yksilöllä osallistuttiin Sunbeam MCC:n moottoripyöräilyn alkuaikojen kalustolle tarkoitettuun Pioneer Runiin, valittiin se tapahtuman himotuimmaksi pyöräksi.

– Tavallisia 3.5 hp -versioita löytyy jonkin verran, mutta toiseen TT-malliin en ole törmännyt, Sipilä toteaa.

Pyörän Sipilälle myynyt, vanhoja brittipyöriä ja niiden osia kauppaavan British Only Austrian omistaja Mark Upham on tunnettu nimi vanhojen brittipyörien harrastajien keskuudessa. Miehen hallussa on myös tunnetun Brough Superiorin tuotemerkki ja hänen toimestaan valmistettiin modernisoitua 90-vuotisjuhlaversiota legendaarisesta pyörästä.

– Hankin Uphamilta myös pyörään sopivan Lucasin lyhdyn ja karbidikehittimen sekä kaasuputket, sillä ne eivät kuuluneet pyörän varustukseen, mutta halusin siihen aikakauteen sopivat valaisimet, Sipilä toteaa.

Sunbeamin kulta-aika päättyy

Moottoripyörävalmistajana hyvään vauhtiin päässeen Sunbeamin kulta-ajan voidaan katsoa alkaneen taittua Marstonin jäätyä eläkkeelle keväällä 1916, samoihin aikoihin kuin Sipilän pyörän valmistettiin. Marstonin seuraajaksi kaavailtu poika, Roland, kuoli kaksi vuotta myöhemmin ja erittäin kannattavan Villiersin johdossa ollut Marstonin vanhin poika, Charles, myi John Marston ltd:n sodan aikana ammusten valmistajana kunnostautuneelle konsortiolle. Vielä 1920-luvulla hyvin voimissaan ollut valmistaja päätyi erinäisten yrityskauppojen seurauksena osaksi Imperial Chemical Industriesia (ICI), jonka toiminnasta moottoripyöränvalmistus oli vain pieni osa.

Laman tehostamat moottoripyöräalan vaikeudet vähensivät innostusta investoida tuotekehitykseen ja lopulta ICI myi vuonna 1937 moottori- ja polkupyöräliiketoimintansa Matchlessin ja AJS:n valmistajalle, Associated Motor Cyclesille, joka valmisti Sunbeam-moottoripyöriä toiseen maailmansotaan saakka.

Vuonna 1943 Sunbeam myytiin BSA:lle, joka valmisti vuosina 1946–1956 BMW R75:n pohjalta kehitettyjä, pitkittäisellä rivimoottorilla varustettuja S-malleja. Lopetettuaan Sunbeam-moottoripyörien valmistuksen, BSA jatkoi Sunbeam-nimen käyttöä skootterissaan vuoteen 1965 saakka, jolloin Sunbeam siirtyi brittiläisen moottoripyöräteollisuuden horjuessa historian lehdille.

Teksti: Petri Suuronen Kuvat: Jari Saarentaus