Työtä!

Ohjasin keväällä opinnäytetyön, jonka myötä yksi nuori sai opintonsa päätökseen. Urakka tuli maaliin reilun vuoden verran ikätovereita ennen, ja ohjaajan kannalta täysin vaivattomasti. Vaivat olivat edessäpäin.

Seurasin nimittäin tämän jälkeen, miten tuskaista työnhaku oli. Onneksi opinnot jatkuivat kesätöillä, mutta koko ajan toisen työmaan muodosti työpaikkailmoitusten kahlaaminen, hakemusten lähettäminen ja lopussa haastatteluissa kulkeminen.

En ole kovin empaattinen ihminen, mutta juuri tässä tapauksessa kismitti se, että kovan luokan työntekijä ei meinannut saada töitä. Olen viimeiset kymmenen vuotta ollut säännöllisesti tekemisissä reilu parikymppisten opiskelijoiden kanssa, enkä juuri ole tavannut yhtä ahkeraa nuorta.

Sain kuulla, että todennäköisyydet olivat vihdoin alkaneet pelata hakijan pussiin. Ensin alkoi tulla kutsuja haastatteluihin, ja nyt tärppäsi! Tämä yksittäinen tapaus oli nyt maalissa.

Mutta ammatillisesti nykyinen työtilanne herättää kysymyksiä.

Kun pääkaupunkiseudun työmarkkina-alueella lahjakkaan (ja työkokemusta omaavan) nuoren työllistyminen on tällainen savotta, miten vaikeaa töitä on saada hiukan hiljaisemmalla seudulla ja keskivertoeväin?

Ainakin vakavimmat liikenneonnettomuudet ovat tiiviisti sidoksissa yhteiskunnan tilaan yleisesti. Kun elämä on alkanut hiukan epäsuotuisissa merkeissä, koulu on ollut vaikeaa, eikä töitäkään ole löytynyt, liikenneturvallisuusasioista huolehtiminen alkaa olla pienimpien murheiden joukossa.

Vaikka työ ei ole kaikki kaikessa, se rytmittää elämää ja pitää kiinni yhteiskunnassa. Ja ennen kaikkea: jokainen ihminen haluaa tuntea itsensä tarpeelliseksi.

Vastikkeellinen sosiaaliturva on ollut parin vuoden ajan melko intohimoisen keskustelun kohteena, eikä ihme. Kun keskustelusta karsitaan tunne ja politiikka, näyttää siltä, että olisi mahdollista tehdä järjestelmä, jossa työn tekijä voisi säilyttää arvokkuutensa ja työ olisi hyödyllistä. Positiivisimmin kokeiluihin ovat suhtautuneet juuri nuoret.

Mutta toistaiseksi kokeilut ovat olleet sillä asteella, että kaikkien on pakko ja työnä tehdään vaikka linnunpönttöjen kairaamista. Näin on, vaikka moni tekisi töitä ihan vapaaehtoisesti ja muun muassa lapset ja vanhukset tarvitsisivat lisää tukea. Tehdään linnunpöntöt vaikka kevättalkoissa.

2.10.2014 Tapio Koisaari