Driftausharjoittelua Nissan 370Z Nismolla

Odottelun voi viettää monella tapaa. Voi juoda kahvia ja antaa ajan kulua. Tai sitten voi kokeilla driftaamista…

Punaiset keilat peilautuvat harmaan betonikentän pinnasta. Ne ovat järjestetty kahden erikokoisen ympyrän muotoon, kokonaisuuden muodostaessa kahdeksikon.

Kentän päässä odottaa kaksi Nissan 370Z Nismoa. Autot ovat takavetoisia, lukkoperällä varustettuja klassisia urheiluautoja. Pitkä kaareva konepelti kätkee 3,7-litraisen V6 moottorin.

Järjestelyt ovat mitä mainiointa taukotoimintaa. Päivän päätapahtuma on Nissan Juke-R 2.0:n koeajo, mutta GT-R -urheiluauton tekniikkaan perustuvia katumaastureita on tuoreimpana painoksena vain yksi kappale maailmassa, joten koeajosta muodostuu melkoista odottelua.

Driftaus peittoaa kahvilla hankitun närästyksen. Paikalla olevat kouluttajat kertaavat luisussa ajon perusteita. Erityisesti he painottavat betonikentän petollisuutta, luisut ovat hyvin äkkinäisiä. Kaiken lisäksi kenttä on hyvin kalteva.

Aloitan vuoroni nöyrällä kaasunkäytöllä, sillä edellä ajaneiden perusteella pyörähdys tapahtuu helposti. Pintakaasulla ahtamaton moottori ei riitä rikkomaan 285 millisten takarenkaiden pitoa kakkosvaihteella. Ykkösellä käytös muuttuisi liian hätäiseksi, kouluttajat opastavat.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Tasapainoilua reunalla

Ympyrän ylämäkeen nousevalla osuudella painan kaasun ronskisti pohjaan. Lukko puree, perä irtoaa ja muutaman sekunnin ajan katselen maailmaa iloisesti sivuikkunasta läpi. Painovoima tekee kepposet, sillä radan lakipisteen jälkeen auto lähtee valumaan alaspäin kuin omalla painollaan. Tyhjää lyövät takarenkaat eivät tarjoa minkäänlaista sivuttaispitoa, ja kohta Nissanin keula ja perä vaihtavat paikkaa.

Vieressä istuva kouluttaja vakuuttaa betonipinnan olevan katala, sillä pidon muutos luisun alkaessa on asvalttiakin suurempi. Varsinainen syy lienee silti ohjauspyörän takana, joten parempi ottaa uusi yritys.

Pian Zeta kiipeää ylämäkeä tasapainoisessa luisussa. Auto painautuu ylämäkeen, joten piti on mainio. Korkeuseroa on tuskin metriä, mutta äärirajoilla sen vaikutus on huima.

Mäenlaella ajoitus ratkaisee. Oikein ajoitettu kaasunpainallus valuttaa autoa poikittain lähes koko alamäen, jonka jälkeen on turvallista jatkaa luisua takaisin ylös reilulla kaasulla.

Muutaman kohtalaisen kierroksen jälkeen ajokouluttaja vinkkaa kokeilemaan toista autoa, jossa on Michelin Pilot Supersportien sijaan Bridgestonen renkaat. Ne ovat liukkaammat, mutta pidon rajoilla leikkiessä nöyremmät.

Punaisen auton kuljettaja kehottaa siirtymään suurempaan ympyrään. Hetken aikaa äsken opittu pitää auton hienossa luisussa, mutta lopulta yliyritys johtaa pyörähdykseen. Kalteva rata, painavahko auto ja ahtamattomaksi moottoriksi hidas reagointi kaasuun tarjoavat mainioita tekosyitä.

Vaikea vastaheitto

Lopulta on aika yhdistää kaksi ympyrää kahdeksikoksi. Vaikein kohta on auton heitto ympyrästä toiseen, sillä se tehdään alamäkeen. Aavistuskin liikaa kaasua lähettää auton korjaamattomalle radalle. Arkailu taas kostautuu luisun ennen aikaisena oikenemisena.

Kolmannella yrityksellä vastaheitto onnistuu. 370Z Nismo liukuu kauniisti keilojen välistä suuresta ympyrästä pienempään. Luisun tasapainottelu sopivassa kulmassa onnistuu hyvin purevan lukkoperän ansiosta yllättävän helposti.

Juuri kun luisussa ajo alkaa sujua, aika loppuu. Järin sivistävää kokemusta driftaus ei tarjoa, mutta liukkaalla betonipinnalla se on mitä parhain keino oppia autonhallintaa äärirajoilla.

Suorituksesta rohkaistuneena on hyvä siirtyä 600 hevosvoimaisen Nissan Juke-R:n ohjaksiin, mutta se on toinen tarina.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen