Koeajo: BMW i4 M50 – Oodi voimalle

Automaailmassa tulee hetkittäin vastaan malleja, joiden ajamista odottaa kieli pitkällä. BMW i4 on yksi tällaisista, sillä häikäilemättömän tehokkaan sähköauton pitäisi laittaa kampoihin legendaarisille M-sarjalaisille.

BMW:n tapauksessa auton nimessä oleva kirjain M tarkoittaa sanaa Motorsport. Alun perin kyseessä oli BMW:n kilpa-autoilua varten perustettu alaosasto, josta tuli 70-luvun alussa osa konsernia. M tarkoittaa edelleen äärimmäistä suorituskykyä, sporttisuutta ja kilvanajoa.

M-merkin käyttö on yleistynyt BMW:n automalleissa vuosien varrella ja tätä nykyä M-merkkiä viljellään myös M Sport -autoissa. Näillä kahdella brändillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä keskenään. M Sport on hyvin kaukana M-sarjasta.

Jotta hommasta tulisi vieläkin sekavampaa, BMW on tuonut markkinoille M Performance -malleja, jotka eivät ole täysiverisiä M-malleja, mutta silti tehokkaita ja sporttisia autoja. Niillä ei myöskään ole tekemistä M Sportin kanssa.

i4 lukeutuu M Performance-malleihin, jotka eivät ole niitä kaikkein äärimmäisimpiä pelejä. Toki silti raivokkaalla suorituskyvyllä varustettuja. Sähköversion voi siis niputtaa samaan joukkoon esimerkiksi M240i-mallin kanssa.

BMW i4 M50 on railakas tapaus. Sen sähkömoottorit tuottavat 544 hevosvoimaa (400 kW) ja 795 Nm. Luvut ovat monelle sähköautolle tavanomaisia, mutta polttomoottoriautoille jo aika äärimmäisiä.

Repäisy tuntuu sisäelimissä saakka

Kun i4 lähetetään maksimikiihdytyksellä matkaan, mennään paikaltaan sadan kilometriin tuntinopeuteen 3,9 sekunnissa. Repäisy on tuntuva ja saa kuskin naurahtamaan, sekä yllätetyn kyytiläisen kiljaisemaan. Tuon tunteen haluaa kokea uudelleen. Onneksi autosta löytyy toistoa varten kaasu ja jarru.

Sähköautot ovat avanneet moottoripäille ja suorituskyvyn ystäville uuden maailman. Tätä nykyä vastaavan suorituskyvyn saaminen on polttomoottoripuolella hankalaa, ja monessa tapauksessa jopa mahdotonta.

Vertailukohdaksi voitaneen ottaa BMW oma sporttinen malli M3. Kiihtyvyyslukemat ovat yhteneväiset, sillä myös M3 tempaisee itsensä nollasta sataseen 3,9 sekunnissa. Teholukemat ovat nekin lähellä toisiaan i4:n kanssa.

Jos suorituskykyä halajaa enemmän kuin i4:llä, pitää lompakosta löytyä lyöntiä. Tuolloin rahat joutuu laittamaan BMW M5:een, jonka hinta painuu 200 000 euron tuolle puolen. Sillä kiihtyvyydessä päästään tasan 3 sekuntiin, mikä ei polttomoottoripuolella ole aivan heikko suoritus.

M-mallien hienous ei luonnollisesti rajoitu pelkkään kiihtyvyyteen suoralla, vaan myös ajokokemukseen radalla ja mutkatiellä. Näissä i4 ei anna vastusta polttomoottorilla varustetuille sisaruksilleen. Näin raju suorituskyky vaatii paljon alustalta, etenkin kun painoa on 2290 kiloa.

Mukava alusta

Sähkötykin ajotuntuma on tukeva, mutta jousitus on enemmän mukavuuspainotteinen kuin urheiluautomaisen kova. Se on positiivinen asia, vaikka tiettyä sporttisuutta i4:n kohdalla haetaankin.

Jarrut purevat tiukasti, mutta niiden toimivuudesta rataolosuhteissa ei päästy valitettavasti ottamaan selvää. Sama pätee alustaan, joka ei ole edes sport-tilassa niin jämäkkä kuin toivoisi. BMW on painava auto, joten se niiaa töyssyissä etenkin silloin, kun vauhtia on reippaammin.

Mutta ei i4 sentään ole pelkkä perheauton sisään tungettu sähkötykki. Suurimpina eroina perusversio i4 40:een M50:n koria on jäykistetty ja raideleveyttä lisätty. Myös jarrut ovat tehokkaammat ja alusta säätyy sähköllä. Toki M50 tuo myös nelivedon.

Sporttisuus käy ilmi heti ensivilkaisulla. Mattasininen henkii motorsportia, ja ulkopuolelle on viljelty useampia hiilikuituosia. Hillitty takaspoileri on tuttu M-sarjalaisista.

Keulan ikoniset ”munuaiset” ovat röyhkeän kokoiset, ja ne ovat monen muunkin nykymallin keulalla tuttu näky. Sähköversiossa ne eivät kuitenkaan kuljeta jäähdytysilmaa moottorille, vaan toimivat koristeina.

Ajotiloilla suuri vaikutus

Ajotila vaikuttaa auton käytökseen merkittävästi. Kaasunvaste, ohjaustuntuma ja jousitus muuttuvat nappia painamalla. Eco Pro optimoi kulutusta ja kaasunvaste on pehmeä. Voimaa löytyy vauhdinsäätöpedaalia (eli kaasua) painettaessa, mutta polkaisun pitää olla hieman syvempi.

Comfort on eräänlainen yleistila, jolla kulutus on kohtuullista ja voimaa piisaa. Alusta on mukava ja ohjaustuntuma ajotilaa vastaava.

Hauskuus alkaa silloin, kun vaihdevalitsimen viereisestä ajotilavalitsimesta napsautetaan päälle Sport. Ajotilan valikosta löytyy myös Sport Boost, jonka valitsemalla käytössä on kaikki mitä BMW:n voimalinjalla on tarjota. Kiihtyvyys on häijyä ja selkä liimautuu kiinni penkkiin väkisin.

Sport-ajotilassa kiihdytystä säestää auton kaiuttimista tuleva äänimaisema, jota BMW kutsuu nimellä M Ionic Sounds Electric. Se on jonkinsorttista futuristista ujellusta, joka sopii kivasti auton kovan kiihdytyksen tueksi.

Äänimaailma on muuten elokuvasäveltäjä Hans Zimmerin käsialaa. Saksalaissyntyisen ukkelin sävellyskynästä ovat lähteneet monet ikoniset tunnusmusiikit kuten Pirates of the Caribbean -leffan äänimaisema. Nyt CV:stä löytyy myös autoja.

Kauppareissulle tai radalle

BMW:n tehokkaiden autojen hyviä puolia on jo vuosikausia ollut se, että kärryt soveltuvat niin reippaseen ajoon kuin kauppareissuille. I4:lla voi hyvin käydä viemässä jälkikasvun lätkätreeneihin ja hakea viikonlopun ruokaostokset. Hommat hoituvat tarvittaessa ripeästi nilkkaa ojentamalla. Radalle i4 M50 soveltunee varauksella.

Hauskin juttu koko asiassa on se, että BMW i4 on suorituskykyynsä nähden huippuedullinen auto. Suomen autoverotuksella i4 M50 maksaa 68 640 euroa. Jos verrokkina käytetään M3 Sedania, saa samalla summalla itselleen melkein kaksi i4:ää.

Ai niin, kyseessä on sähköauto ja sitä täytyy ladata. Tämä voi kiukuttaa jotakuta bensa-auton helppouteen tottunutta. BMW:n saa ladattua täyteen muutamassa tunnissa tehokkaalla kotilaturilla. Tähtien asettuessa juuri oikeaan muodostelmaan, saa BMW:n pikalaturilla 140 km toimintamatkaa kymmenessä minuutissa.

Toimintamatka on jopa 520 kilometriä, mutta urheilulliselle autolle ominaisella ajotavalla tuosta taidetaan useimmiten jäädä kauas. Kun tehoa on tällainen määrä, on sitä välillä mukavaa hyödyntää. Mutta ei toki yleisessä liikenteessä. Soo soo.

Teksti: Tuomas Rajala, Kuvat: Jari Saarentaus ja Tuomas Rajala