Koeajo: Jaguar XE 20t Aut R-Sport – piilotettujen kykyjen sedan

Brittimerkin juniori on osoitus, että keskinkertaisista aineksista voi tehdä kiinnostavan auton. Hyvää: imago, ajettavuus. Huonoa: ergonomian perusasiat.

Joskus on vaikeaa erottaa valmistajan imago itse autosta tuotteena. Kun kaukosäätimen painallukseen vastaa sähkönsininen (“Caesium Blue”) Jaguar XE R-Sport-varustelulla on asetelma ladattu kissabrändin eduksi. XE:n tutut muodot ovat säilyttäneet herkullisuutensa ja säilytyslaatikkoa muistuttavien crossovereiden aikakaudella on virkistävää nähdä puhdasverinen sedan urheilullisella asenteella.

Muodot tosin ovat saattaneet ajaa muiden asioiden edelle. Takaoven aukko yllättää pienuudellaan ja etuoven aukko mataluudellaan. Ajoasento jää parhaimmillaankin välttäväksi ja ohjauspyörän etäisyyssäätö hiukan lyhyeksi. Korkea keskitunneli korostaa tyköistuvaa oloa.

Sinisenä säihkyvä kangasverhoilu sopii upeasti ulkokuoreen. Jaguarin ‘kolmihyllyinen’ ovimuotoilu on näyttävä, mutta aiheuttaa hiukan pähkäilemistä kahvojen ja nappien sijainnista. Valitut muovit ja sisustan laatuvaikutelma jättävät toivomisen varaa tässä hintaluokassa.

Vanhahtava viihdejärjestelmä on sekin hiljaisen hillitty, mutta sen käyttöliittymä ontuu monin paikoin. Erikoisesti järjestelmä kärsii osittain myös suomennoksesta, jonka huono laatu ja sanojen lennokas lyhentely aiheuttavat lisähämmennystä.

Terävällä kärjellä

Jaguar XE:n suuri valtti on kuitenkin usein hukassa oleva ajettavuus, jonka suhteen auto ei petä. Ohjauspyörän kautta välittyvä tuntuma on aavistuksen puutunut erityisesti kitkarenkailla, mutta hyvin painotettu ohjaus täydentää R-Sportin urheilullisvireisen alustan toimintaa mainiosti. Matala XE on ihastuttavan vakaa ajettava mutkissa ja risteyksissä. Jousitusmukavuuskin on kohtuullisella tasolla imagoon ja sporttisuuteen nähden.

Ingenium-moottoriperheeseen kuuluva 4-sylinterinen 20t-bensiiniturbo on sopiva voimanlähde Jaguarin luonteelle. Normaaliajossa moottori ei vaivaa äänillään ja XE rullaakin yllättävän hiljaisesti. Yläkierroksilla kuuluva pörinä kuulostaa hiukan rasittuneelta, mutta se ei tunnelmaa haittaa. Suorituskyky on hyvällä tolalla, sillä 0–100 km/h taittuu pienimmällä bensiinimoottorillakin 7,1 sekunnissa kiitos 200 hevosvoiman.

Voimalinjan suurin kauneusvirhe on ZF:n tuttu 8-vaihteinen automaatti, jonka ohjelmointi lienee jäänyt puolitiehen. Pienempää pykälää haettaessa vaihdot ovat paikoin nyksähtäviä, isompien ratasten löytyessä välillä turhan pehmeästi. Lumikelillä terävästi reagoiva perä saattaa harkitsemaan vaihteiston talvitilaa, jolloin kaasupolkimen toimintamatka pitenee naurettavaksi ja vaihteisto huudattaa moottoria.

Jarrujen terävä purenta aiheuttaa paikoin äkkijyrkkää käyttäytymistä, johon onneksi tottuu muutaman risteyksen jälkeen. Ilahduttavasti voimalinja pysyttelee kuitenkin sille ilmoitettujen kulutuslukemien lähistöllä.

Hiukan enemmän kuin osiensa summa

Jaguar XE on puolivälissä erinomaisuuteen, mutta ergonomian ja varusteiden viimeistely kertovat vielä toista tarinaa. 2,0-litrainen bensiinimoottori sopii hyvin mallin sporttiseen imagoon.

Jos kattava facelift korjaa suurimman osan perusasioista, on XE suuruuden äärellä. Näinä päivinä usein hukassa oleva ajettavuus kun löytyy mallista jo vakiona, ja saksalaiset kilpakumppanit eivät voi kissamerkin vinkeälle imagolle yhtään mitään. Ainakin tarjolla on mielenkiintoinen vaihtoehto.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen