Koeajo: Mercedes-Benz E 300e T – yön ainoa valopilkku

Mercedeksen E-sarjan farmari työllistynee jatkossakin useimmin taksina. Hyvää: ajettavuus, mukavuus, viimeistely. Huonoa: hipaisunäppäimet, matala tavaratila.

Mercedes-Benz E-sarja on farmarikorisena tuttu näky ainakin pääkaupunkiseudun taksitolpilla; vieläkö voittokulku jatkuu nousseiden hintojen myötä? Edellytyksiä on – tilaa on runsaasti niin matkustajille kuin tavaroillekin.

Perinteisen mallin suosiota ei ole uskallettu riskeerata, ulkoinen olemus on pidetty ennallaan uudessakin sukupolvessa. Muotoja on viilattu aerodynaamisemmiksi ja ovenkahvat vaihdettu ulosponnahtaviin. Rohkeampaa ilmettä ja täyssähköautoa etsiville on tarjolla EQE-mallisto. Taksina tutuimmaksi tulevat varmaankin dieselversiot joko kevyt- tai lataushybridinä, nyt ajettu bensiinimoottorinen pistokemalli taitaa houkutella enemmän yksityisostajia.

Tilaa tarjolla

Perusmalli kevythybridinä houkuttelee myös tavaratilansa puolesta: siinä kontti on toistasataa litraa suurempi. Lataushybrideissä akusto nostaa koko tavaratilan pohjaa, edeltävän mallin akustokyhmy on sentään tasoitettu. Pohjan alle ei jää myöskään mitään lokeroita latausjohdoille tai muille varusteille, mutta osan voi sijoittaa kontin sivujen tavaraverkkoihin.

Takaistuimen selkänojan saa kaadettua kontin seinän kytkimillä. Tavaratilan pohja on niin korkealla, että kaadettu selkänoja jää matalammalle. Joka tapauksessa tilat ovat useimpiin käyttötarkoituksiin varsin riittävät, muunneltavuuden lisäksi takana on sedaniin verrattuna enemmän pääntilaa.

Mukava matkakumppani

E-sedania olemme ajaneet jo useaan otteeseen, eikä farmari muuta käsitystämme erinomaisesta ajettavuudesta ja mukavuudesta. Ohjauksen vaste on luonnollinen ja ajolinjoista saa helposti haluamiaan. Alusta seuraa tien pintaa säilyttäen otteensa orjallisesti suodattaen silti epätasaisuudet ja heitot eleettömästi. Terävissä routakuopissa ulosjousto päästää kolahduksen, mutta kyyti on tasaista.

Edes nelivetoa ei tule kaivanneeksi, sillä akuston paino auttaa takavetoa ja etevä elektroniikka paikkaa alkavat luistot. Vasta litimärällä peilijäällä eteneminen hidastui, mutta siitäkin luistonesto selvisi. Suojelusenkelit poiskytkettynäkin luistot alkavat arvattavasti ja ovat helposti korjattavissa. Umpihangessa farmarimalliin kuuluvalla ilmajousituksella alustaa voi nostaa pari senttiä.

Matkustusmukavuuden täydentää alhainen melutaso. Bensiinimoottorin käynnistymisen huomaa, mutta vain muun äänettömyyden johdosta.

Lisää sähköajoa

Uudistuneen mallin lataushybridi on saanut isomman akun: nettokapasiteetiltaan se on liki 20 kWh, mikä on samaa luokkaa kuin ensimmäisissä Nissan Leafeissa. Bensiinimoottori on tuttu kaksilitrainen nelonen. Teho-ja vääntölukemia on viilattu ylöspäin myös sähkömoottorista, mutta pelkällä sähköllä suoritusarvot ovat vaatimattomat auton 2 300 kilogramman omamassan takia.

Sähköistä toimintamatkaa luvataan sata kilometriä. Pääosin nollakelissä ajetulla vaihtelevalla lenkillä kulutus oli 24 kWh/100 km, jolloin akullisella pääsi 80 km. Kesäisemmillä keleillä sata kilometriä on varmasti mahdollisuuksien rajoissa. Lataus vie vaihtovirralla pari tuntia ja lisävarusteisena tasavirralla puoli tuntia.

Tyhjällä akulla bensiininkulutus on melko suurta, alle 8 l/100 km on vaikea päästä ja kaupungissa kymmenenkin vaatii kevyttä kaasujalkaa. Aivan kuin hybridijärjestelmä olisi optimoitu pikemminkin suorituskykyä kuin taloudellisuutta ajatellen. Tämä bensiiniversio tuskin yleistyy taksitolpalla.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka