Koeajo: Oiva paketti – Hyundai Tucson

Kaikki tarpeellinen, eikä mitään turhaa. Hyvää: tilat, vaivattomuus, helppokäyttöisyys, varustelu, kulutus, 7 vuoden takuu. Huonoa: elektroniset turvajärjestelmät eivät kuulu vakiovarustukseen.

Hyundai Tucson on valmistajansa myydyin malli Euroopassa. Sen uuteen syysmuotiin kuuluu polleampi maski, uudet puskurit, uusi selkeämpi kojelauta ja tyylikkäämmät verhoilukankaat. Samalla tieto-, avustin- ja audiojärjestelmät on päivitetty.

Mallin valinta

Uuden Tucsonin hinnat alkavat 29 000 eurosta, kohtuullinen pyynti menevän näköisestä kaupunkimaasturista. Tähän hintaan vain etupyörät vetävät ja moottorina on ahtamaton bensiinimoottori (132 hv). Maasturin näköisellä autolla ei kehtaisi jumiutua lumivalleihin, joten neliveto on kyllä oltava. Ympäristöäkin pitää muistaa, pienimmät hiilidioksidigrammat ovat 1,6-litraisella dieselillä (136 hv). Näiden kanssa samaan yhdistelmään kuuluu seitsenvaihteinen kaksoiskytkinvaihteisto tuomaan vähän luksusta, joten varusteiksi saa Comfort-taso riittää.

Juuri tällainen auto löytyi maahantuojalta kokeiltavaksi. Näillä eväillä hintaa tulee kymppitonni lisää perusmalliin verrattuna, mutta eipä vastaavaa saa muiltakaan merkeiltä yhtään sen halvemmalla. Kilpailijoiden hintoihin verratessa Tucsoniin voisi mahtua isompikin moottori (177/185 hv) tai parempi varustetaso.

Kylmät tyypit

Hyundain puikkoihin on helppo hypätä, kaikki löytyy odotetuista paikoista, nappulat ovat isoja ja selkeästi merkittyjä. Toiminnot ovat loogisia niin ratin kytkimien kuin kosketusnäytönkin kautta käytettyinä, ohjekirjaan ei tarvitse turvautua kertaakaan.

Ajoasento on luonteva, vain istuimen etureuna jää matalalle pitkäjalkaiselle. Onneksi ristiseläntukikin kuuluu varustukseen. Takatilat riittävät aikuiselle, hetken jopa kolmelle mainiosti ja istuinosa on ilahduttavan korkealle asetettu. Tavaratila on kookas ja selkeä muodoltaan.

Comfort-varustetaso on täysin riittävä, vaikkakin halvin nelivetoiseen saatava. Kaikki tarpeellinen mm. vakionopeudensäädin, peruutuskamera, lämpiävä ratti ja automaatti-ilmastointi kuuluvat kauppaan. Samalla kalliimpien versioiden epämukavammat matalaprofiilirenkaat jäävät pois. Stylen ja Premiumin hintaportaat (3 000/8 000 €) kuulostavat kovilta, vaikka niiden varustelistat pitkät ovatkin. Premiumista jää kaipaamaan elektronisia turvavarusteita, mutta ne saa Comfortiinkin pakettina halvemmalla.

Koeajolenkillä

Kookkaaseen kaupunkimaasturiin 1,6-litrainen diesel kuulostaa alamittaiselta, mutta jaksaa uutterasti vielä moottoritielläkin. Pienempi moottori on ronkelimpi käytettävän vaihteen suhteen, mutta kaksoiskytkinautomaatti hoitaa kepittämisen sujuvasti. Kuormalla alakierroksien puhdittomuutta voi paikata sport-ajomoodilla, jolloin vaihteisto käyttää pykälää pienempää vaihdetta. Isommat kierrokset eivät Tucsonissa haittaa, sillä moottoriäänet on hyvin vaimennettu.

Lisäbonuksena myös ohjausvaste tuntuu sporttimoodissa tukevammalta. Taitaa olla ensimmäinen kokeilemani auto, jossa valinta jää useimmin normaalin sijasta sportille. Moodit voisi kylläkin nimetä toisin, sillä tässä autossa ei urheilullisuutta ole rahtuakaan. Tucsonilla ei tule lähdettyä huvikseen mutkatielle ajelemaan viikonloppuna, vaan arjen moninaisissa tehtävissä puurtaminen konstailematta on sen ominta aluetta. Tämä ei siis ollut moite, Tucson on mukava, tilava ja vaivaton ajaa, se painaa enemmän aamuruuhkassa istuessa.

Pieni moottori selviää pintakaasulla pihtailemalla neljällä litralla, ruuhkassa poukkoilu tai raskas moottoritieajo helposti tuplaavat lukeman. Lopputankkaus paljastaa pääkaupunkiseudulla ajetulle lenkille keskikulutukseksi tasan kuusi litraa, se on jopa vähemmän kuin valmistajan uusi WLTP-normilukema 6,4 l/100km.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka

Lisätietoja: www.hyundai.fi/mallisto/tucson