Koeajo: premiumin portailla

Lexus ES 300h kykenee kuin kykeneekin haastamaan saksalaiskilpailijansa – mutta vain porrasperien luokassa. Hyvää: ajettavuus, hybridivoimalinja, takaistuintilat. Huonoa: alustan pintakovuus sekä tavaratilan muunneltavuuden, farmarimallin ja vetokoukun puute.

Uuden Lexus ES -mallin aikaansaama ensivaikutelma oli ulkomaisessa ensikoeajossamme yllättävänkin positiivinen, joten kotimaan tutustumiseen latautui paljon odotuksia. Tämä valmistajan toiseksi suurin sedan joutui allekirjoittaneen syynissä vielä tuimemman tarkkailun alle, sillä edellinen koeajoviikko oli vietetty uusimman Audi A6:n kaksilitraisen dieselmallin ratin takana. Ingolstadtilainen kun on juuri niitä autoja, joiden rintamaan Lexus pyrkii omalla ES:llään lyömään tosissaan kiilaa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Läpikotaista laatua

ES:n välittämä fiilis on erittäin laadukas, mikä ei ehkä välity visuaalisesti niin kirkkaana mutta on päivänselvää heti, kun jotakin kohtaa koskettaa. Jo paksu ja pehmeä ohjauspyörän pinta sekä Lexus-tapaan erinomainen istuin hivelevät mieltä.

Ajoasennossa, tai pikemminkin kuljettajan tiloissa, on tosin selittämätön tyköistuvuuden tunnelma – ei sinänsä ahtautta muttei myöskään tämänkokoisen autoon yleensä liitettyä ylenpalttisen väljyyden tuntua.

Syytä voi hakea siitä, että istuinosan takareuna ei säädy aivan niin alas eikä ohjauspyörä niin taakse kuin yleensä on tapana. Viimeksi mainittu aiheuttaa tarpeen säätää selkänojaa pystymmäksi, eli täydellisen lokoisaa ajoasentoa ei ihan saavuteta. Hyvä olo toki näinkin on.

Alle osui ES:n viidestä varustetasosta menevin eli F Sport S, joka varustettuna hurjemmalla 235/40 R19 -pyöräkoolla ja valittavissa olevalla sporttisemmalla ajotilalla sekä säädettävällä iskunvaimennuksella herätti epäilyksen: onko merkille ominainen harmoninen mukavuus tyystin tärveltynyt?

Osittain. Moottoritiellä pintakovuus on selvästikin läsnä, mutta kaupunkiajon pahimmat esteet eli hidastetöyssyt ja mukulakivetetyt kadut ylittyvät selvästi siistimmin. Soundimaailma näissä on lisäksi pelkkiä humps humps -ääniä – ei siis minkäänlaista kolinaa tai räminää, mikä osaltaan lisää laadukkuutta. Ja valitsemalla mallistosta maltillisemmin rengastettuja versioita ajomukavuus epäilemättä paranee entisestään.

Pieni mutta kiusallinen epäkohta matka-ajossa löytyy vakionopeudensäätimestä, joka on mukautuvassa tilassaan säädettävissä ainoastaan harvoin 5 km/h portain. Jos säätimen muuttaa perinteiseksi ei-tutkaohjatuksi, siihen ilmestyy kuitenkin toivottu 1 km/h taso. Erikoiselle ratkaisulle, joka on voimassa vain Euroopassa myydyissä ES-malleissa, on vaikea keksiä mitään järkevää syytä.

Ei keinotekoisuudelle

Voimalinja edustaa erinomaista Lexus/Toyota-tasoa, eli kohtuullisen kevyellä kaasunpainalluksella saa esiin pehmeän mutta pontevan kiihtyvyyden ilman ärsyttäviä viivyttelyjä tai nykäisyjä. Muhkean sähkömoottorivoiman ansiosta polttomoottorin huutoa ei käytännössä joudu lainkaan kuuntelemaan, voimansiirron portaattomuudesta huolimatta.

Ehkä eniten yllättää silti ES:n ohjaus, joka on nykyautoksi jopa poikkeuksellisen maukas. Vaste on juuri sopiva, ei höyhenenkevyt mutta riittävän, ja keskialue suoraan ajettaessa hyvin luonteva. Audin ohjauksen keinotekoisuutta ei tule ikävä.

Hallintalaitteissa ilahduttaa ”normaali” automaatin valitsin, eli hybriditekniikkaa ei tässäkään autossa ole lähdetty keinotekoisesti korostamaan vaihteiston sähköisillä nappuloilla.

Lexusmainen taso-ohjainkin pelaa jo selvästi paremmin kuin merkin tuotteissa takavuosina – viittaus vaikkapa Audin kosketusnäytön tuntumaan… Tasoitusta puolestaan antaa keskinäytön vähän vanhahtava grafiikka, joka ei myöskään istu täysin yhteen muiden näyttöjen ja mittareiden kanssa.

Vaikutelma runsaita muotoja ja yksityiskohtia sisältävän kojelaudan takana on siis erittäin japanilainen – ei tässäkään mielessä mitään uutta Lexus-rintamalla. Säilytystilaa olisi voitu hommata lisääkin, varsinkin kun hansikaslokerokin on varsin pienikokoinen.

Kiinteää tilaa

Takaovi on todella pitkä, ja tilat säilyvät takaistuimella ruhtinaallisena, vaikka edessä 190-senttinen henkilö säätää istuimen vaatimaansa asentoon. Kenkätila ei ole suhteessa yhtä väljä eikä istuimen reisituki kummoinen, muttei suinkaan isomman autoluokan huonointa tasoa.

Selkänojaan mukavuutta on saatu veistettyä enemmän, ja myös nojan kulma sekä istuimen pehmustus ylipäätään ovat miellyttävät. Leveä keskikyynärnoja, säädettävät tuuletussuuttimet sekä kattava valaistus ja liitännät kruunaavat matkustajien pitkäkestoisemmankin viihtyvyyden.

Tavaratilaakin on suorastaan valtavasti, mutta se tarjotaan tasan yhdessä asennossa. Välipohjan alta ei nimittäin löydy lainkaan lisätilaa eikä selkänoja valtavirrasta poiketen kumoudu, joten muunneltavuus rajoittuu pelkkään suksiluukkuun.

Tätä alleviivaa myös se seikka, että ES on tuotannossa ainoastaan porrasperänä – iso kumarrus kilpailijoiden farkkutarjontaa kohtaan. Perävaunumassakin on pyöreät nolla kiloa.

Kaiken kaikkiaan tuntuu silti siltä, että japanilaiset ovat löytäneet myös Lexus ES:n suunnittelussa jyväsen – vaikka on tämä Toyotan luksusmerkki aiemminkin tuottanut kelpo ajoneuvoja. ES:n kokonaisuus vaikuttaa kaikkiaan niin tasapainoiselta, että vertaileminen edellä mainittuun Audi A6:een – tai vaikkapa BMW 5-sarjaan – tuottaa yllättävän monta erävoittoa juuri Lexukselle.

Ja kuten tiedetään, Lexus ES on pian Suomeen saapuvan Toyota Camryn läheinen sisarmalli. Kannattaako hyvää odottaa, se selviää varsin pian.

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus