Koeajo: Seat Tarraco e-Hybrid on penkkiurheilullinen lataushybridi

Katumaasturin asenne ja nypyttävä jousitus eivät riitä kätkemään Seat Tarraco e-Hybridin olemusta: oikeastaan kyseessä on tila-auto – ladattava sellainen. Hyvää: sulava voimalinja, kulutus ja toimintamatka. Huonoa: ei nelivetoa, ei seitsenpaikkaisuutta, turha sporttisuus.

Volkswagen-ryhmän espanjalaismerkki jatkaa mallistonsa vimmattua sähköistämistä. Nyt vuorossa on Seat Tarraco e-Hybrid eli lataushybridiversio merkin isosta katumaasturista. Odotettu voimalinjaversio tuo jopa 48 kilometrin toimintamatkan yhdellä latauksella, mutta toisaalta seitsenpaikkaisuus jää uupumaan lataushybridin yhteydessä.

Hybridin palikat

Sinänsä voimalinjan palaset ovat tuttuja muualta saksalaiskonsernin uumenista. Järjestelmäteho on tutut 180 kW (245 hv), polttomoottori on 1,4-litrainen 110 kilowatin (150 hv) TSI ja sähkömoottori omaa kaupunkiajoon mainiosti riittävät 85 kW (115 hv). Hybridijärjestelmä toimii sujuvasti, ja polttomoottorin mukaantulon huomaa lähinnä äänestä.

Seka-ajossa Seatin käsitys yhden latauksen toimintamatkasta on saavutettavissa. Akun tyhjennyttyä pidemmät maantieajot nostavat puolestaan kulutuksen yli kuuden litran per 100 km, mikä ei ole Tarracon kokoiselle autolle huono tulos. Suorituskyky on ohitustilanteissakin riittävää tasoa.

Lataaminen tapahtuu kuljettajan puolen etulokasuojassa olevasta Type 2 -pistokkeesta. Latauksen suurin ­teho on 3,6 kW, mikä harmittaa lyhyillä tauoilla tai kauppareissuilla piipahtaessa. Toisaalta 10,4 kilowattitunnin käyttökapasiteetin akusto latautuu sukolaitteellakin yön tai työpäivän aikana.

Tilava kuin tila-auto

Muuten Tarraco e-Hybrid jättää erikoisen kuvan, sillä katumaasturiksi puettu auto muistuttaa lattian korkeudeltaan ja pystyltä ajoasennoltaan enemmän tila-autoa. Takaistuimilla tilaa on hienosti. Tavaratilaa lataushybridiversiossa on 610 litraa, eli nipistystä on havaittavissa. FR-varustelun etuistuimet luovat sporttisia lupauksia, joita Tarraco ei edes yritä pitää.

Turha urheilullisuus jatkuu nypyttäväksi säädetyssä alustassa. Tarraco kyllä reagoi ohjausliikkeeseen yllättävänkin ketterästi, mutta viimeistään lötkö kallistelu muistuttaa auton sopivan paremmin arkitarpeisiin kuin mutkaohjukseksi. Ohjauspyörän painikkeet on arvottu jälleen uuteen järjestykseen VW-ryhmän sisällä.

Digimittaristo kertoo tärkeimmät asiat kohtuullisen selkeästi. Tietoviihdejärjestelmän suhteen Tarraco on askeleen paremmalla tolalla kuin esimerkiksi Leon. Turhan ärsyttäväksi suunnitellun kosketusnäytön ympäriltä puuttuvat erityisen riepovat “takanreunuksen” hipaisupainikkeet.

Sinänsä mutkaton lataushybridiversio sopii Tarraco-mallistoon melko hyvin, mutta perusmallin tietyt omituisuudet ihmetyttävät täälläkin.

Teksti ja kuvat: Aake Kinnunen