Koeajo: automaatti Honda CR-V

Uudistus toi nykyaikaisen automaattivaihteiston. Hyvää: vaihteisto, sisätilat, viimeistely. Huonoa: ohjaustunto, hinta.

Honda CR-V on paras automaattivaihteinen Hondan katumaasturi-ikoni, jota olen kuunaan ajanut. Auto ei ole silti täydellinen: koeajo jättää hammasteltavaakin, mutta aloitetaan onnistumisista.

Saarivaltakunnassa on totuttu varmistamaan omavaraisuus. Se on ollut järkevää, mutta joiltakin osin myös kovakalloisuutta. Automaattivaihteistot ovat perinteisesti olleet moottoriosaaja Hondan omaa tuotantoa, ja jääneet hieman vaihteistokehityksen kelkasta.

CR-V:hen sai aiemmin vain harvahampaisen eli viisilovisen automaattivaihteiston. Nyt vaihteisto-osaaminen on ostettu ulkoa, ja moottorin jatkeeksi on istutettu saksalaisen ZF:n erittäin jouhevatoiminen yhdeksänlovinen automaatti, joka on myös aiempaa automaattiratkaisua taloudellisempi.

Sama vaihteisto on muun muassa Range Rover Evoquessa.

Outo vaihdevipunen

Vaihteisto toimii kyllä, mutta mukautuva vakionopeudensäädin aprikoi nopeudenmuutoksissa hieman ennakoimattomasti. Tien tyhjennyttä edeltä, auto ei aika ajoin palauta aiempaa matkavauhtia kuin vasta viiveen jälkeen.

Vaihdekepin virkaa ajaa ylös kojelaudan alaosaan nostettu sientä ja pelinohjainta muistuttava vipunen. Se ei oikein vakuuta, mutta kaipa siihenkin ajanoloon tottuisi.

Ohjaus jättää epämääräisen vaikutelman. Rattituntuma on ohjauksen keskialueella tunnoton ja myös raskassoutuinen. Ohjaustunto kohenee hieman vauhdin kasvaessa maantieajossa.

Uudistuneen CR–V:n onnistumiseksi voi laskea myös sisätilat. Ne ovat materiaaleiltaan viimeistellyt ja toimivat. Jalkatilat takana ovat tasaisen lattian vuoksi väljät.

Auton lastaajan kannalta on erittäin kätevää, että takaistuimet kaatuvat niskatukineen kaikkineen tavaratilan reunassa sijaitsevasta kahvasta vetämällä. Tilojen muutos käy vaivatta yhdellä kädellä.

Hyvä moottori

Hyvää on myös moottori, joka itsessään jäisi tavanomaiseksi 1,6-litraiseksi dieseltapaukseksi, mutta kaksoisahdettuna voimanlähteen ja auton käytös ripeytyy läpi kierrosalueen. Ajajan kannalta se tietää vaivattomuutta, niin liikkeellelähdöissä, kaupunkiajossa kuin maanteiden ohituksissakin.

Moottorissa on kymmenen hevosvoimaa enemmän tehoa kuin sen edeltäjässä, joka oli 2,2-litrainen. Vääntömomentti on moottorin koon kutistumisesta huolimatta säilynyt ennallaan.

Ahtimista pienempi on muuttuvasiipinen ja toimii alhaisilla käyntinopeuksilla. Matalapaineturbo puolestaan lisää ruutia korkeilla käyntinopeuksilla. Keskikierroksilla kummatkin ahtimet työskentelevät yhtäaikaisesti.

Etuvetoisena 1,6-litrainen moottori on varustettu yhdellä ahtimella. Bensiinimoottorina on tarjolla kaksilitrainen.

Kolme valttia

CR–V:lle voi povata menestystä, joka perustuu kolmeen. Uudistus on kohennellut katumaasturin ominaisuuksia, Hondan tunnustettu vähävikaisuus vakuuttaa ja vahva mallikanta kantaa.

Mutta onko 52 000 euroa liikaa katumaasturista? Siihen voi vastata vain autontarvitsija itse.

Koeajettu yksilö on Executive-varusteltu nelivetoinen malliston lippulaiva, jossa on varsin kattava varustelu.

Rahalla saa herkkuja joita ovat sähkötoiminen kuljettajan istuin, lasikatto, navigaattori 7-tuumaisella näytöllä, sähkötoiminen takaluukku, avaimeton käynnistys ja nahkaverhoilu.

Edullisimmillaan CR-V:n omistajaksi pääsee alle 32 000 eurolla. Silloin on tyytyminen etuvetoiseen ja Comfort-varustetasoon.

Silläkin varustelulla toki pärjää, sillä sen osasia ovat muun muassa automaattinen ilmastointi, sähkötoimiset sivuikkunat, hätäjarruavustin, vakionopeudensäädin, led-päiväajovalot ja mäkilähtöavustin.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Jari Saarentaus