Koeajo: Lexus GS

Saksalaisille limusiineille tuli uusi haastaja. Edullisempi versio lisää GS:n kiinnostavuutta. Hyvää: taloudellisuus, vähäpäästöisyys, viimeistely, äänettömyys, varustelumahdollisuudet Huonoa: tavaratilan muunneltavuuden puute, vaisu suorituskyky

Lexuksen mallisto on laajentunut alaspäin ja tullut yhä useamman ulottuville myös alemmissa hintaluokissa. Pienin CT 200h on ehtinyt jo ensimmäiseen kevyeen uusiutumiseensa ja kokonaan uusi IS 300h on jo tuplannut Lexuksen myynnin. Nyt lisäksi sedan-malleista kooltaan keskimmäiseen takavetoiseen GS-sarjaan on esitelty säyseämpi ja edullisempi 300h jo tutun 450h-mallin kaveriksi.

Nelisylinterinen bensiinimoottori

Uusi GS 300h on looginen laajennus mallistoon. Pienemmän IS-mallin hybriditekniikka nelisylinterisellä 2,5-litraisella bensiinimoottorilla on siirretty isomman GS:n nokalle, missä Suomen mallistossa on tähän asti ollut vain isompi 3,5-litrainen veekuutonen sähkömoottorin parina.

Muilla markkinoilla on tarjolla tavallisempiakin vaihtoehtoja, mutta meidän maahantuojamme on valikoinut meille vain hybridimallit päästöpohjaisen verotuksemme takia. Verotus tasoittaa kalliimman hybriditekniikan hintaeroa perinteisempiin saksalaisiin verrattuna.

Kallis varustelu

Ulospäin uutuus ei tuo mitään uutta mallisarjaan, mutta pinnan alla on pieniä uudistuksia. Tärkeimpänä muutoksena on tehokkaammat ja tunnokkaammat jarrut. Ovet aukeavat aiempaa reilummin helpottaen käyntiä autoon.

GS:n Comfort -perustaso on jo varsin riittävä ksenonvaloineen ja peruutuskameroineen, mutta paljon herkkuja ja uusimmat elektroniset turvavarusteet on jätetty kalliimpiin varusteluversioihin. Niinpä hintaportaatkin ovat melkoiset Executive-, Luxury-, Premier- ja F-Sport -tasoihin ulottuen puolitoistakertaiseksi perushintaan verrattuna. Silti säätyvää jousitusta ja takapyöräohjausta ei saa pienempimoottoriseen malliin laisinkaan. Uusia lisävarusteita ovat muun muassa tuulilasinäyttö ja langaton internet-tukiasema.

Huomaamaton toiminta

Lexus noudattaa samaa konseptia kuin tunnetummat Toyotan hybridit, tehoa vain on enemmän niin poltto- kuin sähkömoottorissakin. Lexuksella ajaminen ei vaadi ymmärrystä hybriditekniikasta, vaikka tietoa voimanjaosta onkin tarjolla valtavassa 12-tuumaisessa monitoiminäytössä. Ajo ei ole sen kummempaa kuin millä tahansa automaattivaihteisella autolla.

Automatiikka huolehtii sähkö- ja bensiinimoottorin työnjaosta keräten hidastuksista liike-energian talteen. Järjestelmä toimii hienostuneesti. Moottorin sammumista ja käynnistymistä on vaikea huomata. Kovissa kiihdytyksissä moottorin ääni tulee kuuluviin kierrosten pysyessä tapissa portaattoman välityksen muuttuessa.

Vertailun vuoksi

Lexus GS tähtää Audi A6:n, BMW 5:n ja Mercedes-Benzin E-sarjan reviirille. Hybriditekniikan ansiosta GS selviää bensiinimoottorisena yhtä vähällä kulutuksella ja päästöillä kuin kilpailijoiden suositut dieselit. Litrahinnaltaan kalliimpaan bensiiniin kuitenkin hupenevat dieselverosta säästyneet roposet. Lexuksen huollot ovat keventyneet, mutta huoltovälit ovat saksalaisia tiheämmät.

Lexuksen voimalinja toimii viiveittä eikä akusto ole lisännyt painoa kohtuuttomasti. Silti kilpailijoiden kaksilitraiset pesevät GS:n niin paperilla kuin käytännössä tuhdilla alaväännöllään. GS:n huippunopeus (190 km/h) jää alhaiseksi ainakin Saksassa. Lisäksi kilpailijat ovat vielä halvempiakin.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa, että GS on porukan puhtain päästöiltään varsinkin sähköllä liikkuessaan, mutta myös moottorin käydessä dieselien haitalliset typenoksidit puuttuvat.

Teksti ja kuvat: Petri Munukka