Koeajo: Mitsubishi Outlander

Käyttöauto kehnoille teille ja lyhyisiin taipaleisiin suurperheille. Hyvää: väkivahva dieselmoottori, neliveto ja automaattivaihteisto. Huonoa: melutaso, ohjaustuntuma, turhan matalalle avautuva takaluukku

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Perinteisesti muotoillun maasturin ohjaustuntuma ja äänieristys jättävät toivomisen varaa

Uudistuneen Mitsubishi Outlanderin väkivahva dieselmoottori vie nöyrästi isoa autoa. Etuistuin ja ratti säätyvät riittävästi, jotta ajoasennon saa säädettyä mieleisekseen – olipa pitkä- tai lyhytkoipinen.

Korkealta näkee hyvin, joka helpottaa ruuhkanytkähtelyjen ennakoimista.

Moni on mieltynyt katumaastureihin juuri tästä syystä, mutta perustelevat vieroksujille valintaansa ”kehnokulkuisella mökkitiellä”.

Säröjä kuvaan

Ehyt ajokokemus säröytyy siirryttäessä kaupungista maantielle. Ohjauksen keskialue on oudon väljä. Korjaavat ohjausliikkeet saisivat välittyä tarkemmin etupyöriin, jottei ajamisesta tule vaeltelevaa.

Dieselmoottorin äänet ovat säyseät, mutta matka-ajossa renkaiden hurina kantaa ikävästi sisälle. Muutamalla kilpailijalla ajomelu on suitsittu paremmin.

Outlanderin saa joko viisi- tai seitsenpaikkaisena. Ihmisille ja tavaroille on tilaa riittävästi, joskin kolmannen istuinrivin nosto esiin syö tavaratilan minimiin. Ahtaat jalkatilat houkuttelevat takimmaisille istuimille vain lapsimatkustajia.

Paino on pudonnut

Uusi nelivetojärjestelmä on normiajossa etuvetoinen, mutta etupyörien luistaessa vetoa jaetaan myös takapyörille. Kehnoissa keleissä nelivedon voi lukita, jolloin voima jakaantuu puoliksi etu- ja taka-akselille.

Auton paino on sitten edellismallin pudonnut kahden matkustavaisen verran: 145 kiloa. Uutta ovat aktiivinen vakionopeudensäädin ja automaattisesti jarruttava etutörmäysvaroitin. Kaistavahti paimentaa kuskia turhankin innokkaasti. Taskupysäköinti käy, sillä peruutuskameran näkymä on avara ja apuviivoitus selkeä.

Diesel-Outlanderin saa myös etuvetoisena, ja ladattavan nelivetoisen hybrid-Outlanderin alta 50 000 euron.

Teksti: Marko Jokela Kuva: Jari Saarentaus