Koeajo: uusi Volkswagen Tiguan – henkilöauto hyvässä vai pahassa?

Volkswagen Tiguan on erittäin henkilöautomainen katumaasturi. Se on yhtä aikaa auton paras ja huonoin puoli. Hyvää: Ulkonäkö, henkilöautomaisuus, tilat. Huonoa: jousitusmukavuus 20-tuumaisilla vanteilla, voimalinjan toiminta.

Volkswagen Tiguan vie ajatukset vuoden 2015 syksyyn. Uusi katumaasturi oli Volkswagenin tuorein tähtimalli, jonka suunnittelussa tuskin oli säästelty. Vain muutama viikko myöhemmin maailma muuttui. Viranomaiset syynäsivät dieseleitä, media riepotteli ja julkisesti nöyrtyvä valmistaja hautasi itsevarman Das Auto -tunnuslauseensa autojen autona.

Dieselgateksi kutsutun vyyhdin alettua Volkswagenin uusiin malleihin suhtautuu ennakkoluuloisemmin: onko kriisin keskellä hutiloitu, jätetty merkkiä leimaava viimeistely kesken tai esitelty suorannainen raakile?

Tiguan toki esiteltiin ennen typpioksidikärähdystä, mutta suuri osa hiomisesta on tehty Volkswagenin nykytodellisuudessa.

Wolfsburgin kasvatti

Tiguanin perusteella Volkswagenin myrsky on eristetty tuotekehityksestä. Katumaasturi tuntuu juuri niin Volkswagenilta, kuin auto voi hyvässä ja pahassa tuntua.

Uutuus vaihtaa ensimmäisen sukupolven pyöreyden tyylikkään särmikkäisiin linjoihin. Passatia muistuttavaa kromikeulaa on kasvatettu korkeammaksi. Se tuo autolle aivan oman ilmeensä Volkswagen-mallistossa. Kylkeä hallitsee tila-auto Touranista tuttu terävä pokkaus, joka kaartuu ehkä volkkareista tyylikkäimpiin takavaloihin.

Touran on innoittanut myös sisätiloja. Tiguanin takaistuimet liikkuvat tila-autojen tapaan pituussuunnassa. Selkänojan kaltevuussäätö auttaa löytämään hyvän kompromissin tavaratilan ja mukavuuden välillä. Reunapaikoilla istuville tarjoillaan etuistuimien selkänojista taittuvia pöytiä.

Kuin henkilöauto

Kuljettajan paikalta auton tunnistaa Tiguaniksi lähinnä istuinkorkeudesta. Materiaalit ja muodot muistuttavat Touranin ja Golfin yhdistelmää. Maastohenkisyydestä muistuttaa lähinnä ajotilakytkin ja kosketusnäytön takaa löytyvä Offroad-näyttö. Sen ilmaisemat korkeus-, eturenkaiden kulma- ja lämpötilatiedot eivät varsinaisesti nosta tunnelmaa.

Jos maastohenkeä ei löydä muotoilusta, ei sitä onneksi huomaa ajettavuudestakaan. Keveän ohjauksen ja kallistelemattoman kaarrekäytöksen ansiosta Tiguan tuntuu henkilöautolta.

Näyttävä vai mukava?

Katumaasturin ajo-ominaisuudet eivät kuitenkaan ole moitteettomat. Volkswagen Tiguanin alustaa vaivaa Passatista tuttu nypytys. Suuret töyssyt ylittyvät ongelmitta, mutta asfaltin epätasaisuus, saumat ja muut terävyydet kantautuvat kieltämättä komeista 20-tuumaisista vanteista takapuoleen asti. Estetiikan ja mukavuuden väliltä löytynee parempi kompromissi pari tuumaa pienemmillä vanteilla.

Koeajoauton 150-hevosvoimainen dieselmoottori tarjoaa numeroarvoja verkkaisemman kumppanin 1673 kiloiselle autolle. Täyskiihdytyksissä aika alkaa käydä pitkäksi, ja taajamassa kaasua saa ajoittain annostella odotettua reippaammin. Välillä kaasua saa survoa kunnolla, jotta alaspäinvaihto siivittäisi Tiguanin laukkaan. Vaivattomuutta halajavien kannattanee koeajaa myös tehokkaampi 190 hevosvoimainen vaihtoehto, tai harkita omatoimista vaihtamista.

Ylikokoisia vanteita ja oudon puhditonta moottoria lukuun ottamatta Tiguanista on vaikea löytää moitittavaa. Suurin kritiikki kohdistuukin kokonaisuuden tasapaksuuteen: komeaa ulkonäköä lukuun ottamatta uutuudessa ei juuri ole maastoautofiilistä. Nelivetoa, automaattivaihteistoa ja ilmavaa maavaraa etsivälle Tiguan on varteen otettava volkkarivaihtoehto, mutta fiilispohjalta sitä on vaikea valita.

Teksti ja kuvat: Lauri Ahtiainen