Koeajo: Ladattava hybridi – Volvo XC90 T8

Sähköajosta voi nauttia vain lyhyesti. Hyvää: nelivetokyvyt, vaihteisto, sisätilat, viimeistely. Huonoa: sähköajon niukkuus, arkikulutus, hinta.

Volvo XC90 T8 Twin Engine on ladattava hybridi, jonka perusta on kookas, ylellinen ja kehuttu malliston lippulaiva. Kaikki siis hyvin?

No ei aivan. Hybridin muut kuin verotukselliset valtit jättävät ilmaan kysymyksiä. Onko koeajossa esimerkki poltto- ja sähkömoottorin teknisesti taidokkaasta yhdistelmästä mutta järjettömästä välivaiheesta kohti sähköautoilua?

Ehtyvää sähköajoa

Ostajaa miellyttää, että verokohtelu on lempeää (päästöt 49 g/km). Luvattu keskikulutus on 2,1 litraa satasella. Arkiajossa huitelee helposti 8–10 litrassa.

Akut täynnä sähköajoa luvataan jopa 40 kilometriä, käytännössä vähemmän. Sähköajon kilometrit ehtyvät ajettua matkaa nopeammin. Nytkähtelevä ruuhka-ajo, risteyksien renkaita sudituttava liukas tienpinta ja mahti-Volvon kookkaus tekevät tehtävänsä.

Volvo on vahvoilla kun tarvitaan voimaa ja vääntöä – tai nelivetoisuutta.

Omiaan matka-ajoon

Valittavana on viisi ajotilaa. Kuljettaja voi vaikka moottoritieltä kaupunkiin saavuttuaan vaihtaa ajossa päästöttömään sähkötilaan. Hybrid-asetus vaatii vähiten ajettelua, sillä auto toimii kulutuksen kannalta mahdollisimman taloudellisesti.

Pitkällä taipaleella matkanteko on vakaata, yllätyksetöntä ja vaivatonta. Kaupunkiruuhkien nytkähdyksissä seisauttava automaattijarrutus on omiaan estämään peltiä rypistymästä.

Kristallia ja nahkaa

Näkymiä hallitsee kookas näyttö, jota hallitaan tableteista tutuin napsautuksin, sivupyyhkäisyin tai kahden sormen nipistys/levitystekniikalla, joka zoomaa näppärästi esimerkiksi karttanäkymän halutun yksityiskohtaiseksi.

Hopeainen metallipanelointi lyö kättä mustalle nahalle. Lyhyessä vaihdekepukassa on pimeässä hohtavaa Orreforsin kristallilasia. Viimeistely vakuuttaa, eikä muuten voi olla, onhan hintalapussa kuusi numeroa pilkun vasemmalla puolen.

Jos säätää korkealaatuisista 1 400 watin Bowers & Wilkinsin poppikoneista nupit kaakkoon ja äänitilaksi akustiikaltaan upean Göteborgin konserttisalin, joutuu matka ja irtaantuu sielu auton ulkopuolisesta maailmasta ja sen murheista.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Lauri Ahtiainen