Batu-luolat

Luolatemppeliin kipuaminen vaatii kuntoa ja tarkkaavaisuutta. Matkalla on noustava 272 kiviaskelmaa, väisteltävä puluparvia, pyhiinvaeltajia ja varottava varastelevia apinoita.

Batu-luolat sijaitsevat  reilun kymmenen kilometrin päässä Kuala Lumpurista. Käytännössä tämä tarkoittaa vajaan tunnin bussi- tai junamatkaa.

Kalkkikivikallion uumeniin muovautunut luola sai asiantuntija-arvion mukaan alkunsa noin 400 miljoonaa vuotta sitten. Luolaverkosto on palvellut paikallisia asukkaita suojapaikkana ja sieltä on kaivettu guanoa, eli suuren lepakkopopulaation ulosteita viljelysten lannoitteeksi.

Kolonialismin hengessä luola löydettiin virallisesti kuitenkin vasta 1800-luvun loppupuolella aluetta tutkineen brittiläis-amerikkalaisen metsästysseurueen törmätessä paikalle.

Temppeli luolastoon perustettiin jo ennen 1900-luvun alkua.

Kultainen patsas valvoo

Useammasta luolasta koostuvan verkoston pääsisäänkäynti ja varsinainen temppeli sijaitsee kallion juurelta 100 metriä ylöspäin.

Portaiden juurella päivystää lähes 50 metrinen sodan, voiton, viisauden ja rakkauden jumala Murugan.

Hindujumalan patsaan materiaaleissa ei ole säästelty. Wikipedia kertoo patsaan koostuvan 1550 kuutiometristä betonia.

Rakennelmaa tukee 250 tonnin edestä rautatankoja ja pinnan viimeistely on vaatinut 300 litraa kultamaalia.

Ylös temppeliin ei ole huonokuntoisella tai heikkopolvisella asiaa. 272 jyrkkää askelmaa on helteessä melkoinen urakka.

Ensin on kuitenkin selvittävä satojen pulujen tiiviin parven läpi. Pujottelua ei helpota lintuja ruokkiva mies, joka kylvää maissinsiemeniä ympärilleen kuin hurmoksessa.

Lintufobiasta kärsivän on syytä etsiä suosiolla kiertoreitti parven ympäri.

Merkkitietoiset apinat

Portaat ovat apinoiden valtakuntaa. Vuorenrinteiden läpitunkematon metsikkö ja vierailijoiden tarjoamat herkkupalat takaavat niille mukavat oltavat temppelialueella.

Lisäjännitystä elämäänsä ne hakevat varastelemalla. Erityisen kovassa huudossa ovat paikallisoppaan mukaan älypuhelimet.

Lieneekö totta, vai tarua, mutta portaissa apinat tuntuvat terästäytyvät heti puhelimen ilmaantuessa näkyville. Eniten liikehdintää aiheuttaa tuore iPhone.

Aurinkolasit tai kamerat eivät apinalaumaa juuri kiinnosta. Kiintiö lienee sillä saralla täynnä.

Hermostunut matkailija yrittää häätää lähestyvää apinaa kauemmas huitomalla ja puhisemalla.

Apinat huutavat muutaman varotuksen, mutta mies ei rauhoitu. Lopulta apinat vastaavat haasteeseen heittämällä keitettyä riisiä häirikön päälle.

Vuoren sisälle opastetusti

Pitkällisen kapuamisen päätteeksi avautuu ensimmäinen näkymä luolien verkostoon.

Pimeyteen kurvaavat käytävät ja niiden takaa avautuva sokkeloisempi luolaverkosto on tutustuttavissa vain opastetusti.

Kalkkikivivuoren uumeniin häipyvä kypäräpäinen ryhmä valaisee tietään taskulampuin.

Letkan viimeisenä kulkeva opas vetää ryhmän perässä portin tiukasti kiinni ja uteliaat jäävät odottamaan mahdollista lepakkoparven ohilentoa.

Tällä kertaa ryhmä ei häiritse siipiveikkojen rauhaa, joten ulkopuolelle jääneille ei oletarjolla enempää nähtävää.

Jääkylmän juoman houkutus

Viimeisten portaiden jälkeen avautuu vihdoin näkymä pääluolaan. Sinne on tosin käytävä rihkamapuodin, suitsukekaupan ja matkamuistomyymälän kautta.

Jääkylmän juoman houkutusta on helteessä jokseenkin mahdotonta vastustaa, joten ei ihme, että kojujen edessä riittää jonoa.

Kauppa käy niin hyvin, että portaissa puuskuttaa tasaisena virtana kauppiaan apupoikia kiikuttamassa lisää myytävää ylös.

Kantajien kuntoa voi vain ihmetellä. Kolmen juomakorin kantaminen pään päällä ylös luolaan on todellinen kestävyyskoe.

Temppelin kattona taivas

Viimein edessä aukeaa pääluola ja sen suojiin rakennettu temppeli.

Odotukset olivat myyntipuheen perusteella ehkä hivenen korkeammalla, mutta kiipeäminen on silti vaivan arvoinen urakka.

Kalkkikiveen luonnon muovaama luola on suuri, tilaa on helposti tuhansille. Juhlapyhien aikana tila on käytössä viimeistä paikkaa myöten, mutta muulloin on väljempää. Tungoksen jälkeen tauko on tervetullut.

Pääluolan perällä avautuu hieno näkymä ylös. Luolan seinät kohoavat jyrkästi kohti taivasta ja kierrättävät ääntä konserttisalin tapaan. Rauhallista tunnelmaa ei hetkeen häiritse mikään.

Teksti ja kuvat: Antti Hentinen