Matkailu 25.12.2022
Kosovo: osa Balkanin tilkkutäkkiä
Uskonnot ja kulttuurit ovat kohdanneet satoja vuosia Balkanilla, mistä johtuen alueella on aina riittänyt levottomuuksia.
Kosovo on pieni valtio Albanian, Montenegron, Pohjois-Makedonian ja Serbian puristuksissa. Sinne on suhteellisen helppo matkustaa, varsinkin jos on liikkeellä autolla. Matkaa esimerkiksi Kroatian Dubrovnikista Kosovon pääkaupunkiin Pristinaan on vain noin 400 kilometriä.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että vakuutusten pitää olla kunnossa. Suomalainen autovakuutus ei ole voimassa Kosovossa, joten rajalta pitää ostaa erillinen vakuutus. Jos olet puolestaan liikkeellä vuokra-autolla, tarkista asia vuokraamon kanssa.
Rajan ylitys onnistuu sinänsä ilman ongelmia, mutta Kosovosta kannattaa välttää poistumista Serbiaan – ainakin, jos ei ole tullut maahan samaa reittiä.
Rikkonainen historia
Balkanilla on taisteltu lähes aina, ja pitkään etenkin ottomaanien ja kristittyjen välillä. Uskontojen välinen raja on liikkunut vuosisatojen myötä eestaas, ja maksumieheksi on joutunut aina alueen väestö.
Pirstaleisista palasista parsittiin toisen maailmansodan jälkeen kasaan Jugoslavia. Tito piti lankoja tiukasti käsissään, ja nuorallatanssitti Jugoslaviaa taitavasti idän ja lännen välissä.
Titon kuoltua vuonna 1980-luvulla Jugoslavian talous kuitenkin heikkeni, sosialismi oli vastatuulessa. Lopulta Berliinin muurin murtui marraskuussa 1989, mikä aiheutti laineita Balkanille asti. Jugoslavia hajosi vuonna 1991, ja sen myötä Balkanille syntyi taas verinen taistelutanner. Alueella koettiin pitkään raakoja etnisiä puhdistuksia.
Ennen hajoamistaan Jugoslavia oli serbijohtoinen. Ensimmäisenä siitä irtosivat Kroatia ja Slovenia 25. kesäkuuta 1991. Seuraavaksi irtautui Makedonia syyskuussa 1991. Lokakuussa oli Bosnia-Herzegovinan vuoro. Yhä jäljellä olevaa Jugoslaviaa hallinneet serbit ottivat kuitenkin siitä haltuunsa isoimman osan, ja konflikti kesti vuoden 1995 lopulle. Vasta silloin serbit tekivät pitkään jatkuneiden YK:n pakotteiden alla vihdoin rauhan Bosnian ja Kroatian kanssa.
Kosovossa sodittiin puolestaan vuosina 1998–99, kun serbijoukot ja Kosovon vapautusarmeija ottivat yhteen. Serbit poistuvat vasta Naton kolme kuukautta kestäneiden ilmaiskujen jälkeen.
Muutamaa vuotta myöhemmin Jugoslavian nimi poistettiin viimeisistäkin kartoista, kun Serbia-Montenegro perustettiin helmikuussa 2003. Montenegro irtautui liittovaltiosta vielä omaksi itsenäiseksi valtiokseen vuonna 2006. Vuonna 2008 puolestaan Kosovo julistautui itsenäiseksi. Se tekee Kosovosta Euroopan nuorimman valtion. Serbia ei tosin ole tunnustanut tätä, mikä pitää jännitteitä yhä yllä.
Alueella on yhä Nato-johtoisia Kosovo Forcen (KFOR) joukkoja, joissa on palvellut vuosien varrella myös tuhansia suomalaisia rauhanturvaajia. Suomalaisilla on alueella oma osastonsa.
Suurin osa Kosovon väestöstä on albaaneja. Serbivähemmistö asuu pääosin maan pohjoisosissa, joita kannattaa välttää. Levottomuudet ovat suurimmillaan siellä.
Kosovossa liikuttaessa kannattaa myös pitää mielessä se, että vaikka tiet ja isoimmat asuinalueet on raivattu miinoista, miinoja on maassa yhä runsaasti. Tästä johtuen esimerkiksi luonnossa vaeltamista omin päin ei valitettavasti voi suositella. Suosituimmille vaellusreiteille sen sijaan kannattaa lähteä.
Hienot luonnonpuistot
Kosovo on vuoristoista seutua. Maan korkein huippu on Rudokan vuoristoa hallitseva ja 2660 metriin yltävä Rudoka e Madhe. Se sijaitsee aivan Pohjois-Makedonian rajan lähellä.
Kosovossa on kaksi hienoa luonnonpuistoa: Šar ja Bjeshkët e Nemuna. Näistä jälkimmäisen nimi ei tosin ole kaikista kutsuvin, kirotut vuoret. Šar sijaitsee etelässä Pohjois-Makedonian rajaa vasten, kun Bjeshkët e Nemuna löytyy puolestaan Kosovon länsiosasta Montenegron rajalta.
Šarissa voi myös hiihtää talvella, ja kokemus toimii samalla jonkinlaisena aikamatkana – jos sitä vertaa vaikkapa elämään Keski-Euroopan hiihtokeskuksissa…
Paikoitellen pittoreski Pristina
Pääkaupunki Pristina lienee se paikka, minne monet Kosovossa ensimmäisenä eksyvät. Ja miksi ei. Siellä on museoita, basaareja, trendikkäitä kahviloita, hyviä ravintoloita… Ja niille, jotka tykkäävät viettää aikaa vain istumalla aloillaan ja seuraamalla ympäröivän maailman menoa sen tuulia haistellen, paras paikka siihen Pristinassa on sen kävelykatu Äiti Teresan bulevardi eli Bulevardi Nënë Tereza. Toinen hyvä paikka ajattomaan hengailuun on Pristinan vanha tori. Ja tiistai on toripäivä.
Hyvä paikka ihmetellä maailman menoa on käydä myös Pristinan pittoreimmassa moskeijassa eli sulttaani Mehmet Fatihin moskeijassa. Se on valmistunut vuonna 1461 ja on erinomainen esimerkki sen ajan ottomaanien arkkitehtuurista. Ei se tietenkään vedä vertoja Istanbulin isoille moskeijoille, mutta kyllä se katsastamisen arvoinen on.
Toinen pakollinen arkkitehtuurikohde on kansalliskirjasto, usein kehuttu myös Euroopan rumimmaksi rakennukseksi. Se on liioittelua, se on korkeintaan toiseksi rumin… Ja vanhan kunnon ajan eli Jugoslavian sosialistista arkkitehtuuria on sitäkin tallella Pristinassa yhä riittävästi. Isoissa kerrostalokomplekseissa on jotenkin aina vain sitä rouheaa vetovoimaa. Samalla voi ihastella paikallisia graffiteja.
Ja lopuksi aikaa kannattaa varata myös Pristinan lähistöllä olevassa Gračanicassa vierailuun, ja käydä katsastamassa sen vanha luostari. Se on Unescon perintökohteita. Erikoinen rakennus sinänsä sekin.
Viehättävä Gjakovë
Pristina lisäksi suosittelemme käymistä myös muissa kaupungeissa. Näistä kaksi nousee ylitse muiden: kulttuuria pullollaan oleva Prizren sekä sympaattinen Gjakovë. Tuohon viimeksi mainittuun pikkukaupunkiin kannattaa mennä etenkin jos on tulossa tai menossa Albaniaan.
Aikoinaan Gjakovëssa pysähdyttiin useinkin. Kaupunki osui nimittäin silkkitien varrelle. Se oli yksi ottomaanien tärkeimpiä kauppapaikkoja Balkanilla.
Gjakovë on myös yksi niitä kaupunkeja, jossa on helppo istua alas hetkeksi, hengittää – samalla kuin aika lähes tuntuu seisahtuneen. Etenkin kävelykatu Sylejman Hadum Aga tarjoaa tähän erinomaisen mahdollisuuden. Vesipiipun ystäville kadun baarit ja kahvilat tarjoavat hyvän mahdollisuuden ottaa lungisti. Kahvilat ovat muutenkin ykkösajanviettopaikka Kosovossa. Ja kahvi on hyvää, useimmiten todella hyvää.
Ajaton Prizren
Prizren on puolestaan hieman isompi mutta omalla tavallaan vähintään yhtä sympaattinen kaupunki kuin Gjakovë. Kahvilat ovat ainakin yhtä hyviä. Ja kaupungin sijainti Šar vuorten juurella tekee siitä nätin. Paras tapa aloittaa kaupunkivierailu on kiivetä sen vanhalle linnoitukselle, istua sen muurin haarjalla ja katsoa vain alhaalla levittäytyvää punakattoista kaupunkia.
Kosovossa turisti saa muutenkin hengähtää kaikkialla, ja turistille on tarjoalla vielä sellaista vanhan ajan uutuuden viehätystä, joka on monesta paikkaa jo kadonnut. Tällä tarkoitamme alkuperäistä ja erilaista, joka on katoava luonnonvara nykyisellä massaturismin aikakaudella. Kosovoon isot turistimassat eivät vielä ole löytäneet, eli myös turismin ikävät lieveilmiöt loistavat poissaolollaan. Paikallisetkin ovat monesti aidosti uteliaita, että mistä kaukaa vieras on tullutkaan.
Ihmisiä, kahvia ja ruokaa
Kosovon paras anti – kuten myös Albaaniassa matkustettaessa – on sen ihmiset. Vieraanvaraisuus on yhä voimissaan, verisestä historiasta huolimatta – tai ehkäpä juuri siitä johtuen.
Pristinassa on helppo tulla juttuun paikallisten kanssa vain kahviloissa istumalla – kunhan jonkun sortin yhteinen kieli ensin löytyy. Espressokoneet suhisevat nykyään kaikkialla, ja baristat osaavat asiansa. Mutta kannattaa kokeilla myös kahvia kuten paikallisilla oli tapana juoda sitä… se ei eroa kovin paljon turkkilaisesta kahvista. Ottomaanien perua sekin.
Myös Kosovon ruokakulttuuri on sekoitus kaikkea mahdollista. Balkanille tyypillisesti suosiossa ovat niin täytetyt paprikat, erilaiset lihapiiraat, viininlehtiin kiedotut riisi-liha-kasvis-sekoitukset kuin myös lihaisat makkarat. Jälkiruoaksi sen kahvin kanssa kannattaa nauttia baklavaa, ja digestiiviksi otetaan slivovitsiä eli luumuviinaa – siitä on kiittäminen serbien kulttuurivaikutusta.
