Maastoajoelämys: jättimäinen ja pelottava – T-55 AM -taistelupanssarivaunu

Taistelupanssarivaunu on neuvostotekniikkaa ja kaikkea muuta kuin vanhanaikainen ja ylipainoinen rautaläjä. T-55 on yksi maailman eniten valmistettuja ja pitkäikäisimpiä taistelupanssarivaunuja.

Älä anna 38,8-litraisen V12-moottorin ja 42 tonnin taistelupainon hämätä, sillä T-55 ei ole vanhanaikainen ja ylipainoinen rautaläjä, vaan monessa mielessä moderni ja jopa tekninen edelläkävijä panssarivaunu- ja moottoritekniikan suhteen.

T-55 on yksi maailman eniten valmistettuja ja pitkäikäisimpiä taistelupanssarivaunuja, jota on valmistettu Neuvostoliiton lisäksi myös Puolassa, Tšekkoslovakiassa ja Kiinassa. Osa valtavasta painosta selittyy edessä olevalla lähes 50 senttimetrin panssaroinnilla ja sivuillakin on kahdeksan sentin panssarointi. T-55 ei ole uintikykyinen, mutta kaksimetrinen snorkkeli kytkettynä ja luukut suljettuna sillä voi tilapäisesti ajaa melko syvälläkin vedessä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Kiinnostava voimanlähde

Vaikka 38,8-litrainen V12-dieselmoottori on säilynyt lähes muuttumattomana 1930-luvun vaunuista lähtien, voidaan sitä silti pitää modernina. Ensinnäkin saksalaiset käyttivät toisen maailmasodan aikana vielä bensiinikoneita, kun itänaapurimme tankit liikkuivat jo dieselvoimalla. Kyseessä on täysalumiinimoottori, eli sekä sylinterikansi että lohko ovat alumiinia. Venttiilejä on neljä sylinteriä kohden ja niitä ohjataan kannen yläpuolisilla nitratuilla nokka-akseleilla, joita käyttää varmatoiminen mutta kallis akseli- ja ratasvälitys. Ei tarvitse siis kesken taistelun käydä nokkaketjun tai -hihnan vaihdossa.

Myös mäntien alapuolelta löytyy erikoinen rakenne, kun kiertokanget eivät ole perinteiseen tapaan vierekkäin kampiakselilla, vaan V-moottorin toisen puolen kiertokanki lähtee toisen kyljestä, eli kyseessä on ns. sivukiertokanki. Moottorista on saatu matala käyttämällä kuivasumppuvoitelua, mikä samalla sallii suuren öljynkulutuksen. Vapaastihengittävän moottorin teho on noin 600 hevosvoimaa. Myöhemmin samaa moottoria käytettiin ahdettuna uudemmissa T-72 -panssarivaunuissa, jolloin teholukemat pyörivät 700–800 hevosvoimassa.

T-55:n moottorissa voidaan dieselpolttoöljyn vaihtoehtona käyttää polttoaineena myös polttoöljyä, bensiiniä tai alkoholia, eli kyseessä on siis melkoinen multifuel. Kun moottori käy tyhjäkäyntiä, kuluu polttoainetta vain parikymmentä litraa tunnissa. Täydellä kaasulla ajaessa kulutus nousee noin sataan litraan tunnissa. Jos jotain huonoa moottorista voi sanoa, niin se ei täytä Euro6-päästönormeja ja öljyä saattaakin palaa 0–5 % polttoaineen kulutuksesta.

Käyntiin kelillä kuin kelillä

Jotta mikään yksityiskohta ei jäisi yhden kortin varaan, on moottorin käynnistystapojakin kaksi. Perinteisen 24 Voltin sähköstartin vaihtoehtona on paineilmakäynnistys. Paineilmajakopumppu jakaa 50 barin paineilmaa aina sen männän päälle, joka on menossa alas. Paineilma saadaan 150 barin ilmapullosta, jonka vaunun oma kompressori puolestaan täyttää moottorin käydessä.

Kylmäkäynnistystäkin on mietitty tarkkaan suunnitteluvaiheessa. Nollakelille asti T-55 käynnistyy normaalisti, eikä perinteisiä hehkuja ole moottorissa lainkaan. Pakkaskeleillä käytetään vaunun esilämmitintä, joka on käytännössä öljypoltin, jota ympäröi jäähdytin-nestevaippa. Esilämmitin lämmittää jäähdytysnesteen, joka kiertää koneessa. Öljysäiliössäkin kulkee kierukka, joka samalla lämmittää moottoriöljyn. Esilämmitin toimii hätätapauksessa vaikka 40 asteen pakkasessa ilman sähköä. Riittää, että on tulitikut, joilla saa sytytettyä esilämmittimen. Jos sähköä ei ole, hoidetaan jäähdytysnesteen kierrätys veivillä. Sen verran karkea ja tehokas tämä lämmitysjärjestelmä on, ettei sitä suositella käytettäväksi, jos vaunu seisoo puulattialla. Saattaa nimittäin puulattia ja koko vaunu syttyä tuleen.

Kattava artikkeli maastoajoelämyksistä on julkaistu kokonaisuudessaan painetussa Moottorissa 12/2020.

Vaikka läpi harmaan kiven – jyhkeä vaunu vakuuttaa kyvyillään

Käynnistyksen jälkeen jyhkeää vaunua ympäröi hetken melkoinen savupilvi, kun edellisen sammutuksen jälkeen pakosarjaan valunut moottoriöljy palaa pois. Jos haluaa piilottaa T-55:n kokonaan viholliselta savun avulla, niin silloin otetaan lisäksi käyttöön savukone, joka toimii ruiskuttamalla polttoainetta suoraan pakosarjaan.

Ohjaamoon tutustumisessa menee hetki, ennen kuin seisontajarrukahva, kaksi ohjaussauvaa ja vaihdevipu löytyvät luontevasti muun rekvisiitan keskeltä. Mittaristo on sijoitettu kuljettajan oikealle puolelle, joten sen vilkuilu vaatii pään kääntämistä sivulle. Ajamaan voi lähteä noin 10 minuutin koulutuksen jälkeen.

Liikkeellelähtöön valmistaudutaan painamalla kytkin pohjaan, valitsemalla suorahampaisesta 5+1 -manuaalivaihteistosta ykkös-, kakkos- tai peruutusvaihde ja vetämällä ohjaussauvat 1-asentoon. Sen jälkeen painetaan syöttöpoljinta (panssarivaunuissahan on syöttöpoljin eikä kaasupoljinta) ja nostetaan kytkin, ja kun vaunu liikkuu, työnnetään ohjaussauvat takaisin eteen.

Leveyttä T-55:llä on 3,6 metriä eli kahden henkilöauton verran, mikä kannattaa huomioi-da ajolinjoja valitessa. Toinen huomioitava erikoisuus ajamisessa on satamillisen rihlatun panssarikanuunan pitkälle vaunun etupuolelle ulottuva putki, jolloin ohjaamisessa kannattaa olla tarkkana, että putki ohittaa reitin varrella olevat puunrungot samalta puolelta kuin vaunukin.

Ohjaaminen tapahtuu päästämällä ensin syöttöpoljin ylös, vetämällä taakse sen puoleista sauvaa, johon halutaan kääntyä, ja painamalla syöttöpoljinta uudelleen. Ohjaussauvan vaikutus on kolmiportainen, aluksi se kytkee sisäkurvin puoleisen telan vapaalle, 1-asentoon sauvaa vedettäessä vaihtuu tiheämpi välitys ja taakse vedettynä se lukitsee telan.

Isommalle vaihteelle vaihdetaan kiihdyttämällä ensin, painamalla kytkinpoljinta ja kytkemällä vaihde vapaalle. Sen jälkeen vapautetaan kytkin, painetaan kytkinpoljinta uudelleen ja kytketään seuraava vaihde. Kytkin nostetaan jälleen ylös ja lopuksi painetaan lisää syöttöä. Pienemmälle vaihteelle vaihdetaan muuten saman proseduurin mukaan, mutta ennen uuden vaihteen kytkemistä annetaan reilusti ”välisyöttöä”.

Vaihteita vaihtaessa pitää huomioida, että vaihdekaavio poikkeaa totutusta. Laidassa ovat vastakkain kolmonen ja kakkonen, keskimmäisestä hahlosta löytyvät pakki ja ykkönen (ryömintä), ja toisesta laidasta vastakkain nelos- ja viitosvaihteet. Kokenut ajaja pystyy myös vaihtamaan vaihteita ilman kytkintä ja minkäänlaisia rutinoita, vain hakemalla syöttöpolkimella sopivat pyörintänopeudet rattaille.

Koeajon T-55M on vuodelta 1979 mutta modernisoitu 1990-luvulla. Itse rauta, tykinputki ja moottori eivät juuri kehity, mutta pimeänäkölaitteet, ammukset ja muut kylläkin.

Kattava artikkeli maastoajoelämyksistä on julkaistu kokonaisuudessaan painetussa Moottorissa 12/2020.

Hyvää

lujaa laatua T-55, vai miten se mainoslause meni?
edistyksellinen moottoritekniikka
innovaatiot moottorin käynnistämiseksi kaikissa olosuhteissa
sopii tekniikasta ja haastavasta ajettavuudesta kiinnostuneelle panssarivaunuharrastajalle

Huonoa