Istanbul Yerebatan Sarnic

Matkailu Ulkomaanmatkailu 7.2.2016

Mystinen Istanbul

Istanbul on ehdottomasti nainen: monikerroksinen, salaperäinen ja yllätyksiä täynnä. Entinen Konstantinopoli on sekoitus historiaa ja nykyaikaa, Eurooppaa ja Aasiaa, länsimaisuutta ja itämaisuutta. Idän aarteet sekä tuhannen ja yhden yön seikkailut ovat vielä löydettävissä, vaikkakin nykyaikaistuneessa muodossa.

Istambul-012

Meille annettiin ennen lähtöä pieni vinkki: joka toinen taksi Istanbulissa huijaa tavalla tai toisella. Tulimme lentokentältä hotelliin kahdella taksilla. Toinen laskutti täsmälleen mittarin mukaan ja antoi kuitin, toinen maksatti lähes tuplahinnan ilman kuittia…

Meillä on vain kolme päivää aikaa ennen kuin jatkamme matkaa. Kolme päivää maailman ainoassa kahdessa maanosassa sijaitsevassa kaupungissa on vain hetki. Yli 15 miljoonan asukkaan – tai kuinka paljon asukkaita nyt lopulta onkaan – Istanbul onkin haukattava pienin paloin kuin monikerroksista täytekakkua, mutta pitkällekin matkalle on aina otettava ensimmäiset askeleet.

Olen viivähtänyt Istanbulissa aikaisemminkin, joten tärkeimmät nähtävyydet olivat tuttuja ja pystyi seikkailemaan sivupolkujakin.

Kun aloittaa aamulla aikaisin, lopettaa kiertelemisen ja ihmettelemisen yömyöhään, kolmenkin vuorokauden aikana näkee jotain. Viikko on jo sopivampi aika, sillä nähdyn ja koetun sulatteluun on varattava aikaa.

Sininen moskeija

Sininen moskeija

Sultanahmet Istanbulin sydän

Hotelli kannattaa valita lyhyen matkan päästä tärkeimmistä nähtävyyksistä. Meidän majapaikkamme, Kent Hotel, on vain muutaman raitsikkapysäkin päässä Istanbulin sydämestä, vanhan kaupungin Sultanahmetista, jossa historialliset rakennukset ja muistomerkit ovat lähellä toisiaan.

Jos lompakko antaa myöten ja haluaa asua kuin ennen Orient Express –junan matkustajat tai kuten muun muassa Mata Hari, Agatha Christie, Ernst Hemingway, Alfred Hitchcock, Greta Garbo ja monet muut kuuluisuudet, valinta on silloin Pera Palace hotelli. Yö kahden hengen huoneessa tosin maksaa 350 euroa.

Ensikertalaisen on syytä keskittyä Sultanahmetiin, jota hallitsee suuri aukio. Aukion toisessa reunassa on Hagia Sofia, sitä vastapäätä uhmaavan jyhkeä Sininen moskeija, jonka vierellä on puolestaan Hippodromi, joka oli aikoinaan jättikokoinen stadion ja aukio.

Hagia Sofia

Hagia Sofia

Sieltä on taas lyhyt matka Basilica Cisterniin, joka on roomalaisten 500-luvulla rakentama maanalainen vesisäiliö.

Sulttaanien palatsi Topkapi sijaitsee Hagia Sofian takana – tai edessä, riippuu mistä päin katsoo. Topkapi-palatsin suojissa Ottomaani-sulttaanit pitivät hovia ja hallitsivat 1400-luvulta aina 1900-luvulle saakka.

Palatsin alue on laaja ja jos haluaa tutustua kaikkiin sen huoneisiin ja kammioihin, retkeen on varattava kokonainen päivä.

Kaukana ei ole myöskään uskomaton Suuri Basaari.

Saunan ystävälle löytyy Suuren Basaarin läheltä Cemberlitas Hamam. Sen höyrysaunassa voi antaa pään tyhjentyä. Pesun ja hieronnan jälkeen on kuin uusi ihminen puhtaana ja levänneenä valmiina kohti uusia seikkailuja.

Yksi Suuren basaarin sisäänkäynneistä.

Yksi Suuren basaarin sisäänkäynneistä.

 

Meri näkyy seitsemältä kukkulalta

Istambul-046

Sultanahmetin aukiolla liikkuu turistien lisäksi kaupustelijoita.

Meri auttaa hahmottamaan sijaintia. Se näkyy kaupungin jokaiselta seitsemältä kukkulalta. Kun laskeutuu vilkaaseen Eminönun lauttasatamaan Galatan sillan kupeeseen, pitkä merenlahti, Kultainen sarvi, työntyy mutkitellen sisämaahan. Vastarannalla näkyy maamerkkinä Galatan torni, Galatasarayn ja Beyoglun kaupunginosat ja aivan rannassa trendikäs Karaköy.

Bosborinsalmen toisella, Aasian puolella häämöttää Uskudarin kaupungiosa. Välissä on Neidontorni, joka on maailman ainoa kahden mantereen välissä oleva majakka. Saarella on loistava ravintola. Sinne voi mennä muutenkin ihailemaan Bosborinsalmella lipuvia laivoja ja kaupunkinäkymiä.

Jos haluaa heti ensipäivänä saada jonkinlaista yleiskuvaa Istanbulista, kannattaa vierailla 68 metrin korkeuteen kohoavassa Galatan tornissa. Tornin näköalaravintolassa voi nauttia kahvit ja tyytyä ihailemaan 360 asteen panoraamanäköalaa.

Kirjailija Mika Waltarin jalanjäljilläIstambul-734

Pera eli Beyoglu oli aikoinaan kaupunginosa, jonne ulkomaalaiset muuttivat ja perustivat asutuksiaan jo 1 200-luvulta asti. Siellä meidän mestarikirjailijamme Mika Waltarikin asusti aina Istanbulin käynneillään.

Waltarin suosikkihotelli oli Buyuk Londra Hotel, joka on vieläkin toiminnassa ja edullinen majapaikka kirjailijan ystäville.

Istanbul kiehtoi väkevästi kirjailija Mika Waltarin mielikuvitusta. Waltari matkusti Istanbuliin eli Itä-Rooman aikaiseen Konstantinopoliin ensi kerran heti opiskeluvuosiensa jälkeen 1920-luvulla. Tästä matkasta hän kirjoitti matkakirjan Yksinäisen miehen juna (1929).

Toisen matkansa hän teki sotien jälkeen ja siitä reissusta syntyi kirja Lähdin Istanbuliin (1948). Waltari halusi kerätä materiaalia uusiin historiallisiin romaaneihin, omien sanojensa mukaan ”ruokamultaa, josta joskus voisi kasvaa eläväksi mielikuvituksellinen menneisyys”.

Waltarin kirjallisesta ruokamullasta puhkesi kaksi erilaista kasvia: rönsyilevä, kronikoitseva, ironinen ja humoristinen Mikael Hakim (1949) ja tiivis, vakava ja pateettinen Johannes Angelos (1952)

Waltari ei itsekään osannut selittää Istanbul-innostuksensa syytä, hän vain totesi: ”Luulen, ettei maailmassa ole monta paikkaa, joka niin väkevästi kiehtoisi mielikuvitusta, ja jossa niin valtavasti tuntisi menneisyyden painon kuin tällä parin, kolmen vuosituhannen kerrostamalla maaperällä.”

Kun on lukenut Waltarin kirjat ennen matkaa, Istanbul ja sen historia syventyy ja kaupunki aukeaa aivan toisesta näkökulmasta.

Istambul-042

Päiväksi pois turistivirrasta

Kun jatketaan matkaa Beyoglusta rantaa pitkin saavutaan Besiktasiin, jossa on sulttaanin kesäpalatsi Dolmabahcen. Sen jälkeen vastaan tulee Ortaköy, jonka rannalla on kalaravintoloita ja kahviloita. Paikka on tunnettu myös muhkeista uuniperunoistaan. Ortaköystä häämöttää Euroopan ja Aasian yhdistävä Bosporinsilta.

Bosborinsalmessa liikkuu laivoja kuin meillä autoja moottori-teillä ruuhka-aikaan.

Bosborinsalmessa liikkuu laivoja kuin meillä autoja moottori-teillä ruuhka-aikaan.

Jos haluaa luikahtaa päiväksi pois turistivirtojen Sultanahmet-Taksim-akselilta, voi vierailla muslimikaupunginosa Eyup´issä. Se oli Waltarinkin yksi lempipaikoista Kultaisen sarven pohjukassa.

Taksilla kannattaa ajaa ylös Pierre Loti -kahvilaan, jossa voi nauttia perinteiseen tapaan tulisilla hiilillä valmistettua teetä ja ihailla hienoja näkymiä Kultaiselle sarvelle.

Kahvilasta voi lasketella rinnetietä Eyupin muhamettilaiselle hautausmaalle ja sen läpi moskeijan edustalle. Siellä näkee poikia, jotka ovat pukeutuneet prinssimäisiin juhla-asuihin. Pojat tuodaan tänne heidän ympärileikkauspäivänään.

Kolmen päivän reissulla ei oikein ehdi Aasian puolelle, mutta jos on aikaa, kannattaa ehdottomasti hypätä lauttaan ja matkustaa ”toiseen maailmaan” Bosborinsalmen yli Aasian puolelle. Lauttamatka kestää 20 minuuttia.

Aasian puolelle pääsee Besiktasin lauttasatamasta Uskudariin tai Kadiköy´hin. Siellä voi jopa aistia turistivirtojen ulkopuolista aitoa Istanbulia.

Kadiköyssä on kapea katu, jossa on pelkästään kahviloita vieri vieressä. Gunesli Bahce Sokak on puolestaan pitkä rannansuuntainen katu, jonka alkupäässä on vihannes-ja kalakauppoja. Ne elävät sopuisaa yhteiselämää ravintoloiden kanssa, joista saa taatusti tuoreista raaka-aineista valmistettua lähiruokaa, sillä ainekset on hankittu muutaman askeleen päästä.

Uskudar on Kadiköyn vieressä ”ylempänä oleva” verrattain vanhoillinen kaupunginosa, jossa huomattava osa naisista peittää hiuksensa huivilla.

Prinssien saaren aukio on täynnä hevosvankkureita. Saarella autot ovat kielletty.

Prinssien saaren aukio on täynnä hevosvankkureita. Saarella autot ovat kielletty.

Ikkuna islamilaiseen kulttuuriin

Suomalaiselle matkailijalle Istanbul tarjoaa ikkunan islamilaiseen kulttuuriin, mutta päivän päätteeksi voi istahtaa kahvilaan tai baariin ja unohtaa täysin olevansa muslimimaassa.

Maailman metropolit muuttuvat yhä enemmän toistensa näköisiksi ja paikoin Istanbulissakin voi kuvitella olevansa missä tahansa suurkaupungissa.

Silti Istanbulissa on säilynyt omaleimaisuus. Turkkilaiset arvostavat omaa kulttuuriansa. Idän aarteet ja tuhannen ja yhden yön seikkailut ovat yhä löydettävissä vaikkakin nykyaikaistuneessa muodossa.

Istambul-377

Käärmehiuksinen nainen

Maanalaisen vesisäiliön eli Yerebatan Sarnicin, sisäänkäynti on vaatimaton, mutta sen taakse kätkeytyy kiehtova maailma. Vesisäiliö on ehdottomasti yksi Istanbulin aarteista. Vesisäiliössä on kuvattu muun muassa kohtauksia Bond-elokuvaan Salainen agentti 007 Istanbulissa.

Yerebatan Sarnic

Yerebatan Sarnic

Alunperin vesisäiliöt rakennettiin tyydyttämään Hippodromin ja Hagia Sofian läheisyydessä sijainneen keisari Justinianuksen aikaisen Suuren palatsin vedentarvetta.

Kaikkiaan 336 pylvään kannattelemissa holveissa vallitsee lähes mystinen tunnelma, jota lisää hiljaa taustalla soiva klassinen musiikki. Vesialtaiden takaosassa on kaksi Medusa-kiveä, joita kannattelevat käärmehiuksiset hirviönaisen medusanpäät. Säiliön rakentajat uskoivat, että nurin päin käännettynä päät muuttuisivat onnea tuottavaksi taikakaluiksi ja suojelisivat vesisäiliötä.Istambul-347

Kalori on paras mauste

On kerrottava pieni tarina. Olin vuosia sitten viikon reissulla vaimoni kanssa Istanbulissa ja Turkin valtion matkailutoimisto hoiti opastuksen. Oli sovittu, että käymme syömässä jossain hyvissä ruokapaikoissa viikon aikana pari, kolme kertaa.

Eihän se käynyt vieraanvaraisille turkkilaisille, vaan Kismet-niminen oppaamme vei meidät joka ilta eri paikkaan aivan loistavien ruokapöytien ääreen. Emme ole koskaan syöneet niin hyvin. Viimeisenä iltana piti kohteliaasti kieltäytyä, sillä liika on aina liikaa…

Nyt kuljimme omia polkujamme , ja meillä oli muita kanavia myöten hankittu opas Gövce Oraloglu. Hän teki oppaan hommia teatteriopiskelun rahoittamiseksi.

Götse – kuten häntä tuttavallisesti kutsuimme – vei meidät muun muassa Aasian puolelle Kadikoy´hin.

Ravintolassa tilasimme kalaa ja saimme aivan mahtavat annokset. Ja se oli vain yksi ravintola muiden joukossa, mutta johonkin on istuttava. Hintataso verrattuna turistivirtojen Sultanahmetiin tai Taksimin läheisyyden ravintoloihin oli selkeästi alhaisempi.

Hyvän ruuan ystävän ongelma onkin paikan valinta, kun vieri vieressä on toinen toistaan houkuttelevampia paikkoja ja vatsa ei vedä kuin yhden illallisen vuorokaudessa.

Istambul-469

Yhtä suurta basaarialuetta

Jabir ilmestyi aina varhain aamulla ja pystytti hotellin viereiselle kapealle kujalle myyntipöydän, jossa oli pääasiassa vaatteita, niin aikuisille kuin lapsille.Istambul-276

Muutamien päivien aikana meistä tuli ystävät. Jabirin t-paidat, farkut tai villatakit olivat piraattikamaa. Kymmenellä eurolla sai farkut ja muiden vaatteiden hintataso samaa linjaa.

Kilpailu kadulla on ankaraa, mutta taatusti taustalla vallitsevat tietyt lait. Jos Jabirilla ei ollut riittävän suurta kokoa, hän vinkkasi naapurin luokseen ja sai muutaman lantin välityspalkkiota. Voi olla, että kaikki alueen myyjät olivat saman omistajan renkejä, jotka tienaavat leipänsä provisiopalkalla.

Ostosmatkailijalle koko kaupunki on suurta basaarialuetta.

Istanbulin hienoimmat liikkeet sijaitsevat Taksimissa. Taksim-aukiolta lähtee Istikal Caddesi , jota kutsutaan modernin Istanbulin sydämeksi. Peran vanha pääkatu on vilkas, monimuotoinen ja kosmopoliittinen yhdistelmä kirkoista muotikauppoihin.

Istanbulissa on tietysti hienoja ostoskeskuksia, mutta miksipä niihin menisi, kun samoja merkkituotteita saa maailman jokaisesta ostoskeskuksesta.

Katumarkkinoilla on mielenkiintoista vierailla ja tehdä ostoksia. Katumarkkinoita on viikon jokainen päivä, sillä ne kiertävät eri päivinä eri kaupunginosissa. Esimerkiksi Fatihmoskeijan takana on värikkäät markkinat joka keskiviikko. Kadikoyssa myydään tiistaina vaatteita ja perjantaisin pystytetään ruokamarkkinat.

Istambul-421

Vaateostoksille kannattaa mennä Mahmut Pasa-kadulle Eminonuun. Mahmut Pasa on ihmisiä kuhiseva, kapea ja paikoin jyrkkäkin katu, joka nousee Maustebasaarin takaa Suuren Basaarin yhdelle sivuportille. Pieniä liikkeitä pursuaa molemmin puolin katua.

Kauniiden holvien varaan katettu Suuri Basaari, Grand Bazaar, on labyrinttimainen tuhansien kauppojen ja vilkkaan kaupankäynnin keskus, joka perustettiin vuonna 1453.

Istambul-072

Suuressa Basaarissa astioille, alusvaatteille, leluille ja kosmetiikalle on oma katunsa tai korttelinsa. Kauppiaat notkuvat liikkeidensä ovensuussa juttelemassa keskenään.

Pääkäytävä loistaa kultaa, hopeaa ja timantteja. Basarista löytää kaikkea: nahkatuotteita, piraattilaukkuja, keramiikka-astioita.

Istambul-208

On makuasia, lähteekö rankalle ostosmatkalle Suuresta Basaarista Mahmut Pasa kadun kautta Maustebasaariin vai toisin päin. Ehkä alamäkeen on helpompi lasketella ja päätyä Maustebasaarin huumaaviin tuoksuihin, onhan kaupan mausteita, yrttejä ja ruokatarvikkeita ympäri maailman.

Istambul-247

Kulta- ja hopeakoruja saa joka puolelta. Hinnoissa on vain otettava huomioon, että aidon kullan hinta noudattaa maailmamarkkinahintaa ja vain työn osuus on Turkissa halvempaa. Muutenkin arvokorujen ostossa kannattaa pitää pää kylmänä. Halpoja kulta- ja timanttikoruja ei ole olemassakaan.

Tinkiä tietenkin pitää, mutta kohtuudella ja molempien osapuolten kasvot säilyttäen. Parhaimmillaan hinnoista saa pudotetuksi puolet, mutta vähintään kolmannes on tingittävissä.

Istambul-237

 

Ruokaa ja viihdettä kellon ympäri

Vaikein ongelma on, mistä aloittaisi ja mitä valitsisi, sillä tarjonta on huikeaa.

Lyhyesti sanottuna: Istanbulista löytää mitä vain ruokaa ja mitä vain viihdettä. Musiikillisesti se on kuin Spotify, josta voi valita mielettömän isosta valikoimasta mieleisimmät bändit ja artistit.

Kun vain tietää paikat… Istanbul nimittäin ei koskaan nuku. Aina on joku klubi tai baari auki jossain.

Turkkilaiset itse viettävät juhliaan mieluiten istumassa ystävien kanssa ravintolassa tuntikausia, syöden meze-alkupaloja ja nauttimalla anisviina rakia. Illanviettoa säestää usein soittoryhmä viulun, laulun ja rumpujen sävelin, ja pöytäseurue voi yhtyä lauluun.

Suomalainen ei kovin kauaa jaksa kuunnella yksitoikkoiselta kuullostavaa musiikkia, mutta hieman kääntäen voisi ajatella, että taivutapa turkkilainen kuuntelemaan suomalaista hanurimusiikkia tuntitolkulla.

Taksim-aukio on tuttu mellakoiden ja mielenosoitusten pitopaikkana, mutta siitä lähtee Istikal Caddesi, jonka päästä päähän voi ajella vanhanmallisella nostalgisella raitsikalla ihmismassojen läpi ja sitten kävellä pujotella se vielä uudestaan ja poiketa sivukaduille.Istambul-310

Galatasillan alapuoli on täynnä ravintoloita, mutta ne on kansoitettu turisteilla. Parempia ja edullisempia ruokapaikkoja löytyy pilvin pimein muualta.

Istikal on Istanbulin ravintola- ja yöelämän kiistaton sydän. Kadulla on elokuvateattereita, taidegallerioita, baareja, klubeja ja tunnelmallisia kahviloita.

Nuorten bilehileiden kannattaa suunnata Taksimin yöelämään niin kutsuttuun paholaisen kolmioon

Kartalta huvikorttelit löytyvät Istiklal-Bulevardin takaa Nevizade Sokakin, Sahne Sokakin ja Balo Sokakin muodostamasta kolmiosta, valaisee Ayla Albayrak Mondon Istanbul-matkaoppaassa. Näiden katujen varsilta, takaa ja kulmilta löytää lähes kaikkea.

Nevizade-kadulle ovat keskittyneet tavernat ja baarit. Balo Sokakilla taas on enemmän yökerhoja, livemusiikkia ja tanssipaikkoja. Sanotaan että Istanbul on tänä päivänä Euroopan paras biletyspaikka.

Istanbuliin kannattaa mennä jo pelkästään nauttimaan hyvästä ruuasta, kahviloiden ja konditorioitten leivonnaisista, hedelmistä, kahvista, teestä…

”Herkkupeffa-turistia” varoitetaankin, että uusien ruokien maistelu voi viedä voiton kaikista muista Istanbulin ihmeistä.

Istambul-484

Jos Istanbul on tavaroiden basaari, kyllä se muistuttaa myös valtavaa ruokabasaaria. Vähän väliä tulee vastaan kioskeja tai kärryjä, joissa myydään yhtä sun toista vatsantäytettä. On pystykebabia, paahdettuja kastanjoita, keitettyjä maissintähkiä, makrillisämpylöitä ja ties mitä muuta.

Turkista tulee ensimmäisenä mieleen kebab, mutta kebab ja sen variaatiot muodostavat vain osan Turkin värikylläisestä ruokakulttuurista.

Istanbulista löytyy useaa lajia tuoretta kalaa, maukkaita kasviksia, haudutettuja ruukkuruokia ja monennäköisiä leivonnaisia, baklavia ja lokumia.

Istanbulin ravintoloissa tarjoillaan lähes kaikkia ruokalajeja, joita Turkin eri alueilla valmistetaan.

Islamin vaikutus näkyy siinä, että alkoholia ei välttämättä aina löydy ravintoloitten ruokalistoilta, varsinkaan kebabpaikoissa.

Lentävä matto on olemassa

Lentävä mattoko tarua…? Ei ole, olen omin silmin ja selvinpäin nähnyt kuinka matto lähtee lentoon, tosin taitavien käsien heittämänä ja lento kesti vain pari sekuntia.

Harvoin tapaa niin loistavaa myyntimiestä kuin Suuren Basaarin lähellä sijaitsevan Agora –nimisen yrityksen toisen kerroksen matto-osastolla. Nedim Bekiroglu pitää meille noin tunnin luennon turkkilaisista matoista – tietysti teen kera.

Istambul-181

Tyylikkäästi pukeutunut ja loistavaa englantia puhuva Nedim kertoo huumorin ryydittämänä turkkilaisten mattojen historiasta, materiaaleista ja tekotavasta.

Turkkilaisen maton tarina ulottuu yli 3 000 vuotta ajassa taaksepäin. Jos oikein muistan, vanhin Turkissa tehty matto on nyt Pietarissa museossa. Venäläiset muutenkin ovat innostuneita maton ostajia – mitä kalliimpi matto on kyseessä, sitä varmemmin ostaja on Venäjältä. Meille Nedimin esittelemä kallein matto maksoi noin satatuhatta euroa.

Nedim myös korostaa, että heillä ei myydä tehdastekoisia koneella kudottuja mattoja, vain käsinkudottuja. ”Täällä ei myydä ladamattoja vaan rolls royce -mattoja” hän sanailee.

Nedemin apulaiset kääntelevät mattoja ja samalla maton väri vaihtelee valon mukaan.Istambul-150

Turkkilaisen maton salaisuus ovat taitavat kädet, mutta toisin kuin muissa itämaisissa matoissa, värikkäissä turkkilaisissa matoissa käytetään kaksoissolmuja.

Ja jos taas ymmärsin oikein, jokainen solmu kiedotaan kahdesti loimilangan ympäri ja varmistetaan kaksinkertaisesti. Tämä tekee turkkilaisesta matosta muita kestävämmän.

Käsinsolmittuja mattoja on kolmea lajia: villasta, villa-puuvillasta sekä silkistä valmistettuja.

Villalangasta valmistetut matot ovat pinnaltaan karheampia ja kuvioinniltaan yksinkertaisempia.

Villa-puuvilla matoissa villasolmut on kudottu puuvillaiseen loimeen. Matto on tiiviimpi ja sen kuviot ovat yksityiskohtaisempia. Maton hinta tietenkin nousee.

Ylellisemmät ja kalleimmat matot valmistetaan silkistä.

Mattojen tyylit ja kuvioinnit vaihtelevat sen mukaan, missä ne on tehty.

Kuuluisimmat ns. Milas-matot tulevat Turkin länsiosista. Niissä on käytetty materiaaleina villaa ja kuvionnissa kellertäviä sävyjä.

Hienoimmat ja tiiviimmin kudotut matot tulevat Hereken alueelta. Ne solmitaan silkistä ja puuvillasta, ja ne koristellaan kauniilla kukka-aiheilla. Ennen vanhaan Herekan alueella valmistettiin mattoja ainoastaan sulttaanin palatsille.

Ilman asiantuntemusta matto-ostoissa joutuu helposti jymäytetyksi. Nedim neuvoo kääntämään maton ympäri ja katsomaan solmukohtia aivan maton laidassa. Koneella kudotuissa matoissa laita on yleensä varmistettu ompelemalla.

Saimme houkuttelevan erikoistarjouksen, johon sisältyi kuljetus Suomeen, mutta tällä kertaa kiitimme kohteliaasti. Agora mattotalo löytyy netistä osoitteella agorarug.com Siellä kannattaa käydä jo pelkän esitelmän vuoksi.

Jos samalla reissulla haluaa ostaa vaimolle esimerkiksi häälahjaksi kultaiset korvakorut timanteilla, se käy päinsä talon katukerroksessa. Miehelle annetaan hieno takuu: jos vaimo viiden vuoden aikana ei ole tyytyväinen ostokseen, korvikset vaihdetaan toisiin.

Istanbul on hieno paikka, mikseipä veisi vaimon korviksien vaihtoreissulle – tai sitten uusien korujen ostoon.

Jaa artikkeli

Istanbul

Turkki