Pääkirjoitus: Rajat radalta – elämys palkitsee

Sekä ajouran alussa oleva että kokenut kuljettaja hyötyy oikein toteutetusta rataharjoittelusta.

Ajouran alussa kuljettajalta puuttuu kokemuksen tuomaa varmuutta. Kokenut kuljettaja puolestaan tuudittautuu helposti petolliseen luottamukseen omiin taitoihinsa. Kumpikin hyötyy oikein toteutetusta rataharjoittelusta.

Nuoruuteen kuuluu rajojen etsintä ja itsensä haastaminen. Koska se on osa nuoren aikuisen olemusta, näkyy se myös tavassa käyttäytyä moottoriajoneuvojen kanssa liikenteessä. Vauhti huumaa, omien taitojen esittely innostaa ja kaverit kannustavat. Toiset selviytyvät nuoruuden aallokoista kolhuitta, toisia ne koskettavat kohtalokkaasti.

Tyypillisin välitön riskitekijä nuorten kuljettajien onnettomuuksissa on ajoneuvon käsittelyvirhe tai väärä ajoliike, kuten äkillinen ja voimakas ohjausliike tai virheellinen ajolinja. Kokeneella kuljettajalla kompastuskivi on tyypillisesti reaktioaika: nopeaa toimintaa vaativaa tilannetta ei osata odottaa, ”kun ei sellaisia tilanteita ole ennenkään tullut eteen”. Tuloksena on myöhästynyt tai liian löysä toiminta ratin takana. Kaikki nämä ovat kuitenkin virheitä, joiden todennäköisyyttä voi poistaa harjoittelemalla. Muun liikenteen seassa tällainen harjoittelu on mahdotonta, mutta jokaisella kuljettajalla pitäisi olla mahdollisuus harjoitteluun suljetulla alueella. Paras mahdollinen paikka oppimisen ja elämysten kannalta on moottorirata.

Ratoja ja rata-aikoja löytyy, kun niitä osaa etsiä. Tähän numeroon olemme koonneet niistä tietoja ja toivomme, että yhä useampi lukijamme rohkaistuisi lähtemään kesän aikana radalle. Se ”eka kerta” kannattaa kokea mieluiten osaavan ohjaajan johdolla, koska silloin ratakokemuksesta todennäköisesti tulee antoisin ja kannustavin. Yksi kerta ei nimittäin riitä. Ekalla kerralla voi saada orastavan ajatuksen siitä, millaisia taitoja kannattaisi kehittää, mutta vasta kertaus ja säännöllisyys tuo nämä taidot osaksi kuljettajan todellista työkalupakkia.

Ratavierailun antiin kuuluu tietenkin taitojen harjaantuminen, mutta yhtään vähäarvoisempaa ei ole se hurmio, mitä onnistuneesta ratapäivästä jää. Se tunne tuo kerran huumaantuneen kuljettajan radalle uudestaan ja uudestaan ja jokainen kerta vähentää tarvetta etsiä tätä hurmiota yleisiltä teiltä. Vauhdin ja taitojen kokeilun huuma kuuluu radalle, yleisessä liikenteessä nautitaan sujuvuudesta ja siitä, että kaikilla on turvallista liikkua paikasta toiseen autolla tai moottoripyörällä tai jollain muulla kulkupelillä.

Liikenneturvallisuuden näkökulmasta onkin hyvin valitettavaa, että moottoriradat nähdään edelleen vain bensapäiden temmellyskenttänä, naapuruston rauhan häiritsijänä tai ympäristön tuhoajana. Tämän asenteen soisi muuttuvan. Jokaista kuljettajaa pitäisi kannustaa ajoneuvon käsittelyn jatkuvaan harjoitteluun samaan tapaan kuin työelämässä jo tunnustetaan elinikäisen oppimisen merkitys.