Käytetty kesäauto: Honda Civic Type R oli luotettavin Moottorin käytetty auto ikinä, mutta piti sitä kerran itsekin korjata

Moottorin käytetty Honda Civic Type R oli vastoin odotuksia tähän asti luotettavin käytetty käyttötestiauto. Kerran pääsimme kuitenkin myös itse ropaamaan kesärassiamme.

Edellisessä Honda Civic Type R:n loppuraportin osassa kerroimme, että kesäautoilu oli harrastamiseksi aika halpaa. Vaikkakin hintava liikkeellä teetätetty jarruremppa ja 8,38 litran keskikulutus sadalle kilometrille kieltämättä jonkin verran tyhjensi lompakkoa. Samaan hengenvetoon todettakoon, että autolla myös ajettiin vähemmän kuin käytetyllä Mondeolla ja Golfilla, mutta sekin huomioiden rassauksen määrä oli erittäin vähäistä.

Käyttökulujen suhteellistamisessa auttoi kuitenkin se, että Civic toimi läpi käyttötestin lähes moitteettomasti. Käyttötestin loppupuoliskolla suoritettu ratareissu Kymiringille toi kuitenkin mukanaan pari ongelmaa. Niistä kriittisempi oli edellä mainittu jarrupalojen kitkapintojen irtoaminen, jonka johdosta autoon jouduttiin vaihdattamaan myös jarrulevyt. Tämä korjaus tehtiin autoon Kymiringin lähellä sijaitsevalla liikkeellä, koska itsellämme ei ollut mukana tarvittavia työkaluja.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Unohtunut ongelma

Kun auto jokusen päivän päästä haettiin korjaamolta, oli jo tyystin unohtunut, että sisätilan puhaltimen moottori teki niin ikään radalla tenän.

Vian paikannus aloitetaan aina yksinkertaisimmasta paikasta – eli tässä tapauksessa sulakkeesta. Sulake näytti päälle päin ehjälle, mutta varmuuden vuoksi sen kunto vilkaistiin vielä yleismittarin jatkuvuustesti-toiminnolla. Yleismittarin koskettimet siis sulakkeen eri päihin, piippaus kuului, eli sulake oli varmasti ehjä.

Seuraavaksi oli siis aika käydä itse puhallinmoottorin kimppuun. Joskus kyseisen osan irroitus voi olla hyvinkin työlästä, pahimmissa automalleissa voi joutua purkamaan kojelautaa tuntisotalla moottorin irrottamiseksi.

Civicissä homma kuitenkin hoitui helposti. Moottori löytyi vain yhden suojamuovin takaa, ja mahtui tulemaan sieltä irti puhaltimen siivikkoineen kaikkineen heti muutaman ruuvin irrottamisen jälkeen. Tässä vaiheessa olikin jo helppo arvata syyn olevan nimenomaan moottorilla, sillä sen kuoret olivat paksun hiilipölykerroksen peitossa.

Kiire tien päälle

Moottoriin olisi voinut myös vaihtaa hiilet, mutta nykyään suositellaan usein vaihdettavan koko osan. Usein muutkin komponentit on mitoitettu kestämään suurin piirtein saman ajan kuin hiilien, joten reilut 50 euroa kustantava uusi moottori ei tuntunut tyhmemmältä satsaukselta.

Kello löi jo pitkästi iltapäivän puolella, ja samana päivänä autolla oli vielä taitettava 500 kilometrin kotimatka, eli varaosapuodista vauhdilla takaisin tallille puhaltimen kimppuun. Uusi osa näytti samanlaiselle kuin vanha, ja sen sai vaihdettua paikoilleen kuoriin kymmenisessä minuutissa.

Pian koko hökötys oli ruuvailtu takaisin paikalleen, eikä jäljellä ollut enää kuin liittimen kiinnitys. Ja sitten olikin taas aika kiroilla koko rahan edestä: liitin ei mennyt paikalleen, eikä kojelaudan alle pimeään oikein nähnyt mikä siellä mättää. Puhallinkompleksi oli siis irrotettava uudestaan.

Puhallin pöydälle, ja vertaamaan uuden moottorin liitintä vanhan vastaavaan. Erilainenhan se oli – nimittäin toinen moottorin kosketinpinta oli käännetty 90 astetta viereiseen nähden, kun vanhassa molemmat pinnat sojottivat samaan suuntaan. Muuten osa oli siis oikea, ja korjauksen olisi voinut tehdä esimerkiksi liittimillä ja johdoilla, mutta nyt oli kuitenkin jo aika lähteä ajamaan kotiin. Vanha puhallin asennettiin paikalleen, ja alamuovi jätettiin asentamatta. Aina kun puhallin herkesi toimimasta auto ajettiin tien sivuun ja annettiin napakka kopautus puhaltimelle, joka aina jaksoikin herättää moottorin uudelleen käyntiin.

Uuteen nousuun ja pettymykseen

Seuraavana päivänä tilattiin uusi moottori, joka varaosakuvan mukaan oli myös liittimen osalta juuri sellainen kuin piti. No, ei ollut, vaan tämä oli täysin vastaavanlainen edellisen ostoksen kanssa. Samaa alihankkijan valmistamaa osaa käytetään useissa eri automalleissa, ja myös useamman eri valmistajan tuotteissa – jossain vaiheessa täysin oikeanlaisen moottorin valmistus lienee lopetettu kokonaan, sillä muita vaihtoehtoja tilalle ei löytynyt.

Päädyttiin siis jo aiemmin harkitsemaamme ratkaisuun, niin kutsuttuun Zetor-miehen asennukseen. Kaikessa yksinkertaisuudessaan lyhyiden monisäikeisten sähköjohdon päihin kiinnitettiin liittimet, joiden avulla auton omasta liittimestä virta saatiin syötettyä uudelle moottorille. Asennuksessa ei mennyt kauaa, mutta sen rujouden vuoksi oikeanlainen osa olisi ollut parempi.

Pääasia kuitenkin, että auto tuli kuntoon. Muita korjauksia autoon ei enää sen käyttötestin aikana tehtykään, joten kyseessä oli oikeastaan ihan virkistävä iltapuhde.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy