Käyttötesti käytetyllä: ikiliikkuvat tähtikeulat S124 ja W123

Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen otti käyttötestiautomme syyniin ja vertaili sitä omaansa, noin 10 vuotta vanhempaan W123-koriseen.

Kun kuulin, että Moottori-lehti on hankkinut käytetyksi käyttötestiautoksi S124-korisen Mercedes-Benzin, ilmaisin välittömästi toimituspäällikölle mielenkiintoni sen koeajoon. Kyseiseen automalliin liittyy paljon muistoja ajoilta, jolloin viime vuosituhannella ajelin taksia Porissa. Myös parilla kaverilla oli satakaksneloset ja niillä tuli taitettua reissu, jos toinenkin – innokkaana automiehenä varsin usein olin kaveriporukasta se, joka sitten istahti tähtiratin taakse ikiliikkujaa käskyttämään.

Käyttötestiautomme ei varmasti enää sen suurempia esittelyjä kaipaa. Vertailukumppani, W123-korinen Mersu on valmistettu joulukuussa 1982. Se on ollut ensin autoliikkeen esittelyautona, josta sukulaisperheeni hankki sen lähes uutena, keväällä 1983. Sittemmin auto tuotiin muuttoautona Suomeen elokuussa 1984. Omistukseeni se päätyi ensimmäisen kerran 1997. Välillä auto oli isälläni ja hänen omistuksensa loppuajan se myös seisoi tallissa ajamattomana noin 12 vuoden ajan. Hankin auton toistamiseen itselleni viime keväänä ja se elvytettiin ensin ajo- ja katsastuskuntoiseksi ja lopulta museorekisteriin.

Kymmenessä vuodessa ripaus mukavuutta

Molemmat vertailun kohteena olevat autot ovat dieseleitä, 123-korinen nelisylinterinen 240D ja 124-korinen viisisylinterinen 250TD. Moottoriltaan uudempi on huomattavasti sitkeämpi ja pirteämpi.

Lähes kymmenen vuoden ikäero näkyy moottorin lisäksi uudemman mallin äänieristyksessä: moottorin ääni, ajoviiman suhinat ja rengasmelu on selvästi opittu tuona aikana paketoimaan korin ulkopuolelle. Osittain tämä johtuu varmasti myös siitä, että tässä vertailussa olevassa 123-korisessa on vain neljä vaihdetta 124-korisen viiden vaihteen sijaan. Äänimaailman lisäksi asialla on vaikutusta myös polttoainetalouteen.

Myös käytettävyyteen on ajan kuluessa tullut ripaus nykyaikaisuutta: 124:n etuovien ikkunoita ja kattoluukkua auotaan ja pelkääjän puoleista sivupeiliä säädetään sähköllä siinä, missä vertailussa olevassa 123-korisessa nämä hoidetaan vielä käsipelillä. Toki 123-koriseenkin nämä ominaisuudet ovat olleet saatavissa sähköisinä lisävarusteina, mutta kovin yleisiä ne eivät kuitenkaan ainakaan täällä Suomessa ole vielä olleet 70-80 lukujen taitteessa.

124-korisessa olevan sähköisen kattoluukun selkeä etu verrattuna 123-korisen mekaanisesti liu’utettavaan on se, että luukkua on mahdollista avata myös takareunaa nostamalla. Tätä ominaisuutta olen kaivannut omaani, koska auringon porottaessa korkealta, se kuumottaa kokonaan auki olevan luukun reiästä tuskaisen kuumasti ja pakottaa varsin usein sulkemaan luukun. Tosin, pelkästään kattoluukun takareunaa raotettaessa on oltava tarkkana, sillä kattoluukku unohtuu tuossa asennossa helpommin auki – onneksi juuri silloin ei satanut.

124:n kaasupoljin takertelee

Manuaalivaihteisella Mersulla ajaminen ei ole kyseiseen merkkiin tottumattomalle aluksi kovin helppoa. Auto vaatii oman rauhallisen ajotyylinsä.

Isommalle vaihdettaessa tulee kytkimen ollessa pohjassa pudottaa moottorin kierrokset tarkasti siihen kohtaan, josta veto seuraavalla vaihteella alkaa. Mikäli nostaa kaasupolkimen kokonaan ylös ja pudottaa kierroksia liikaa, rankaisee auto nykäisyllä. Tämä ei tietenkään ole matkustusmukavuuden eikä voimansiirron kestävyyden näkökulmasta mitenkään hyvä asia. Vastaavasti pienemmälle vaihdettaessa on tärkeää, että nopeus sovitetaan ensin pienemmälle vaihteelle sopivaksi ja sen jälkeen, kytkimen ollessa pohjassa, tullaan kierroksilla vastaan niin, että kytkintä nostettaessa kierrokset ovat valmiiksi siinä, mihin ne uudella vaihteella muutenkin asettuisivat.

Vaihteenvalitsimen sujuva liike edellyttää kepin pysäyttämistä vapaa-asentoon hetkeksi ennen seuraavan vaihteen kytkentää. Näin laatikko suorastaan imaisee uuden pykälän sisään eikä keppi lyö käsille. Kun vaihtotekniikasta pääsee jyvälle, tarjoavat vanhemmat tähtikeulat äärettömän miellyttävää kyytiä.

Edellä kuvaamani ohjeistus toimii molemmille vertailun autoille. Tosin uudemmassa, 124-korisessa, kaasupoljin on todella jäykkä ja sen painaminen vaatii näin ollen enemmän voimaa. Poljin tuntuu myös hieman takertelevan, jolloin tilanteeseen sopivien kierrosten löytäminen tarkasti ei aina onnistu. Vanhemmassa 123-korisessa yksilössä kaasupoljin sen sijaan on kevyempi ja jouhevampi käyttää, mikä tekee ajamisesta helpompaa. Ongelma on yksilökohtainen ja se olisi uskoakseni selätettävissä varsin maltillisilla huolto- ja korjaustoimenpiteillä, joiden myötä ajettavuus helpottuisi ja kyyti paranisi vielä entisestään.

Turvallisuutta parantavat ratkaisut yleistyneet ajan myötä

Molemmat Mersut ovat olleet turvallisuudeltaan aikakautensa kärkiautoja. Turvallisuuskehitystä on kuitenkin tapahtunut näiden autojen valmistumisen väliin jäävien noin kymmenen vuoden aikana.

Ehkä keskeisimpinä turvallisuuseroina nostaisin esiin sen, että 124-korinen on varustettu ABS-jarruin, turvavyömuistuttimella sekä takaistuimen pääntuilla, jotka vanhemmasta 123-korisesta yksilöstä vielä puuttuvat. Toki siihenkin niitä on ollut saatavilla lisävarusteina, mutta ne ovat varmasti tuohon aikaan jääneet aika monelta auton tilaajalta vielä ruksailematta.

Kahden klassikkoikään ehtineen tähtikeulan välisiä eroja on vielä lisääkin, mutta niihin palataan hieman myöhemmin toisen artikkelin muodossa!