Käyttötesti käytetyllä: me kysyimme, te vastasitte – lukijoiden kokemukset Mercedes-Benz W124 -korimallista

Moottorin käyttötestin aikana olemme ehtineet kirjoittamaan melkoisen paljon käytetystä diesel-Mersustamme. Annoimme nyt puheenvuoron teille!

Aivan alkuun täytyy lähettää sadat kiitokset ja lähes yhtä useat pahoittelut. Moottorin käyttötesti käytetyn Mercedes-Benz S124 -dieseltähden alkaa olla lopussa. Kysyimme sen kunniaksi viikko sitten teiltä lukijoilta omia kokemuksia ja saimmekin teiltä aivan valtavan vastaustulvan, kiitokset siitä!

Pahoittelut joudutaan toimittamaan siitä, ettemme millään voi mahduttaa yhteen artikkeliin kaikkia, noin kahtasataa teidän vastausta. Todella moni oli vieläpä panostanut todella isosti vastauksiin. Mahdollisimman monen vastauksen sisällyttämiseksi useaa palautetta on lyhennetty ja pyritty poimimaan mukaan niistä oleelliset asiat.

Entinen taksikuski

Vuonna 1989 rupesin ajamaan taksia Espoossa. Isännällä oli melko paljon ajettu W124-Mercedes. Siinä oli kiusallinen vika kun takapyörien ripustuksissa oli väljiä niveliä josta johtuen takapyörät pyrkivät ohjaamaan etenkin uraisella tiellä. Perä lähti uran pohjalla ajaessa vatkaamaan puolelta toiselle niin, että matkustajat oikeasti heiluivat takapenkillä ja useimmiten kysyivät onko tässä autossa kenties jotain vikaa. Jos ajoin uran jompaa kumpaa reunaa niin kyyti oli vakaampaa kun nivelet eivät alvariinsa pyrkineet kääntyilemään.

Rappuset alas

Hei. Tuli ajeltua taksissa -90 luvulla näitä 200d malleja paljon. Ajettavuudeltaan yksi paras auto mitä ajanut. Alusta sopivan jämäkkä ja ohjaus tasapainoinen. Antoi anteeksi paljon jos tarve vaati, ei reagoinnut heti ratin liikkeisiin. Vakio 200d oli hieman tehoton, mutta pumpun säädöllä sai pirteämmäksi. Yksi hauska muisto jäi auton kestävyydestä. Vein asiakkaan kotiin talvella, oli yö ja auraamattomalla tiellä lunta 20 senttiä. Asiakas poistui autosta ja lähdin kääntymään rivarin päädyssä poispäin. Rinnepiha ja alkoi jumalaton pauke. Tajusin olevani autolla portaikossa, annoin kaasua etten jää kiinni. Tuli paniikki ja häpeä, onko auto rikki? Bussipysäkille jännityksen vallassa katsomaan. Vetokoukkurauta kolahti kivetykseen ja siitä alkoi kamala pauke. Jousetkin kaikki ehjiä. Ei muuta kuin savuke huuleen ja ja uutta pokaa hakemaan. Siitä suorituksesta harva auto olisi ehjänä tullut.

Rekkaakin hitaampi

Omistin 124 vm1988 jokusen vuotta sitten. Koneena oli 200 D, joka oli viimosen päälle laiska. Mahtavassa kunnossa kori niin ulkoa, kuin sisältä. Auton historia oli sellainen että se oli vanha taksi. Muistaakseni vain vuoden ollut siinä. Sitten jäi tyttärelle, joka myi papille. Minä ostin häneltä sen suoralla kaupalla. Mersu oli tosi tukkoinen. Kävin kerran Nurmeksesta Lahdessa synttäreillä, ja paluumatkalla Kuopion ja Nurmeksen välillä olikohan Hankamäessä en päässyt karkuun kuorma-autoa joka saavutti minut. Meinasi työntää keulallaan perästä, vaikka kuinka kepitin.

Yli kymmenen auton kokemuksella

Kaikki alkoi 2007. Rakensin mökkiä Lopelle ja taloudesta löytyi n. 5 vuotta vanha Opel Astra. Kotona hallitus oli sitä mieltä, ettei sillä ”Ooppelilla” kuljeteta sementtisäkkejä, työkaluja ynnä muuta. Niin hommasin raksa-autoksi W124 200d ja kilometrejä löytyi 600 000, hintaan 800€. Hyvin nopeasti kävikin niin, että se 20 vuotta vanha Mersu tuntui hemmetin paljon paremmalta, kuin ”Saksan Mosse”. Ooppeli meni myyntiin ja Mersulla ajettiin yli 120 000 km ainoina korjauksina huoltojen lisäksi dieselputken vaihto ja vetoakselit molemmin puolin (se vakiovika suojakumin alta ruostunut puhki ja toinenkin vaihdettiin varuilta). Yhtään hylsyä ei katsastuksessa tullut kertaakaan. Kaveri osti puoliväkisin tämän Mersun, jonka jälkeen hommasin toisen 200d:n ja 300d:n. molemmat yhtä hyviä. Näitä Mersuja on tullut omistettua sen jälkeen 11 kpl, tälläkin hetkellä löytyy 2 kpl C mallia W203 ja S205.

Ylinopeutta 200D:llä

Mieleenpainuvin muisto W124 200D:n kanssa on kyllä ehdottomasti se, kun lähdin firman illanvietosta yömyöhällä kotiini, rauhakseltaan vakkari päällä (eli se oikean puolimmainen poljin viimeiset 5km pohjassa...) ajellessani poliisit häiritsivät matkan tekoani. He olivatkin ensimmäiset muut tielläliikkujat joita näin. Poliisilta sain vinoilua kalliin muistilapun kera siitä, jotta kyllä sitä tuollaisen vanhan kakssatasenkin Mersun voi saada näköjään kulkemaan niin kovaa, jotta päiväsakkoja saa näin talvirajoituksilla antaa. Eikä kortinlähtökään kaukana ollut...

Noh, ne ovat toistaiseksi ainoat ylinopeussakot jotka olen saanut ja vielä sellaisella autolla, jolla pikavoiton saanti on erittäin epätodennäköistä!

Rivakampi yksilö

Ensimmäinen W124 200D ollut vuodesta 2001 ja se löytyy vieläkin. Tosin nyt OM606 Superturbona, noin 500hv 800nm.

Lyhyt ja ytimekäs palaute

Ruostetta, ruostetta ja vielä vähän ruostetta.

Maailman kestävimpiä asioita

Sanotaan, että ruosteen kemiallinen nimi on Opel, mutta kyllä se on W124. Tästä huolimatta paras auto kesällä ja varsinkin talvella. Kesällä pehmeä ajaa ja hiljainen. Talvella menee sopivasti poikittain ja ikkunat sulavat ahtojäästä auki ennen kuin ehtii sätkää tumppaamaan. Moottorit ovat vahvoja kestävyydeltään. Jos joskus ydinpommi räjähtäisi Suomessa, niin täällä ei sen jälkeen olisi kuin torakat, vanhan 124 Mersun moottorilohkot ja Kulloon Borealiksen porttiväki.

… kysyy epätietoinen?

Olen ajanut Mercedes-Benzin autoilla 5 000 000km, ihmettelin miksi teidän autoonne on tehty kansiremontti?

Toimituksen vastaus: Emme ole omistaneet käyttötestiyksilöämme remontin aikaan. Syy löytyy seuraavasta lukijan palautteesta!

Viimeinen muttei vähäisin – Moottorin Mersun entinen omistaja

Oli kevät 2012 kun möin vuoden 1993 C200-nokivasaran ja ostin tilalle autoliikkeestä S124-farkkumersun. Hintaa taisi tuolloin olla lankulla 5 500–6 000 €. Haaveissani oli aina ollut omistaa kyseinen automalli ja voi sitä suurta hymyä nuoren mersumiehen huulilla, kun alla rullasi haaveiden auto. Kyseisessä Mersussa oli tuolloin matkamittarissa noin 360 000km. Päätin oston jälkeen käyttää auton paikallisessa mersuhuoltamossa "tarkastuksessa", sekä huollatutin jakopään sekä kannentiivisteen.

Möin kyseisen Mersun lokakuussa 2023 pois, eli omistin sen noin 11 vuotta. Auto oli erittäin edullinen pitää, kunhan muisti öljyjen ja suodattimien vaihdot. "Suurimmat rempat" mitä tulee mieleen tulivat: puoliksi uusittu pakoputki+takapönttö, laturi, jarrupääsylinteri ja etupyörän laakeri. Eli hämmästyttävän kestävä auto oli kyseessä.

Viimeisinä vuosina korissa alkoi valitettavasti ilmenemään orastavia ruostevaurioita, eikä itselläni enää ollut muuta tiloja kun taivasalla oleva parkkipaikka. Aloin harkitsemaan autosta luopumista ja toiveissa oli että kyseinen yksilö menisi harrastelijalle, jolla on resurssit ja aikaa laittaa vanha johtotähti ansaitsemaansa loisteeseen. Niinpä päätin luopua Mersusta paikalliseen autoliikkeeseen ja otin tilalle Mercedes-Benz W211 E 280, sen kanssa ei muuta ollutkaan kuin murheita.

Noin puoli vuotta omistin auton ja luovuin siitä lähes romuraudan hinnalla. Monena yönä olen edelleenkin nähnyt unia että omistan vanhan S124 250 TD Johtotähden. Unet eivät valitettavasti käy toteen, mutta toiveeni kävi. Vanha Mersuni YEM-644 päätyi Moottori-lehteen ja on ollut aivan mahtava seurata auton tarinaa. Toivotan seuraavalle omistajalle letkeitä ja laadukkaita kilometrejä.

Toimituksen vastaus: Isot kiitokset kattavasta viestistäsi. Tästä lienee apua myös niille, jotka haaveilevat auton ostamista. Tervetuloa ihailemaan vanhaa Mersuasi paikan Autoliiton osastolle Auto 25 & Mobility -tapahtumaan Helsingin Messukeskukseen 13.–16.3.2025!