Käyttötesti käytetyllä: pultti poikki ja vasaralla sormeen

Mondeon käyttötesti etenee kohti maalia, mutta ennen sitä halusimme fiksata auton mahdollisimman hyväkuntoiseksi. Siis tuumasta toimeen.

Talvi on vain parantanut Mondeo-kokemuksiamme. Käynnistyminen ei ole tehnyt tiukkaa edes kolmenkympin paukkupakkasilla, ja uusien talvirenkaiden myötä ajettavuus koheni huomattavasti. Alle asennettujen Hankook-nastakumien myötä pitoa ja tunnokkuutta tuli lisää, minkä lisäksi ajomelu aleni huomattavasti.

Vaikka auto onkin toiminut erinomaisesti, se ei ole aivan kaikilta osin vastannut sitä, millä tavalla haluaisimme jättää hyvästit Mondeon parin vuosikymmenen uljaalle taipaleelle – kyseisen perheauton tuotanto kun päättyy maaliskuun lopussa.

Puutteita on ensinnäkin ohjauksessa: keskialueen tahmeus on tehnyt suoraan ajamisesta hieman rauhatonta. Lisäksi perästä on kantautunut testin alusta lähtien kolahtelua, ja takapään iskunvaimennus on muutenkin nähnyt parhaat päivänsä.

Lähdimme ratkaisemaan ohjauksen ongelmaa iskarin yläpään laakereiden kautta. Niistä oli kuulunut jo jonkin aikaa pamahtelua ja ajoittaista rutinaa. Hintaa kahdelle yläpään laakerille ja kahdelle takaiskunvaimentimelle kertyi 143,85 euroa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Alkuperäisosia alustassa?

Laakereiden vaihtamiseksi iskunvaimentimet täytyi irrottaa, mikä hankkimamme korjausoppaan mukaan onnistuu helpoimmin alapallonivelen ja raidetangon pään irrottamisella.

Jos autoa ei ollut muutenkaan ennen Moottorin huostaanottoa hemmoteltu huolloilla, niin alustan osiin ei varmasti ollut koskettu vuosikausiin – koska siihen ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta. Lukijoidenkin kokemusten perusteella Mondeot tarvitsevat huomattavasti vähemmän nivelien ja muiden alustan osien uusimista esimerkiksi saksalaisiin premium-merkkeihin verrattuna.

Niinpä alapallonivel tuntuikin istuneen koloonsa todella tiukasti. Niveltä ei saanut irti myöskään tukivarren päästä, koska se oli niitattu kiinni. Tämäkin vihjaisi siihen, että alapallo on alkuperäistä sorttia, sillä yleensä tarvikenivelet liitetään tukivarteen pulttaamalla.

Oikotietä onneen

Kun olimme tapelleet alapallon kanssa aikamme, iskunvaimentimen irrottamiseen löytyi helpompi keino: apurunkoa laskemalla saatiin niin paljon varaa olka-akselin liikkumiseen, että iskari saatiin näpättyä irti, vaikka raidetanko ja alapallo olivat yhä paikallaan. Vaikka yleensä on viisainta seurata ohjeita ja purkaa hieman ”ylimääräistä” tieltä, joskus voi myös soveltaa ohjeita maalaisjärkeä käyttäen ilman omantunnon tuskia. Niin mekin teimme.

Koska emme saaneet paikannettua rattia kääntelemällä viallisen yläpään laakerin sijaintia, päätimme vaihtaa ne molemmille puolille. Laakereista toinen oli päällisin puolin ehjän näköinen ja toinenkin muuten, paitsi rasvat olivat vuotaneet pihalle.

Seuraavana operaationa oli takaiskunvaimentimien asennus, mistä kehkeytyi melkoinen taistelu. Paikallaan olivat alkuperäiset Motocraftin iskunvaimentimet, joiden irrottamiseksi koko olka-akseli täytyi käyttää irti. Evoluutio oli muokannut reilun 15 vuoden ajan iskaria kiinni pitäneen pultin kiinteäksi kappaleeksi yhdessä olka-akselin kanssa. Pultin irrottamiseen käytettiin tuttuja keinoja: lämmitystä, iskuja ja jatkovartta, ja lopputulemaksi saatiin muodottomaksi nysvääntynyt pultin kanta.

Vaikka kannan pilalle meneminen viekin aina hermot punarajalle, ratkaisu on varsin helppo. Pultin päähän hitsattiin suurempi mutteri, ja puolen tunnin toimintaelokuvamaisen mätkeen, vääntämisen ja vasaran iskusta siniseksi muuttuneen etusormen jälkeen pultti suostui lopulta avautumaan. Yllättävää kyllä, kolmen muun tukivarren pultit sen sijaan irtosivat tuosta vain.

Vanha iskari tuntuikin erittäin löysältä, mutta tällainen kuluminen sallittakoon viisitoista vuotta röykytystä sietäneelle kaasukepille. Toisellakin puolen (josta pultit aukesivat lähes suosiolla) vaimennin oli yhtä huonossa kunnossa.

Oliko huolloista hyötyä?

Välttämättömäksi toimenpiteeksi iskareiden vaihtoa ei voi kuitenkaan kutsua, sillä auto olisi todennäköisesti kelvannut leimalle sellaisenaan seuraavanakin kesänä. Katsastuksessa tehtävä iskunvaimennintesti ei nimittäin kerro suoraan vaimentimien kunnosta mitään, vaan siinä mitataan koko akselistoa. Tulokseen vaikuttavat siis esimerkiksi rengaspaineet, renkaan profiili ja ripustusten kunto.

Tien päällä ero on kuitenkin selvä. Mondeon perä ei enää pohjaa isommissakaan töyssyissä, ja myös takapään kolinat vähenivät. Iskareiden yläpään laakereiden vaihdon vaikutusten seuraaminen jää hieman myöhemmäksi, sillä tätä kirjoitettaessa eli helmikuun alkupuolella tiet ovat monin paikoin sellaista pottupeltoa, ettei niillä ajettaessa ohjauksen tahmaamista ehtisi rynkytyksen seasta huomaamaankaan.

Teksti ja kuvat: Eetu Kokkonen

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy