Käyttötesti: Nissan Qashqai valaisee liikaa ja liian vähän

Nissan Qashqai -käyttötestiautomme päätyi talviloma-aikana Lappiin – tosin tässä tapauksessa työmatkalle. Kuva keliin kuin keliin käyvästä katumaasturista kirkastui, mutta auton valot hakevat vielä tasapainoaan.

Käyttötestin alussa vietetyn eteläsuomalaispainotteisen ajojakson jälkeen Nissan Qashqai suuntasi pohjoiseen. Tarkempi määränpää oli Suomi-neidon kaulan kohdalla sijaitseva Saariselkä, jonne ajomatkaa kertyi kaikkiaan 1 100 kilometriä.

Rupeama tahkottiin käytännössä yhdellä istumalla: välissä maltettiin pitää vain pakollinen tankkaustauko. Se kertoo autosta paljon, varsinkin kun Qashqain tapauksessa matka sujui kummemmin rasittumatta.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lepuuttava ajoasento

Pitkä maantiesiivu vaatii autolta oikeastaan kahta ominaisuutta ylitse muiden: hyvää ajoasentoa ja vakaata kulkua. Nämä molemmat ovat Qashqaissa kunnossa.

Kehuin jo aiemmin käyttötestiauton kangasverhoiltua istuinta ja tilavaa ajoasentoa omalle 190-senttiselle ja (ainakin omasta mielestäni) kohtuullisen solakalle vartalolleni; nyt Lapin-reissun suorittanut graafikkomme Jari allekirjoitti nuo lauseet. Jonkin verran vantterampi kroppa asettui Nissanin etuistuimelle yhtä lailla viihtyen, ja ainoastaan istuinosan etureunan korkeussäätö jäi toivelistalle. Näilläkään eväillä reidet eivät tosin juuri osoittaneet puutumisen merkkejä.

Ajettavuudesta ei tunnetusti pitkiä juttuja synny, jos asiat ovat kaikin puolin hyvin. Etelässähän ehdimme jo möyriä Qashqailla jos jonkinlaisissa lumiolosuhteissa, ja vaikka sääherra yritti Lapissakin kellistää käyttötestiauton moneen otteeseen, meno säilyi kaikin puolin eleettömänä.

Himmeät kaukovalot…

Ehkä eniten toivomisen varaa jättivät auton valot niin ulkona kuin sisälläkin. Ensin mainituista lähivalot ovat aivan mukiinmenevät, kaukovalot puolestaan eivät. Pahimmillaan vaihto puolikkailta pitkille ei tuo näkymään juuri mitään muutosta, varsinkin kun ajovalonpesimet ovat toiminnaltaan harvinaisen hyödyttömät. Puskurin päistä putkahtavat pesurit ruikauttavat ajovaloille olemattoman, peukalonpään kokoisen lätäkön, joka ei putsaa umpion pintaa lainkaan.

Pimeällä ajetusta alkumatkasta – reissuun lähdettiin hiljaisemman liikenteen aikaan aamuyöllä – häiritsi myös kirkas keskinäyttö. Erittäin selkeät, ohjauspyörän vasemmalla puolella olevat painikkeet säätävät vain mittariston valaistusta, joten niistä ei ollut ummikolle apua. Keskinäytön säätö löytyi lopulta vasta monen valikkomutkan takaa, joita ei ajon aikana tohtinut ainakaan kovin aktiivisesti haeskella.

…ja kirkkaat sisävalot

Viimeinen valoja koskeva kommentti on toisaalta kehu, toisaalta moite. Qashqain sisävalot hakevat nimittäin loisteliaisuudellaan vertaistaan. Selkeillä nappuloilla (jälleen kerran) kytkettävät valot muuttavat pimeän matkustamon hetkessä kuin leikkaussaliksi, mutta varjopuoli tulee esiin lukuvaloja käytettäessä: ne häiritsevät pimeällä tiellä kuljettajaa, oli valojen käyttäjänä sitten edessä istuva kartanlukija tai takana matkalukemistaan nauttiva. Lukuvalojen kirkkauden säätöä ei ole tainnut yksikään autonvalmistaja vielä keksiä, mutta nähdäänköhän sekin päivä vielä joskus?

Teksti: Jussi Saarinen Kuvat: Jari Saarentaus

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy