ACS 2023 – maailmanennätys-Camarossa 3285 hevosvoimaa

Vaikka kiihdytysautoilun kotimaana pidetään itseoikeutetusti Yhdysvaltoja, niin Suomestakin löytyy ME-autoja, kuten Tero Laukkasen Pro Modified-luokan Camaro.

Tehokkaimmissa kiihdytysautoissa huomion keräävät yleensä kohtuuttoman isot ja leveät takarenkaat, mutta American Car Show`ssa Tero Laukkasen Pro Modified -luokan Chevrolet Camaro on sikäli poikkeus, että näyttelykunnossa siinä ei ole takarenkaita lainkaan.

Auton takarenkaat on irroitettu ja adapterien välityksellä niiden tilalle on kiinnitetty Suomen ja Euroopan ensimmäinen tämän mittaluokan napadyno, jolla pystytään luotettavasti mittaamaan tehoja aina 7500 hevosvoimaan asti. Napadynon etuna takarenkailta tehoa mittaaviin inertiadynoihin on, ettei mittaustarkkuus kärsi renkaiden aiheuttamasta luistosta ja sähköjarrulla saadaan kierrosten nousu pysymään kurissa.

Kun tällaisen dynon hinta kotiovelle toimitettuna on noin 120 000 euroa, on selvä että sitä ei hankita pelkästään sitä varten, että pystytään näyttelyosastolla kertomaan auton teho. Sillä voidaan simuloida ja säätää moottori valmiiksi erilaisia olosuhteita varten. Kilpailuviikonloppuina dynoa ei kuitenkaan oteta varikolle mukaan, sillä sen 80 amppeerin pääsulakkeen takana oleva järjestelmä vaatii sähköä määrän, jota ei yhdelläkään varikolla ole saatavilla.

Pro Modified -luokan kilpurilla maailmanennätysvauhtia

Minkälainen sitten on Pro Modified -luokan kilpuri, joka tällaista napadynoa tarvitsee? Luokan nimen mukaisesti säännöt sallivat runsaasti ”modifiointia”, ja rajoitettuja asioita on vähemmän. Moottorit ovat turbo- tai remmiahdettuja. Auton minimipaino on 1202 kiloa, ahtimien koko on rajoitettu 88 millimetriin ja ahtopaine saa maksimissaan olla 36 psi. Akseliväli on säännöissä rajoitettu, samoin sylinteriryhmän sijainti etuakseliin nähden, ja kuutiotilavuus saa olla maksimissaan 521 kuutiotuumaa. Laukkasen auton moottori on iskutilavuudeltaan 480 kuutiotuumaa eli 7,865 litraa.

-Meillähän on tämän luokan pienin moottori iskutilavuudeltaan. Ennen säännöissä ei ollut ahtopainerajaa, jolloin pystyimme kompensoimaan pienempää iskutilavuutta suuremmalla ahtopaineella ja saatiin haettua herkkyyttä moottoriin. Nyt kun sääntöihin tuli ahtopainerajat, niin täytyy varmaan lähteä kasvattamaan kuutiotilavuutta, ettei anneta kavereille tasoitusta, kertoo Tero Laukkanen.

Vuonna 2015 Laukkanen ajoi varttimaililla Pro Modified -luokan loppunopeuden maailmanennätyksen 418 kilometriä tunnissa. Suomalaiskuljettaja oli ainoa, joka pystyi ylittämään 260 mailin tuntinopeusrajan. Tiedonkeruu pystyy laskemaan kiihtyvyyden kautta auton tehon, ja tuossa ME-lähdössä oli sen mukaan käytössä tehoa 3285 hevosvoimaa.

Sen jälkeen sääntöihin on tehty rajoituksia, sillä yli 400 kilometrin tuntinopeus jousitetulla autolla alkaa olla vaarallista, erityisesti kun suuresta tehomäärästä johtuen auto lähtee keulimaan vielä 200-300 kilometrin tuntinopeuksissa. Jos auto tällöin ottaa ilmaa alleen, niin se tarkoittaa käytännössä samaa kuin että kuljettaja vaihtaisi ohjauspyörän takaa istumaan matkustajan paikalle.

Neljän hengen tiimi

Laukkanen Motorsport -tiimin miehitykseen kuuluu neljä henkeä, joka samalla on käytännössä minimimäärä, jolla auto saadaan pysymään kunnossa. Jokaisella henkilöllä on tällöin oma vastuualueensa, eikä kilpailuviikonlopun aikana enää tarvitse keskustella että kuka tekee mitäkin.

-Lähtöjen välissä on rajattu määrä aikaa ja välillä on paljonkin asioita jotka pitää saada tehtyä. On etukäteen sovitut selvät sävelet, että kuka tekee mitäkin. Rekassa kulkee mukana varaosina mm. toinen moottori, vaihteisto, perävälitys ja myös toiset vetoakselit. Hitsauslaitteet ja muut työkalut on kaikki mukana, mutta varsinaisiin koneistuksiin tarvittavia koneita ei.

-Niin kauan kun auto pysyy pyörillään ja runko on ehjä, niin kaikki pystytään korjaamaan tai vaihtamaan niin että päästään mukaan seuraavaan lähtöön.

Tiimin rekka on suunniteltu ja rakennettu tarkasti vain tätä käyttötarkoitusta varten. Ylhäällä etuosassa on nukkumatilat jopa kahdeksalle hengelle. Ylhäällä takaosassa kulkee itse auto, joka nostetaan hissillä ylös. Alhaalla on varaosia, työtilat ja keittiö.

Jokaisen 402 metrin mittaisen kilpailulähdön jälkeen auto luonnollisesti tankataan ja akku ladataan, sillä autossa ei ole laturia. Venttiilivälykset säädetään ja sytytystulpat vaihdetaan. Lisäksi tarkistetaan auto läpikotaisin, että kaikki on pysynyt kiinni eikä mitään vaurioita ole rakenteisiin syntynyt.

Vaihteistoöljy vaihdetaan jokaisen lähdön jälkeen, osittain siksi että saadaan erittäin kuumaksi kuumenneiden öljyjen tilalle viileät öljyt vaihteistoon. Öljystä nähdään myös vaihteiston senhetkinen tila, kun käytetty öljy lasketaan suodattimen läpi ja katsotaan paljonko epäpuhtauksia öljyssä on.

-Myös öljyn haju kertoo paljon, ja pahimmillaan isollakin miehellä on tulla oksennus öljyn hajusta.

Kaikki menee, mitä irti saadaan

Mitä sitten maksaa kilpaileminen näin tehokkaalla autolla? Siihen on olemassa yksinkertainen vastaus: siihen kuluu kaikki mitä saa irti raavittua. Mitä enemmän pystyy rahaa käyttämään, sitä paremmin on mahdollisuus pärjätä ja sitä hauskempaa on.

Kääntäen voidaan sanoa, että niin kauan ollaan hyvällä mallilla kun budjetti sallii ennakoivan huollon eri osien suhteen, sillä huoltaminen on aina edullisempaa kuin vaurioituneiden osien aiheuttamien tuhojen korjaaminen. Esimerkiksi männillä ja kiertokangilla ajetaan noin 20 lähtöä. Niiden vaihto maksaa useita tuhansia euroja, mutta moninverroin kalliimpaa on jos kanki tulee kurkkaamaan alumiinilohkon kyljestä ulos.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala