Afrikan kärjessä – Hyväntoivonniemellä Vasco da Gaman jälkeen

Mutta mistä luonnonnähtävyys ja merenkulkijoiden merkkipaalu on saanut nimensä?

Kapin niemimaan kärki eli Hyväntoivonniemi sijaitsee Etelä-Afrikassa noin 50 kilometriä Kapkaupungista etelään. Se on kiinnostava käyntikohde monessakin mielessä. Mutta mistä luonnonnähtävyys ja merenkulkijoiden merkkipaalu on saanut nimensä?

Portugali oli 1400-luvulla kartoittanut Afrikan rannikkoa Henrik Purjehtijan johdolla. Kuningas Juhana II halusi selvityttää, päättyykö Afrikan manner vai jatkuuko se Terra Australis -mantereena, kuten jokin kartat esittivät.

Kuningas valitsi tehtävään 37-vuotiaan löytöretkeilijä Bartolomeu Diasin. Uhkarohkean meriretken taustalla oli myös kaupallinen tarve – toive löytää kauppareitti Intiaan. Dias kiersi Afrikan mantereen kallioisen niemenkärjen ensimmäisenä eurooppalaisena vuonna 1488 ja antoi sille nimen Cabo das Tormentas eli myrskyjen niemi.

Sittemmin Intian meritien etsimistä jatkoi portugalilainen tutkimusmatkailija Vasco da Gama, joka ensimmäisenä purjehti Euroopasta Afrikan ympäri Intiaan. Kuningas Juhana II nimesi niemenkärjen Hyväntoivonniemeksi.

Äärilaidat kiinnostavat

Monen matkailijan elämyskartalla on nuppineula Etelä-Afrikan eteläisimmän kärjen eli Hyväntoivonniemen kohdalla. Ja se nuppineula on väärässä paikassa. Hyväntoivonniemi on nimittäin Afrikan lounaiskärki.

Maantieteellisesti mantereen eteläisin piste on Cape Agulhas, täältä noin 150 kilometriä itäkaakkoon. Siellä on merivirtojen risteyskohta, jossa kohtaavat Atlantin kylmä merivirta ja Intian valtameren lämmin merivirta, mikä selittää seudun myrskyisyyttä.

Cape Pointin laella

Hyväntoivonniemestä hieman itään sijaitsee kallioinen Cape Pointin niemeke. Majakan kupeelle kiipeäminen käy kehnojalkaiseltakin, sillä pysäköintialueelta pääsee ylös myös köysiradalla. Ja kulkuväylä ylös on tasainen, aidat tanakat ja varoituskylttejä tiuhaan.

Kyltit kertovat turhan kurottelun vaaroista, sillä ylhäällä tulee lähes aina navakasti, puuskat horjuttavat aikuistakin. Varoitustaulut muistuttavat myös arvaamattomista apinoista.

Ylös pääsee myös lännempää ja jyrkänteen toiselta puolen. Polku ylös lähtee maahan juntatulta kyltiltä, joka kertoo tarkoin koordinaatein sijainnin. Se on 34 21 25 eteläistä ja 18 28 26 itäistä pituutta.

Jyrkkä polku vie harhaan

Polku kiemurtelee jyrkkänä ja kapeana, eikä se ole koko matkaltaan kovin selkeästi merkitty. Huoleton taivaltaja päätyy reitille, jossa etenemiselle on tarjolla niin kapea kallioreunus, että hirvittää. Alas on matkaa pitkälti toistasataa metriä.

On palattava takaisin ja etsittävä kohta, josta olen harhautunut. Päätöstä helpottaa itsesuojeluvaiston lisäksi puuskittainen tuuli.

Oikea reitti löytyy ja se vie ylös ja kauemmas kallion reunalta. Vielä portaikko huipulle, jonka jälkeen odottaa palkinto: esteettömät näkymät kauas ulapalle. Ja kamerat laulavat.

Teksti: Marko Jokela Kuvat: Vesa Eskola