Ajatuksia autoista: Miten Lamborghini päätyi unelmasta koulukyytiautoksi?

Ajatus koulukyydistä Lamborghinilla on hieno vain niin kauan, kuin se on älytön.

Ei ole epäilystäkään Lamborghini Uruksen teknisestä hienoudesta. Auto lienee myös varma kaupallinen menestys, yhdistäähän se Lamborghinin hohdokkaan ja villin nimen käytännölliseen, tilavaan ja toimivaan katumaasturiin.

Siis kaikkeen sellaiseen, millä ei ole mitään tekemistä Lamborghinin kanssa.

Maasturilambo sinänsä on ajatuksena hieno. Valettiinhan ajatukselle perusta jo 1980-luvun puolivälissä LM002-mallilla. Bensiini-V12:sta liikuttama ajoneuvo militäärikäyttöön oli aivan järjettömän tyhmä idea. Mutta sellainenhan Lamborghinin pitääkin olla. Se on automaailman vastine kaverille, jonka kanssa lähdetään yhdelle ja herätään viikon päästä Las Vegasissa. Urus ei taida olla sellainen. Se on se tyyppi, joka viimeistään toisen jälkeen kehottaa lähtemään kotiin, jotta ruokavalio säilyy ja aamutreeni onnistuu.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Saksa vastaan Italia

Ehkä joku Sant'Agata Bolognesessa ajattelee vielä samoin. Lamborghinissa pitää olla niin paljon tunnetta, ettei järjelle jää sijaa. Se ei varmasti aina ole helppoa rationaalisten saksalaisten hallitsemassa italialaiskonsernissa. Kulttuurikuilu on syvä, ajatelkaa vaikka saksalaisten ja italialaisten käsitystä täsmällisyydestä.

Saksalaisvallan alla Lamborghini siis teki Uruksen: Järkevän, supernopean, äänekkään ja väkiaggressiivisella korisarjalla kuorrutetun kömpelön katumaasturin. Saksalaisvallan alla Lamborghini myös toiminee kohtalaisen vakavaraisesti. Voi ilman pienintäkään epäilystä todeta Volkswagen Groupin pelastaneen Lamborghinin yritysostollaan vuonna 1998.

Yrityskauppa lienee koituvan myös Lamborghinin tuhoksi. Laskelmoidun Uruksen sijaan tunteiden palolla johdettu italialaisyritys olisi voinut tehdä jotakin aivan järjetöntä ja mahtavaa. Jotakin, mitä maailmassa ei vielä ole. Koulukyytiautoksi soveltuvan Uruksen sijaan Sant'Agatassa olisi voitu loihtia jotain turhaa, mutta unelmoitavaa.

Yritystä on

Hieman tätä sivuaa eilen esitelty Lamborghini Huracán Sterrato Concept. Kyse on Huracán EVOon pohjautuvasta 640-hevosvoimaisesta superautosta, joka on muokattu maastokäyttöön ja irtonaiseen ajoalustaan soveltuvaksi. 47 milliä korkeampi maavara, kolme senttiä leveämpi raideväli ja pulleammat renkaat saavat tukea pohjapanssarista ja alumiinivahvisteisista helmoista.

Idea maastourheiluautosta kuulostaa hienolta – ja se sivuaa menestyksekästä Safari-Porschejen rakentelutrendiä. Huracán Sterrato on silti vähän turhan saksalainen irrottelu. Kravattia on löysätty, napit pysyvät kiinni. Eletään kvartaalitaloudessa, ei hetkessä.

Lisää älytöntä

Vanhan ajan Lamborghini antaisi meille maailman älyttömimmän rantakirpun, liekkejä syöksevän V12-moottorin vauhdittaman maastokiitäjän. Kuin Ariel Nomad, mutta isolla rahalla. Kuin Fordin Raptor-käsittelyn saanut GT-superauto. Kuin Aventador, mutta WRC-auton jousituksella, keulavinssillä, snorkkelilla ja mutarenkailla.

Eihän sillä mitään tekisi, paitsi ehkä näyttävän konkurssin. Harvassa maassa saa rällätä vapaasti maastossa, ja asvaltilla maastorenkaat ja alusta tekisivät autosta hitaan. Mutta unelmia se herättäisi: aavikko auringonlaskussa, kireästi laulava V12, liekkejä, hyppyjä ja Safari-rallista tuttu satojen metrien pölyvana perässä. Ja siitähän Lamborghinissa on kyse, unelmista. Ja kyllä se bisneskin hoituu sitten joskus, kun on aika toteuttaa ne lapsuuden unelmat.

Teksti: Lauri Ahtiainen, kuvat: Lamborghini

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy