Autosi tuntee sinut ja ajotapasi, mutta tiedätkö sinä mitä autosi tietää?

Asiantuntija, tekniikan tohtori Tapio Koisaari: ”Viranomaiset pois lukien pidän hyvänä ajatusta, että autoilijalla on määräysoikeus omiin tietoihinsa.”

Henkilöautot keräävät monenlaista ajonaikaista dataa, josta käy ilmi esimerkiksi ajotapatietoja. Nykyautot ovat kuin liikkuvia tietokoneita. Autoissa on paljon erilaisia antureita, jotka keräävät muun muassa kiihtyvyystietoja ja tallentavat auton eri järjestelmien havaitsemia tietoja sekä rekisteröivät kuljettajien tekemiä valintoja esimerkiksi jarrutusten tai vaikka vilkunkäytön suhteen.

Autot voivat kerätä muun muassa paikkatietoja, vikatietoja, tietoa polttoaineen ja öljyn määrästä, kuljettajan ajokäytöksestä, kuten ajonopeudesta eri tilanteissa ja jarrutuksista ja rekisteröityneen käyttäjän henkilökohtaisia tietoja.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ymmärtävätkö autoilijat mitä luovuttavat?

Tietojen kerääminen on monissa tapauksissa kaikkia osapuolia hyödyttävää, tarpeellista ja riidatonta. Moni ei näe mitään ongelmia siinä, että esimerkiksi kolarin jälkeen puretaan tiedot auton mustasta laatikosta, josta saadaan selville, mikä johti onnettomuuteen. Samoin auton matkamittarilukeman tallentaminen katsastuksen yhteydessä ja tiedon saattaminen Traficomin palvelun kautta kaikkien nähtäville, on yksi esimerkki ongelmattomasta tietojen keräämisestä.

Tietoturva-asiantuntija ja tietokirjailija Petteri Järvinen on Moottorin aiemmassa haastattelussa epäillyt, että moni autoilija on tietojen luovuttamisen suhteen laiska ja huoleton, eikä välttämättä miellä suojella omia oikeuksiaan. Järvisen mukaan autoilijalla itsellään tulisi säilyä valta päättää mitä tietoja auto kerää ja mitä tietoja auto lähettää eteenpäin – ainakin jos kerätyt tiedot ovat yhdistettävissä henkilöön.

Kenellä tulisi olla valta?

Onnettomuustietoinstituutin teknologiapäällikkö, tekniikan tohtori Tapio Koisaari on väitöstyönsäkin kautta perehtynyt syvällisesti nykyautojen turvajärjestelmiin – ja asiantuntija vastaamaan tieliikenneonnettomuuksien tutkinnan käytäntöjen näkökulmat keskeiseen kysymykseen: Kenellä tulisi olla valta päästä auton keräämien tietojen äärelle?

– Nykyisin laissa tie- ja maastoliikenneonnettomuuksien tutkinnasta annetaan tutkijalautakunnalle varsin laajat tiedonsaantioikeudet, jotka koskevat myös ajoneuvon keräämiä tietoja. Koska kyseessä on kansallinen laki, lain kirjain ei käytännössä läheskään aina toteudu. Esimerkiksi ulkomailla pääkonttoriaan pitävät ajoneuvovalmistajat kieltäytyvät yleensä luovuttamasta tietoja, koska meidän kansallinen lakimme ei sido heitä, Koisaari taustoittaa.

Tarvitaan ylikansallista sääntelyä

Koisaaren mukaan yhteiskunnan pitäisi lainsäädännöllä määrittää, kenelle viranomaisista annetaan valta ajoneuvon tietoihin.

– Tämän jälkeen lain kirjaimen tahto pitäisi pystyä varmistamaan, myös kansainvälisesti. Mielestäni taustalla on idea yleishyödyllisestä toiminnasta, joka hyödyttää lopulta kaikkia.

Tulisiko autoilijalla itsellään säilyä aina valta päättää mitä tietoja auto kerää ja mitä tietoja auto lähettää eteenpäin autonvalmistajalle tai muille tahoille?

Koisaari pohtii vastausta ja sen sanamuotoja tarkasti.

– Koska edellä kannatan tiettyjen viranomaisten pääsyä ajoneuvon tietoihin, vastaus poissulkee tästä kysymyksestä sanan ”aina”. Viranomaiset pois lukien pidän hyvänä ajatusta, että autoilijalla on määräysoikeus omiin tietoihinsa.

Koisaari myöntää, että nykytilanteessa autoilija ei käytännössä pysty vaikuttamaan tietojen luovuttamiseen kuin hyvin karkeasti.

– Käytännöt vaihtelevat paljon valmistajittain, mutta hieman karrikoiden nykytilanteessa ”käyttämällä autoa hyväksyt tietojen luovutuksen” eli kuluttajat joutuvat rastimaan suostumuksensa, jotta auto toimisi jouhevasti.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Läpinäkyvyyttä ja kansantajuistamista

Koisaarella on hammasteltavaa kansalaisten eli autoilijoiden yksityisyyden suojan takaamisen ja auton keräämän tiedon äärelle pääsemisen suhteen.

– Kerättävän tiedon sisältö pitäisi tehdä paljon nykyistä läpinäkyvämmäksi, minkä lisäksi käyttöehtojen tulisi olla kansantajuisia ja kompakteja, Koisaari kritisoi.

– Lisäksi perusauton toimintojen tulisi toimia ilman pakkoa luovuttaa tietoja mihinkään kuten autot ovat aiemmin toimineet. Hyvin ymmärrettävästi tietyt palvelut vaativat ajoneuvotietojen käyttöä, jolloin tietojen luovuttaminen on luonteva ehto palvelun käytölle.

Tulisiko kuluttajalle siis antaa valta päättää, mille kolmannelle esimerkiksi kaupalliselle osapuolelle auton keräämiä tietoja luovutetaan?

– Mielestäni tämä on luonteva lähtökohta.

Yksityisyyden haavoittuva suoja

Tulisiko yksityisyyden suojan näkökulmasta pystyä varmistamaan nykyistä paremmin kuluttajan oikeudet?

– Tekniikan nopea kehitys on selvästi saanut päämme pyörälle, koska yksityisyyden suojan loukkaukset ovat perinteiseen maailmaan nähden monta kertaluokkaa suurempia. Esimerkiksi tekijänoikeuspuolella näemme toisaalta yksittäisten henkilöiden yksittäisiä kuvia koskevia oikeudenkäyntejä, kun taas toisaalla tekoälyä opetetaan valtavilla tietoaineistoilla tekijänoikeuksien alaista materiaalia.

Koisaarella on mielessä esimerkki yksityisyyden suojan loukkaamisesta Yhdysvalloista.

– Jo yksityishenkilönä näkisin, että toimiva yksityisyyden suoja on luontainen lähtökohta. Esimerkiksi Teslan henkilöstön keskenään jakama intiimi aineisto autojen keräämästä kuvamateriaalista osoittaa, että erittäin arkaluonteista materiaalia käsitellään ympäristössä, jossa työntekijöillä ei ole alkeellisintakaan ymmärrystä tällaisen aineiston käytöstä. Voidaan myös kysyä, moniko kuluttajista ymmärtää, että heidän autonsa kerää tällaista tietoa?

Kuluttaja kuskin paikalle?

Koisaari on sikäli jännän äärellä, että EU:ssa viimeistellään niin sanottua datasäännöstä, jonka linjauksia aletaan aikanaan soveltaa myös autoihin. Datasäädöksen lisäksi piti tulla myös niin sanottu sektorikohtainen säädös, joka olisi kohdistettu erityisesti autoihin.

– Datasäädös on kunnianhimoinen yritys palauttaa kuluttaja kuskin paikalle oman datansa hallitsemisessa, mutta näen sen tahdon toteutumisessa muutamia haasteita, Koisaari arvioi.

Aiemmin datan käyttöä vastaavien teknisten asioiden sääntely on perustunut siihen, että ajoneuvojen valmistajat ovat halunneet noudattaa yhteisiä pelisääntöjä vaikkapa valmistettavuuden vuoksi; useita valmistajia on liittoutunut saman ratkaisun taakse, jotta esimerkiksi tiettyjen komponenttien tai tietyn teknologian käyttö olisi halvempaa.

– Jos valmistajia pyritään pakottamaan tiettyyn toimintamalliin, heillä on lukuisia mahdollisuuksia hyödyntää sääntelyssä olevia porsaanreikiä.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Standardointi tuo haasteita

Koisaari tuo esiin, että edullinen teknologia vaatii standardointia, jolloin olemassa olevat standardit määrittävät, millaiset ratkaisut ovat käytännössä mahdollisia.

– Lopulta kyse on siis siitä, että meillä on joku tekninen ratkaisu, joka määrittää pelissä olevan tietosisällön ja tiedon jakamisen tekniset rajoitteet. Tämän jälkeen meillä on lainsäädäntö, joka määrittää pelisäännöt.

Mutta kuinka kuluttajan/autoilijan käy tässä muutoksessa, jota tekniset innovaatiot vain vauhdittavat.

– Kuluttajan tulisi olla pelinrakentajana, joka ottaa mukaan haluamansa muut pelurit eli palveluiden tarjoajat. Lainsäädännön tulisi tarjota selkeät ja toimivat suuntaviivat tiedon hyödyntämiselle.

Tehtävä on hankala, sillä vaarana on ylisääntely.

– Sillä saatetaan estää tiedon hyödyntäminen, vaikka asiakas antaisikin tietojaan käyttöön.

Vinoutunutta kilpailua

Koisaaren mukaan kaiken kruunaa kauppatavaran eli datan luonne.

– Nykytilanteessa data on harvojen käsissä, mikä vinouttaa kilpailua huomattavasti. Tietyissä tapauksissa dataa hyödyntävä osapuoli voi voittaa kilpailun asiakkaasta ennen kuin asiakas itse edes havaitsee tarvitsevansa palvelua, Koisaari arvioi.

Näitä kaikkia tietoja autosi kerää – ja jakaa

Valtaosa nykyautojen toiminnasta kuten turvajärjestelmistä perustuu tietoa kerääviin antureihin. Kerätty tieto rekisteröityy auton mustaan laatikkoon eli EDR-yksikköön (Event Data Recorder). EDR-tiedot tallentuvat vain autoon, mutta on myös ns. pilvidataa eli tietoa, jota auto lähettää langattomasti auton valmistajan palvelimelle.

EDR kerää tietoa hetkestä ennen kolaria, kolarin aikana ja hetkistä kolarin jälkeen. Näitä tietoja ovat muun muassa ajonopeudet, kiihtyvyydet, moottorin kierrosluku, jarrutusten kesto ja voimakkuus sekä monet muut kuljettajan eri ajotilanteissa tekemät ratkaisut. Tiedot säilöö yleensä SRS-ohjausyksikkö eli passiivisten turvajärjestelmien ja airbagin ohjausyksikkö.

Teksti: Marko Jokela Kuvituskuvat: Shutterstock

a:10:{i:0;s:6:"130623";i:1;s:6:"130487";i:2;s:5:"64680";i:3;s:6:"130889";i:4;s:5:"10961";i:5;s:5:"95596";i:6;s:6:"144935";i:7;s:6:"131093";i:8;s:6:"126288";i:9;s:6:"153303";}

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy