Autoslalom – laji aloittelevallekin autoilijalle

Nopeuskisa, jossa korostuu kuljettajan taito hallita autonsa ja valita oikea ajolinja. Loistava mahdollisuus kenelle tahansa autoilijalle kehittää omaa osaamistaan – ja kisata kelloa vastaan. Kynnys Autoslalomin aloittamiseen on matala.

Asfaltoidulla piha-alueella kuhisee. 20 autoa ja 24 kuljettajaa valmistautuu kohta alkavaan suoritukseen. Punakeltaiset ja punavalkoiset keilat ovat valmiina. Ne osoittavat, missä rata kulkee.

Varikkoalueella vaihdetaan pyöriä, mutta pääosin autot ovat ihan vakioauton näköisiä. Eivätkä vain näköisiä, sillä kyseessä on Autoslalom, jota nimenomaan voi harrastaa ihan tavallisella käyttöautolla.

Toki tässäkin lajissa on käynyt niin, että eniten lajiin hurahtaneet ovat ryhtyneet virittelemään autojaan sellaisille asetuksille, joilla uskovat saavuttavansa parhaat ajat keilojen välissä. Kelloa vastaanhan sitä tässäkin lajissa ajetaan, mutta silti kyseessä on autoharrastus, johon pääsee kiinni pienellä rahalla ja ilman aiempaa kilpailukokemusta.

Vakioautoja ja vähän viritetympiä

Ennen ensimmäistä ajosuoritusta kuljettajat kootaan yhteen. Kilpailunjohtaja Mika Pylvänäinen Autoliiton Jyväskylän osastosta käy läpi rataan ja päivän kulkuun liittyviä asioita, ohjeistaa vielä kuljettajia tämän päivän erityispiirteistä – muistuttaa esimerkiksi rekan perävaunusta, joka on parkkeerattu kilpailuväylien keskelle – ja lähettää kuljettajat valmistautumaan ensimmäiseen ajosuoritukseen.

Lähes kaikki kuljettajat ovat kokeneita autoslalomin harrastajia, mutta mahtuupa joukkoon yksi ensikertalainenkin. 23-vuotias Jesse Kyytinen valmistautuu ensimmäiseen auto-slalom-starttiinsa odottavalla mielellä ja ilman sen suurempia ennakkovalmisteluja.

– Pesin auton, siinä kaikki, Kyytinen naurahtaa sinisen Renault Twingon vierellä.

– Auto on ihan vakio, mitään erityistä ei ole tätä kisaa varten rakennettu. Hyvä näin, sillä tähän riittää rahat, Kyytinen naurahtaa.

Auton lisäksi myös kuljettaja on varsin vakio, ei siis mikään autourheilun konkari, eikä edes rata-ajon ammattilainen.

– Ratapäivillä on toki joskus tullut käytyä, mutta ei sen enempää.

Yleisölle helppo seurattava

Numerolappu sivulasiin kiinni, kypärä päähän ja sitten jonoon omaa lähtövuoroa odottamaan.

Merkistä kilpailijat kaasuttavat ärhäkästi kohti ensimmäisiä keiloja. Punakeltaiset keilat oikealla ja valkopunaiset vasemmalla kertovat, miten rata kulkee täällä isolla parkkialueella rakennusten välissä. Tiukat mutkat ja radan koukerot johtavat siihen, että ihan kaikki kuljettajat eivät selviydy radasta virhepisteittä. Niitä jaetaan jokaisesta keilakosketuksesta ja tietenkin oikaisuyrityksistä.

Välillä renkaat ulvovat ja katsojalle herää kysymys, pitääkö tätä kisaa varten olla erikseen renkaat, joiden kulumisesta ei tarvitse huolehtia?

– Ei tarvitse, huikkaa kokenut harrastaja vierestä.

Idea taitaakin olla siinä, että oikeilla ajolinjoilla ja oikealla tilannenopeudella pääsee parhaaseen lopputulokseen. Liika kiirehtiminen kostautuu renkaat ulisten ajettuina kurveina tai jarrutuksina, jotka tappavat vauhdin tykkänään.

Katsojan kannalta on ilahduttavaa, että rata on rakennettu tiiviille alueelle, joten kisan tapahtumia on helppo seurata lähes koko ajokierroksen ajan.

Kokemusta jaetaan auliisti

Kilpailussa on kaksi ajokierrosta. Kummallakin kertaa rata kierretään kolmesti ja paras aika ratkaisee. Jyväskylän kisassa kierrosajat liikkuivat kahden ja puolen minuutin ja neljän minuutin välissä. Suuri hajonta taitaa tällä kertaa selittyä sillä, että joku kilpailijoista meni sekaisin laskuissa ja kiersi radan vielä neljännenkin kerran.

Näitä mokia sattuu ja vaikka se herättää hilpeyttä kanssakilpailijoissa, niin toisaalta radan reunalla kuulee sen, kuinka vahvasti kaverin suorituksessa eletään mukana. Sivusta seuraaja näkee helposti auton liikkeistä, että auton heikko jousitus syö suoritusta. Jousitusta parantamalla saisi kuulemma sekunteja pois muutaman auton kisasuorituksesta.

Ensimmäisen kilpailukierroksen jälkeen tulee tauko ennen toista kierrosta. Tauon aikana moni kuljettajista kiertää rataa kävellen ja pohtii seuraavan startin mahdollisuuksia. Rataa kiertää kävellen myös Jesse Kyytinen, joka saa samalla opastusta kokeneemmalta harrastajalta asioista, joita voisi kokeilla tehdä eri tavalla seuraavalla kierroksella.

Teksti Eila Parviainen Kuvat Jari Saarentaus