Brysselin automuseo: Belgian autohistorian ylpeydet sekä muotokaunottaria

Jos Brysselissä täytyy vierailla jostain muusta kuin poliittisesta syystä, silloin ei kannata ohittaa kaupungissa sijaitsevaa hienoa autopyhättöä.

Brysselin automuseo eli Autoworld on yksityisen museo, jonka takaa löytyy belgialaisen Mahyn perheen uskomattoman laaja kokoelma.

Museon perustaja Ghislain Mahy (1907–1999) oli nuoresta pitäen intohimoinen mekaanikko, ja hän kunnosti autoja koko elämänsä ajan. Yhdessä poikiensa Hansin ja Ivanin kanssa hän keräsi ja rakensi noin 1000 auton kokoelman.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Belgia mielessäin

Kokoelmaa pidettiin aluksi yllä Houthalenissa hieman Hasseltista pohjoiseen, vajaat 100 kilometriä Brysselistä itään. Yleisölle vuonna 1970 avattu kokoelma oli samalla myös Belgian ensimmäinen automuseo.

Kun Autoworld-museo avattiin Brysseliin vuonna 1986, siihen liitettiin noin 200 autoa Mahyn kokoelmasta. Loput kokoelmasta jäi edelleen paikoilleen, kunnes nekin saivat vuosituhannen vaihteessa uuden kodin Leuze-en-Hainaut’ssa vajaat 100 kilometriä Brysselistä länteen. Jo pelkän siellä esillä olevan autolistan tutkiminen hengästyttää. Tuossa toisessa museossa autoille on yhteensä tilaa noin 6000 neliömetriä.

Autoworld on kuitenkin paikkana ja museona selvästi hienompi. Kiinnostavan lisän koko kokoelmaan tuo tietysti se, että perheen rakkaudesta omaa kotimaataan kohtaan on Brysselin museossa runsaasti belgialaisia merkkejä. Näistä monille tuntemattomista brändeistä ovat esillä mm. Belga-Rise, FN, Fondu, Germain, Imperia, Miesse, Minerva, Nagant ja Vivinus.

Etenkin ylellinen vuoden 1914 Minerva KK on sellainen laite, jota kelpaa katsella pidempäänkin.

Myös vuoden 1919 FN 2700 AT muistuttaa vierailijaa siitä, millainen teollisuusvaltio Belgia viime vuosisadan alussa oli.

Henkilöautojen lisäksi Belgiassa valmistettiin luonnollisesti myös hyötyajoneuvoja. Oikealla Minerva Type OO vuodelta 1921, keskellä Minerva SP paloauto vuodelta 1934 ja vasemmalla vuoden 1924 Minerva MLV traktori.

Alkuaikojen huumaa

Kronologinen matka autojen historiaan alkaa alakerrasta. Oma kunniapaikkansa museossa on tosin myös vuosimallin 1921 T Fordilla, Ghislain Mahyn vuonna 1944 ostamalla ensimmäisellä autolla.

Vanhimmat museon kulkupelit ovat 1800-luvun lopulta, vanhin näyttelyesine on vuoden 1896 Léon Bollée Voiturette. Se antoi myös luokkanimen sen jälkeen tuleville muille ”pienille autoille”. Ja Léon Bollée Voiturette synnytti myös sellainen lempinimen kuin anopin tappaja, koska matkustajan istumapaikka oli kulkupelin edessä ottamassa vastaan törmäyksen ensimmäisenä.

Näytillä on myös sellaisia erikoisuuksia kuin yksi autoilun alkuaikojen ensimmäisiä ”matkailuautoja” eli vuoden 1924 Ford TT:n pohjalle Belgiassa kasattu pienen perheen matka-auto.

Erityisen vaikuttava on myös maailmansotien välisen ajan kalusto, jota on esillä runsaasti. Alfa Romeo, Bugatti, Delage, Hispano-Suiza, Isotta Fraschini, Rolls-Royce, Voisin… niille kaikille on oma tilansa.

Ja kyllähän sellaisia autoja kuin vuoden 1928 Bugatti 44 roadster kelpaa katsella.

1930-luvun edetessä autot alkoivat saada myös varsin lennokkaita ja virtaviivaisia muotoja – vai mitä olette mieltä tästä vuoden 1937 Cord 812:sta?

Tai vuoden 1935 avonaisesta Chrysler Airstreamista?

Tuo autoilun yksi kulta-aikoja elää pitkälti enää museoissa. Ja on upeaa, että noita muistoja pidetään yllä. Autoworldin käytävillä kulkiessa kaikesta huokaa yksinkertaisesti sen pitäjien rakkaus autoihin.

Sotien jälkeen autoilun kulta-aikaa vietettiin puolestaan Atlantin tuolla puolen, ja 50- sekä 60-luvun amerikkalaisia autoja on esillä niitäkin näyttävästi.

Myös paljon kaksipyöräisiä

Nelipyöräisten lisäksi museossa on ilahduttavan paljon myös kaksipyöräisiä, ja myös sellaisia kaksipyöräisiä, joihin ei usein törmää. Tarjonta on runsasta etenkin motorisoitujen kaksipyöräisten alkuajoilta.

Esimerkistä käy vaikkapa belgialainen vuoden 1903 Piedbœuf.

Tai vuoden 1912 Moto Rush.

Autojen tapaan myös moottoripyöriä on esillä upeasti ajankuvaa maalailevissa kulisseissa. Eikä kolmipyöräisiäkään ole unohdettu… Toisen maailmansodan jälkeen FN:n tuotanto alkoi vaatimattomasti kevyellä tavarankuljettimella, johon sai lastattua kuormaa 500–1000 kiloa. Tonniluokan esikuvia siis.

Myös vaihtoehtoisia voimanlähteitä on esillä, kuten tämä vuosina 1941–43 valmistettu belgialainen Socovel sähkömoottoripyörä, jonka toimintamatka oli säästä ja ajotavasta riippuen 25–50 kilometriä.

Ja erillisessä sivuhuoneessa kurkistetaan myös aikaan ennen motorisoituja vaunua eli hevoskärryihin.

Ja totta kai näytillä on myös kuninkaallisia vaunuja. Tämä juhlava vaunu toimi Napoleon III:n ja Eugenie de Montijen häävaununa.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Muotoilu edellä

Autoworldissa autot ovat esillä näyttävästi ja tilavasti. Ja jo itse rakennus on visiitin arvoinen. Museo sijaitsee kauniissa rakennuksessa, jonka arkkitehti Gédéon Bordiau rakennutti kuningas Leopold II:n toimeksiannosta vuoden 1888 maailmannäyttelyn yhteydessä.

Kuninkaan pyynnöstä päärakennus jaettiin kahteen symmetriseen osaan. Näiden välille luotiin suuri aukio, josta avautuu esteetön näkymä Tervurenin suuntaan olevalle riemukaarelle. Paviljonkien etu- ja takaosa ovat kokonaan lasia, ja rakenteet ovat terästä. Nämä paviljongit toimivat Belgian teräs- ja lasiteollisuuden käyntikorttina. Ja toisessa näistä halleista toimii siis nykyään Autoworld.

Näyttävän ja museoon kivasta valoa antavan lasikaton alla yläkerrassa iso osa esillä olevista autoista tuo osuvasti esiin autojen muotoilua. Ja totta kai esillä on myös belgialaisten muotoilijoiden teoksia.

Muotoilua käydään läpi lähes autoilun alkuajoilta asti esimerkkien voimin. Ja kuten myös nykyään, silloinkin kauneus oli katsojan silmässä. Vuoden 1925 Hanomag 2/10 on yksi ensimmäisiä moderniin muotokielen esitelleitä automalleja. Sen takana on vuoden 1931 Austin Seven SS.

Esillä on myös useampi erikoisuus, kuten mm. kuvassa keskellä oleva sininen Bugatti ”Brown” vuodelta 1954 tai oikealla oleva hopeinen vuoden 1946 J.P.W. prototyyppi.

Toinen iso teema yläkerrassa on autourheilu. Esillä on niin Le Mans kuin myös F1-autoja eri aikakausilta.

Myös urheilullisemmat autobrändit ovat ylhäällä hyvin esillä.

Myös pohjoismaista näkemystä on esillä Saab 96:n muodossa.

Myös vuoden 1971 Matra 530 LX edustaa varsin persoonallista tyylisuuntaa automuotoilun saralla.

Sarjakuvien sankarit

Belgialaiset tunnetaan myös sarjakuvistaan, ja tämä nostetaan myös hienosti esille museossa. Esillä on Tintin-sarjakuvissa esiintynyttä kalustoa – niin pienoismalleina kuin myös täysikokoisina oikeina autoina.

Myös maailman kuuluisin sarjakuvien kilpa-ajaja, ranskalainen monitaituri Michel Vaillant on näyttävästi esillä. Myös Vaillantilla on yhteys Belgiaan, sarjakuva julkaistiin ensimmäistä kertaa Tintin-lehden sisällä vuonna 1957.

Vaihtuvat näyttelyt ja entusiastien kokoontumispaikka

Autoworld on yksityinen museo, ja hienon museon ylläpito vaatii muutakin kuin pelkkiä lipputuloja. Siksi museossa järjestetään usein vaihtuvia (ja sponsoroituja) näyttelyitä – ja lisäksi paikkaa vuokrataan myös esimerkiksi iltaisin yksityistilaisuuksiin.

Homma näyttäisi toimivan, ja vaihtuvat näyttelyt tuovat myös mielenkiintoisen lisän museon vakiovalikoimaan – ja antavat samalla hyvän syyn käydä siellä aina uudelleen.

Teksti ja kuvat: Vesa Eskola

Museon kotisivut: www.autoworld.be/en/

Museoon pääsee myös virtuaalisesti: www.autoworld.be/en/the-museum/virtual-visit

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy