Helin Diiva-Viva – säälittävä ja sympaattinen

– Ei tätä Vivaa ensin ajateltu ostaa. Ja kun ostettiin, ei ollut ajatustakaan näyttelyistä vaan piti tehdä kesäksi vappu-Viva. Vaan kuinkas sitten kävikään?

– Onhan se säälittävä ja sympaattinen, määrittelee Heli Vuolle Vauxhall Vivansa lyhyesti.

Tässä vuoden 1965 Vauxhall Vivassa oli pari erikoisuutta jo ennen kuin se alkoi muovautua näyttelykuosiinsa. Ensinnäkin umpimähkään ostettu aihio osoittautui odotettua hyväkuntoisemmaksi. Vivat kun eivät olleet ikinä tunnettuja ruosteettomuudestaan. Toiseksi naiset autonrakentajina ovat yhä melkoinen harvinaisuus, mutta onneksi löytyy tällaisia Heli Vuolteen kaltaisia poikkeuksia.

Miksi rakennusprojektiksi valikoitui juuri Vauxhall Viva, joka ei ainakaan FHRA:n näyttelyssä ole se yleisin näyttelyauto?
Meille tarjottiin tällaista pitkään lämpimässä tallissa säilytettyä Vivaa, että ostakaa ja rakentakaa tästä jotain.
Ensimmäinen ajatus oli, että ei tällaista…
– Tallista otetusta kuvasta jäi etupään pienet kromisilmät mieleen, ja ajattelin että käydään kuitenkin katsomassa. Näin sieltä tallin muiden tavaroiden keskellä olevasta Vivasta vain etupään ja kaupat lyötiin lukkoon, käytännössä ostettiin tietämättä yhtään missä kunnossa se on.

Oli ihan vahinko, että se osoittautui näin hyväkuntoiseksi yksilöksi. Siitä huolimatta tarvittiin varaosia ja sen varmistamiseksi hankittiin kolme samanlaista Vivaa.
– Esimerkiksi pyörän pultit ovat 11-millisiä ja hienolla kierteellä, eihän sellaisia ole missään nykyisin tarjolla.

Neljän kuukauden rakennusprojekti

Täysin läpikäyty ja tekniikaltaankin reilusti muutettu Viva syntyi lopulta erittäin nopealla aikataululla. Auto ostettiin 21.11.2018 ja sen jälkeenkin se ehti odottaa pari viikkoa tallin pihassa, ennen kuin alkoi Vivan pelastaminen entisöinniltä. Kun auto purettiin, löytyi pohjasta vain kuusi ruostereikää, joista suurin oli kämmenen kokoinen. Heli poisti massat pohjasta, reiät paikattiin ja nyt sileä pohja on maalattu samalla helmiäisvihreällä maalilla mitä auton värityksessä on käytetty muutenkin.

Ideana oli säilyttää ulkopuoli mahdollisimman alkuperäisenä, vanteita lukuunottamatta. Myös sisustan osalta on kunnioitettu alkuperäistä, mm. penkin ovat alkuperäiset, niiden rungot vain maalattiin uudelleen.

Ilmajousten jälkeen lähti projekti lapasesta

Autoa haluttiin kuitenkin laskea alemmas. Kun rautajousilla tuli raja vastaan, vaihtui alle ilmajouset.
– Sitten se lapanen lähti kädestä, tehtiin kaikki uusiksi.
Kun alettiin tarkasti käydä autoa osa osalta läpi, piti jokainen ruuvikin lopulta kiillottaa ennen takaisin asennusta. Rättikatto on peräisin Renault Twingosta. Moottori on saanut kylkeensä Opel Meriva dieselistä peräisin olevan turboahtimen. Ensimmäisen kerran Viva räjäytettiin käymään näyttelyn aattopäivänä. Räyhäkkäät äänet eivät Helin mukaaan oikein sovi yhteen ulkonäön kanssa, mutta toisaalta se vain lisää mielenkiintoa autoa kohtaan. Vielä moottorissa on pieniä käyntihäiriöitä, mikä ei Lucaksen sähköillä varustetuissa brittiautoissa ole täysin uusi ominaisuus. Sanonta ”Luukas oli hyvä apostoli mutta huono sähkömies” pätee edelleen.

Ei siis tullut alkuperäisen ajatuksen mukaista vappu-Vivaa, vaikka Heli onkin rakentamisen aikana saanut kuulla kyllästymiseen asti vanhaa hokemaa ”osta Viva vapuksi, menee vappu…ihan pieleen”. Sen sijaan tuli yksi näyttelyn erikoisimmista ja mielenkiintoisimmista autoista, ja takuulla erilainen kuin kellään muulla.

Teksti ja kuvat: Janne Huhtala