Huutokauppahelmet – FMR TG500

Messerchmitt Kabinenroller -kääpiöauton urheiluautoversio FMR TG500 on kuin suloinen saippupala, mutta maksaisitko siitä neljännesmiljoonan.

FMR TG500 on Messerschmittin tunnetun kääpiöauton, Kabinenrollerin, kehityksen huipentuma, jota tituleerataan urheiluautoksi. Siinä on kolmen pyörän sijaan neljäskin, joka auttaa huomattavasti ajettavuuden saralla. Luonnollisesti myös moottori oli täysin ylivertainen muuhun mallistoon nähden.

Suunnittelusta oli vastannut Fritz Fend ja TG500 myös valmistettiin hänen omassa yrityksessään. FMR, tai F.M.R., on lyhenne sanoista Fahrzeug- und Maschinenbau GmbH, Regensburg. Tämän vapaa käännös voisi olla ajoneuvovalmistus ja koneenrakennus Oy, Regensburg – Saksassa rakastetaan logiikkaa.

Itse autoon oli todellakin lisätty neljäs pyörä, moottoriksi asennettiin 494 kuutiosenttimetrin kaksisylinterinen kaksitahtimoottori ja vaihteisto oli nelipykäläinen. Apurunkoon oli haettu vaikutteita sen ajan formula-maailmasta ja takajousitus oli täysin säädettävissä. Pyörien, etuakseliston tukivarsien, ajovalojen ja jarrujen kokoa kasvatettiin – samalla jarrujärjestelmä muutettiin hydrauliseksi.

Ite asiassa, ehkä hieman yllättäen, myös sisätiloja muutettiin. Kuljettajalle kaivettiin suurempi ja muhkeampi istuin tarjoamaan enemmän tukea kaarrenopeuksiin, joihin tämä TG500 kykeni.

Kyseessä oli enemmän kuin tehokas kääpiöauto. FMR TG500 kehitettiin kilpailijaksi muille tuon ajan eurooppalaisille urheiluautoille. Moni päätyi silti naureskelemaan erikoiselta näyttäneelle laitteelle.

Vain 320 kappaletta valmistettiin ja näistä vain 150 arvioidaan säilyneen tähän päivään. Jäljellä olevia arvostetaan äärimmäisen korkealle, ainakin kääpiöautopiireissä, sillä kyseessä lienee eräs hienoimmista ja ripeimmistä kyseisen autoluokan edustajista.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

1960 FMR TG500 – RM Sotheby’s

Lokakuun loppupuolella huutokaupattava FMR TG500 on valmistettu vuonna 1960 ja varustettu hinta-arviolla 150 000 - 250 000 dollaria. Halpaa tämä lysti ei siis suinkaan ole ja autolle kertyy kyllä kilohintaa.

Tämän kyseisen yksilön omisti aikanaan Indianassa E. E. Swigart, kenelle sen entisöi Duwayne Bennett. Tuosta on sen verran aikaa, että auto on ehtinyt sittemmin patinoitua, mutta kunto on edelleen hyvä. Mehiläistä muistuttava keltainen väritys ja panoraamakuplakatto tekevät tästä todella sympaattisen.

Sisätilojen puolelta löytyy VDO:n valmistamat mittaristot yksinkertaisessa valkoisessa kojetaulussa eikä ohjauspyörä ole pyörä alkuunkaan. Istuimissa on harmaa kangaspinta valkoisella terenauhalla. Myös alkuperäinen valmistenumero on yhä tallella.

Auton mittarilukema näyttää alle 7 800 kilometriä, mutta lisää on varmasti tuloillaan. Vain ratin takaa voi selvitä, miltä huippunopeus 125 kilometriä tunnissa tuntuu.

Teksti: Henri Posa, Kuvat ja lähde: RM Sotheby’s