Jäinen uni

Igluleiri palvelee asiakkaitaan 2500 metrin korkeudessa läpi talven.

Iglussa nukkuminen on eksoottisempaa Alppien keskellä kuin Lapissa. Jyrkänteen reunalle perustettu jäätikköleiri tarjoaa majoitusta ja maisemia 2500 metrin korkeudessa.

Helmikuun alku, Kitzsteinhorn, Itävalta. Gondolihissi kuskaa hullunrohkeita yövieraita 2 500 metrin korkeudessa lepäävälle jäätikköleirille. Ilma ohenee ja viilenee. Pakkasta on reilusti. Viima tunkee sisään hissin rakosista.

Hissi saapuu yläasemalle. Revin tyhmyyksissäni mukaan ottamaani lentolaukkua upottavassa hangessa kohti moottorikelkkaa. Ohi kiitävät laskettelijat virnistelevät... syystäkin. Olisi pitänyt ottaa lentolaukkuun ainakin lumiketjut.

Jyrkänteen reunalla seisoo rivi igluja. Näköalat ovat huimat, olemme Itävallan korkeimpien vuorien ympäröimiä. Alueella sijaitsee useita laskettelukeskuksia, korkein niistä yli 3 000 metrissä.

Täällä sijaitseva jääleiri – ice camp – avataan yleensä tammikuussa, ja toiminta jatkuu toukokuulle. Paikkaa käytetään erilaisissa PR-tilaisuuksissa sekä yhteistyökumppaneiden kestittämiseen. Tänä vuonna sponsorina toimii mm. Audi.

Leirin rakentaminen kestää noin kahdeksan viikkoa, ja "huoneita" on seitsemän. Virkistystoimintaa voi harjoittaa after skin lisäksi rentoutumalla tynnyrisaunassa ja sen ulkopuolella olevassa kuumavesisammiossa tai kokeilemalla ulkoilma-aktiviteettejä: esim. jääseinäkiipeilyä. Paikka tekee väkisinkin vaikutuksen.

Mainos (teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy

Pipo päässä nukkumaan

Olen saanut lentolaukun igluuni ja tuijottanut sen jälkeen vuorten taakse hiipuvaa valoa. Vähitellen meno yläasemalla hiljenee. Laskettelijoiden määrä vähenee, ja lopulta hissit pysähtyvät. Sininen hämärä sulautuu mustaan pimeyteen. On hiljaista. Tuuli suhisee. Kauempana lumikissat tamppaavat rinnettä huomista varten.

Illallinen tarjoillaan suurimmassa iglussa. Lämmin tomaattikeitto tekee hyvää, ja pääruoaksi paistetaan lihat itse fondue-tyyliin. Fiksua. Muuten ruoka jäähtyisi liian nopeasti. Haarukat ja veitset jäätyvät joka tapauksessa käteen. Eikä jälkiruoaksi ole luonnollisestikaan jäätelöä.

Halukkaat voivat tarpoa vielä syömisen jälkeen puoli tuntia läheiselle jäätikölle, josta aukeaa näköala Kaprunin ja Zell am Seen yli.

Lopulta edessä on se hetki, miksi tänne on saavuttu. Yöpymissäännöt ovat selvät: päälle lämmin kerrasto. Sitten survoudutaan makuupussiin, jonka sisällä on toinen pussi. Se vedetään tiukasti kiinni, sen jälkeen suljetaan varsinainen makuupussi. Pää jää hupun sisään. Jätän varmuudeksi vielä pipon päähän.

Korkeudesta johtuen pakkasta on noin 15 astetta, ja tuuli riepoo puuskissa yli 30 metriä sekunnissa. Yö sujuu silti kivuttomasti ja viluttomasti: pussin sisällä on pienen ihmisen lämmin olla. Ongelma on liikkuminen. Jokainen kääntyilee unissaan, ja pussi on ahdas. Kääntyessä keho siirtyy sängyllä, ja porontaljat ovat lämpimiä vain kropan alla. Siksi kukaan tuskin nukkuu heräämättä läpi yön. Tässä mielessä Kemin lumilinnassa on mukavampi nukkua. Muisto on kuitenkin kokemuksen arvoinen.

ice-camp.com
kitzsteinhorn.at